Etusivu > Ajankohtaista > Tapahtumat > Tilastolive > Tilastolive tekstinä: Mihin tarvitsemme tilastoja

Tilastolive: Mihin tarvitsemme tilastoja

20.10.2022 Lähetyksen tekstiversio 

Alkutunnuksessa soi musiikki ja teksti Tilastokeskus, Tilastolive.  

Henna Attila: Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa Tilastoliveen. Tämä on suora lähetys Tilastokeskuksesta Helsingin Kalasatamasta. Tänään tilastojen tekijöillä ja tilastotiedon käyttäjillä on syytä juhlaan, sillä on Euroopan tilastopäivä. Numerot ja tilastot ovat hämmästyttäviä keksintöjä, mutta niin itsestään selviä, että emme useinkaan huomaa ajatella, ettei yhteiskunta itse asiassa tulisi toimeen ilman niitä. Tänään nostammekin hattua tilastoille ja puhumme niiden merkityksestä paitsi ongelmien ratkaisijoina, myös kansalaisten ymmärryksen avartajina. Vieraina lähetyksessä ovat meillä Tilastokeskuksen ylijohtaja Mari Ylä-Jarkko ja tutkimuspäällikkö Jukka Hoffren. Tervetuloa studioon!  

Käydäänpä sitten asiaan, milloin viimeksi käytitte tilastoja?

Mari: Hyvä kysymys. Minusta tuntuu, että niitä käyttää ihan huomaamatta, varmaan joka päivä hakee jotain tietoa, mutta silloin kun melko aktiivisesti käytin, oli ihan muutama aika sitten, kun taloyhtiön hallituksen kokousta varten kaivoin tilastoista, että mitähän mahtaa meidän hoitovastikkeille tapahtua tulevaisuudessa. Sitä yritin ennakoida.

Henna: Mites Jukka?

Jukka: Mulla on ihan sama kokemus. Eli taloyhtiön hallituksen kokouksessa arvioitiin, että paljonko rahaa tulee tulevana talvena menemään. Etenkin lämmityskustannukset huolettaa. Näyttää siltä, että ne tulee kovasti nousemaan ja jouduttiin miettimään, täytyykö nostaa tuota ylimääräistä yhtiövastiketta yksi tai kaksi kertaa nyt vähintäänkin. Mikä tilanne on, mutta sitä on niin kovin vaikeaa ennakoida vielä tällä hetkellä. Ihan töissä ehkä viimeinen kerta, kun laajemmin tilastoja käytti, oli kun vastasimme Unescon Tilastoinstituutin kyselyyn koskien luonnonperinnön ja kulttuuriperinnön arvoa Suomessa.

Henna: Näin tilastojen tekijänä on tietysti helppo sanoa, että maailma olisi ihan tuuliajolla ilman tilastoja, mutta suurimmalle osalle ihmisistä ne taitaa näyttäytyä vähän semmoisena numeroina ja pelkkänä statistiikkana, kuten tavataan sanoa. Miten ajattelette, miten tilastojen merkitystä voisi kirkastaa.

Mari: Minun mielestä kertomalla niistä enemmän ja hyödyntämään niitä niin, että ihmiset ymmärtäisi niiden sen ajallisuuden ja mitä niiden kautta pystyy tulkitsemaan tätä maailmaan. Me eletään aika kuplassa, jokainen omassamme ja tilastojen kautta saadaan vähän toisenlaista näkökulmaa maailmaan.

Jukka: Minusta tuntuu, että meidän täytyy tehdä kaikkemme, että me kerrotaan tilastoista ymmärrettävästi kansan kielelle. Tässä taas on vähän se ongelma niin kuin matematiikan kanssa,  sanotaan, että siihen ei ole sellaista kuninkaantietä. Ei ole sellaista helppoa oikopolkua monestikaan, mutta monia juttuja voidaan tehdä. Yksi on esimerkiksi tilastotiedon visualisointi. Asioita ei tarvitse esittää numeroina, jotka ehkä koetaan ihan koulun perusteella joskus vähän vaikeaksi. Ne voi esittää myös havainnollisena tilastokuviona, joka on aika helppo tie perehtyä myöskin sitten siihen tilastojen sanomaan.

Henna: Jukka, sinä olet tilastotieteen dosentti. Onko kukaan koskaan kommentoinut, että et sitten yhtään tylsempää alaa valinnut?

Jukka: No, en tiedä. Kyllä tietysti tilastotieteen pariin hakeutuneet ihmiset on ihan aidosti yleensä ollut kyllä kiinnostunut näistä ilmiöistä, ja kukaan ei sitä tylsänä pidä, päinvastoin hyvinkin mielenkiintoisena. Sama koskee kaikkia näitä Tilastokeskuksen kursseja, joita me järjestetään, kyllä sinne tulee ihmiset, jotka on kiinnostunut asioista. Ehkä tämmmöistä mielikuvaa joillakin on, mutta mä luulen, että se vähän johtuu tällaisesta tilastojen käyttötaidottomuudesta ja pelosta, joka ehkä johtuu vähän siitä, että koulussa matematiikka jotkut on kokenut hyvinkin vaikeana asiana ja se sitten heijastuu myös numeroihin tänä päivänä. Yliopistoissahan kaikille on, suunnilleen kaikille on pakollista tilastotieteen peruskurssit ja ikävä kyllä ne on laajuudeltaan aika pieniä, eli ihmiset ei pääse kovin syvälle perehtymään, siellä lähinnä perehdytään tilastotieteeseen ja tilastoihin, lähinnä tutkimuksen teon kannalta. Siellä ei opeteta varsinaista tilastojen luku- ja käyttötaitoa, joka on vähän eri asia, eli virallinen tilasto on kuitenkin vähän toisenlainen asetelmaltaan kuin yliopistoissa tehtävä tieteellinen tutkimus.

Henna: No jos kysytään vähän henkilökohtaisia kysymyksiä. Mikä teidän mielestään tilastoista kaikkein kiinnostavinta?

Jukka: Tilastoista on varmaan kaikkein mielenkiintoista se, että ne lisää meidän tietämystä tai edellyttää että pitää jo vähän tietää jotain yhteiskunnallisista aiheista. Silloinhan ne avautuu ihan eri tavalla uudet ilmiöt, esimerkiksi suunta, mihin ollaan menossa. Koko se tilannekuva, missä me ollaan yhteiskuntana, valtiona nimenä nimeltä Suomi, mitä me vertaudutaan muuhun maailmaan. Nää ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, koska pääset niihin hieman syvemmälle perehtymään.

Henna: Mitäs Mari? Mikä on tilastoissa kiinnostavinta?

Mari: Mun mielestä pari asiaa. Se, mitä on sen pääluvun takana, siellä on hirveä määrä yksityiskohtaisempaa tietoa. Se on tosi mielenkiintoista. Kaikki mitä se tapahtui, mikä vaikuttaa asiaan siihen isoon lukuun, jota me sanotaan, avainlukuun. Ja toinen on ajallinen ulottuvuus ja myös paikkavertailtavuus siinä, että kun tehdään EU:ssa tilastoja, pystytään vertaamaan eri maiden kesken, miten asiat menee, mutta myös ajassa. Se on meidän tilastojen vahvuus eli miten ajassa asiat on kehittynyt. Siihen täytyisi kanssa kiinnittää huomiota, moni miettii sitä, mitä on joskus aikanaan ollut. Se on se fakta ja sitten ei tarkista sitä tämän hetken tilannetta.

Henna: No, tilastojen demokratiapotentiaalistahan puhutaan aika paljon. Millä tavalla tilastot auttaa demokratian ylläpitämisessä ja kehittämisessä?

Mari: Mun mielestä sillä, että ne on kaikille saatavilla, niin kuin jokaisen meidän saatavilla yhtä aikaa, me tuotetaan luotettavia tai puolueettomia tilastoja, ne ei ole kenenkään tai minkään puolueen ohjelman mukaisia. Ne voi olla jopa ei niin mairittelevaa kuvaa hallituksen vaikka toiminnasta tai jotain muuta tämäntyyppistä. Ja se, että ihan kaikki voi käyttää ihan samaa dataa päätöksenteon tukena.

Henna: Miten Jukka, tilastot ja demokratia?

Jukka: Tilastot muodostaa tietyllä tavalla sen tilannekuvan, missä yhteiskunta on, minne se on menossa ja se toimii päätöksenteon perustana. Eli meidän demokratiassa, mehän valitaan edustajia päättämään asioista puolestamme ja tilastot tarjoaa sen pohjan, mihin me voidaan perustaa ne arviot siitä, että ketä äänestetään. Kenen poliitikon ratkaisuehdotukset kuulostaa fiksuilta. Mihin me halutaan yhteiskuntaa viedä. Näin myös erotetaan se valetieto, aivan hullut ideat toisistaan ja valitaan päättäjät, jotka ymmärtää paremmin asioita. Meidän mielestänne pystyy tekemään siten parempia ja tehokkaampia päätöksiä. Kuitenkin yhteisistä varoistahan tämä yhteiskunta maksetaan, eli meidän veroista ja silloin on hyvin tärkeää, että se käytetään järkevällä tavalla ja silloin me tarvitaan semmoinen pätevä tilannekuva ja mahdollisimman hyvät päättäjät tietysti päättämään näiden rahojen käytöstä.

Henna: No nyt kun otit asian puheeksi, käytetäänkö teidän mielestä suomalaisessa yhteiskunnassamme ja meidän päätöksenteossa riittävästi tilastotietoa tällä hetkellä?

Mari: Minä sanoisin, että kyllä sitä käytetään paljon. Varmasti vielä enemmänkin voisi käyttää, että se on hyvin laaja-alaista, jota tuotetaan, ei toki kaikesta, määräänsä enempää ei voida tällä porukalla tehdä, mitä meitä on töissä. Kyllä sitä käytetään paljon, sekä tilastoja ja muuta tietoa, mitä kertyy yhteiskunnasta, niin käytetään.

Jukka: Minä sanoisin, että käytetään paljon, mutta ei ehkä niin systemaattisesti kuin pitäisi. Esimerkiksi Euroopan unionissa on ajatuksena evidence-based decision-making eli tietoon perustuva päätöksenteko, joka oikeastaan peräänkuuluttaa, että meidän pitäisi käyttää enemmän ja systemaattisemmin tietoa hyväksi päätöksenteossa. Ja siinä minusta tuntuu, että on paljon tekemistä, että menneisyydessä ehkä kaikkia päätöksiä ei ole aina tilastoihin perustuen tehty eikä arvioita niiden seurauksiakaan ihan sillä tavalla, kun ajatuksena tulevaisuudessa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, mitä pitäisi tehdä, ja tässä meillä on paljon kehitettävää vielä tällä hetkellä.

Henna: No Mari sinä olet kokenut tilastojohtaja ja siitä asemasta käsin olet pystynyt seuraamaan jo pitkään meidän yhteiskunnan kehitystä ja keskustelua. Mikä on sinun näkökulma, onko jotenkin julkinen puhe tilastoista muuttunut vuosien aikana?

Mari: No en tiedä onko julkinen puhe muuttunut ehkä se on tullut näkyvämmäksi somen myötä, jos ajattelee sitä, miten somessa kaikki voi kiistää meidän lukuja vaikkapa. Ja siten, että me ollaan vain yksi toimija siellä muiden joukossa, ei niinkään se yIin tai saada sen enempää kuin muutkaan käyttäjät tai vaikuttajat siellä ääntämme kuuluviin ehkä. Mutta toisaalta minun mielestäni nykyhetken yhteiskunnan tiedontarve sille oikeille tiedoille on kasvanut, ja siitä me pystymme tarjoamaan. Sinällään luulen, se on tunnistettu se puolueeton tiedontarve etenkin tässä viime aikoina on, jos ajatellaan viimeistä vuotta suunnilleen tässä, kyllä sitä on kaivattu.

Henna: No, viime vuosien aikana on paljon puhuttu tämmöisestä totuuden jälkeisestä ajasta ja vaihtoehtoisista totuuksista. Onko maailma sinun mielestäsi aidosti muuttunut jotenkin hyhmäisemmäksi tai vaikeimmaksi hahmottaa? Onko tilastoilla tässä ajassa enemmän vai vähemmän tarvetta?

Mari: Minä sanoisin maailma on ehkä monimutkaistunut, tai on tunne että se on monimutkaisempi  kuin mitä aikaisemmin ajateltiin ja sille on tarvetta siis tällä hetkellä enemmän, että me tarvitaan paljon tietoa, niin kuin uusista asioista. Tarvitaan tietoa vanhasta ja siitä, miten asiat on kehittynyt, että kyllä sitä tarvitaan.

Hanna: Mites Jukka, tarvitaanko tässä ajassa enemmän tai vähemmän tilastoja? Varmaan enemmän?

Jukka: Varmaan enemmän voisi sanoa, että oikeastaan tapa, jolla tilastoja käytetään, sehän on muuttunut aika radikaalisti eli sosiaalinen media, sen kautta tietojen hyödynnettävyys ja käyttö on lisääntynyt aika hurjasti, ja siinä ehkä taustalla oleva ilmiö on myöskin tämä informaatioyhteiskunta.

Eli aikaisemmin ne tuotannon resurssit olivat lähinnä pääoma ja työvoima, mutta tällä hetkellä tietoa pidetään sitä tärkeämpänä tuotannontekijänä, ja yhä useammassa ammatissa tarvitaan uutta tietoa. Ja oikeastaan työntekijöille ei enää ensimerkiksi koulussa opetella suoraan tiettyjä taitoja, vaan enemmänkin etsimään uutta tietoa, uusia taitoja ja soveltamaan sitä löytämäänsä tietoa. Ja tällä tavalla se on muuttunut oikeastaan koko ajatus siitä, minkälaisia pätevyyksiä, kompetenssia työntekijöillä pitäisi olla. Nyt pitäisi pystyä omaksumaan oman alan tietoa hyvinkin nopeasti, soveltamaan sitä omassa työssä, miksei myös kaikessa muussa toiminnassa, yhteiskunnassa, toiminnassa ja tällä tavalla. Musta tuntuu, että tämä on ehkä se vielä suurempi muutos, mikä on tapahtunut.

Ehkä sosiaalinen media peittää osaltaan tätä muutosta myöskin alleen. Sosiaalisessa mediassa tahtoo tietysti korostua tämmöiset ylilyönnit, että joku väittää jotain suureen ääneen, joka ei ihan pidä paikkaansa. Kysehän voi olla pelkästään erehtymisestä, mutta monestihan meillä on epäillystä, että jollakin on pahat aikeet siellä taustalla. Näihin tietysti yritetään Tilastokeskuksesta puuttua tällaisiin tapauksiin, mutta musta tuntuu, että tässä on menossa vain tämmöinen oppimisprosessi oikeastaan koko yhteiskunnalla ja kansakunnalla, että meidän täytyy oppia käyttämään tilastoja ja se on tavallaan menossa yhteiskunnassa ja jonkun pitää tilastojen luku- ja käyttötaitoa viedä kansalaisille ja siinä Tilastokeskuksella on tärkeä rooli. Ja tätähän me on tehty tässä viime vuosina aika paljon.

Henna: Mainitsit tämmöisen tarkoituksellisen väärän tiedon levittämisen. Perinteisesti yhteiskunnalliset kriisit ovat aika otollista aikaa disinformaation ja myös disinformaation leviämiselle. Pitäisikö Tilastokeskuksen ja muiden virallisten tilastojen tuottajien, voitaisiinko me tehdä jotain enemmän disinformaation torjumiseksi?

Mari: Me tehdään jo aika paljon, mutta toki aina voi miettiä, mitä voidaan tehdä ja kuinka me pystymme siihen tekemään. Otan esimerkin, että vaalien alla meidän on ollut tällaisia faktantarkistusiltoja, siellä on someen tuotettu sitä tietoa mistä keskustellaan vaalikeskusteluissa, mutta se on hirveän pieni osa siitä, mitä leviää tuolla disinformaatioinformaatiota tuolla somessa, eritoten somessa, jos ajattelee ja sinne on hirveän vaikea meidän joka kohtaan käydä puuttumassa, että mitä me ei muuta ehdittäisi tehdäkään, kun sitä oikaista. Mutta niin kun Jukka sanoi tilastojen lukutaito tässä kasvaisi ja ymmärrys siitä, että ne ovat puolueettomia, hyviä lähteitä ja kuvaa sitä tilannetta missä me olemme tänä päivänä.

Henna: Mitäs Jukka? Voisiko virallisen tilastojen tuottaja tehdä vielä tai enemmän disinformaation torjunnassa?

Jukka: No varmasti voi, kyllähän meillä on ihan kansainvälisiin säännöksiin perustuva velvollisuus puuttua väärinkäytöksiin, kun tietoja tulkitaan väärin, mutta ihan kaikkeen me ei pystytä puuttumaan ja on myös kysymys, että pitääkö kaikkeen puuttua. Täytyy vähän valita, että mihinkä ja millä tavalla, tarkoitus ei kuitenkaan ole, että me estettäisi keskustelua. Mutta tuota se oma asiantuntemuksemme mukaan siihen keskusteluun. Tämähän on ollut Tilastokeskuksessa myös yksi viime vuosien valtava yritys, että meillä pitäisi olla luottamus ja ilmiöasiantuntijoita, jotka tulisi rohkeammin julkisuuteen ja avaa niitä tilastoja ja keskustelun kautta ehkä ohjaisi sitä ja korjaisi pahimpia ylilyöntejä. Eikä sillä tavalla, että opettajamaisesti puuttuisimme väärinkäytöksiin. Kuitenkaan mikään poliisiviranomainen emme ole.

Henna: No sinä Jukka olet tosiaan tehnyt paljon töitä nuorten tilastojen lukutaidon parantamiseksi. Jos otat nyt semmoisen pienen välitilinpäätöksen, mitä arvelet, että onko suomalaisten tilastojen lukutaito parantunut viime aikoina?

Jukka: No, haluaisin uskoa, että on, ainakin nuorimmasta päästä, mutta voin sanoa, että eihän meidän resurssit kaikelle riitä viemään tätä tilastojen luku- ja käyttötaitoa. Se edellyttää myös sitä aika paljon, että tilastojen käyttäjät itse etsiytyvät tiedonlähteille. Sen takiahan meillä on kehitetty muun muassa meidän nettisivuille näitä erilaisia tilastokouluja, joissa opetetaan tilastojen luku- ja käyttötaitoa.  Meillä on ollut runsaasti vierailijaryhmiä, joille on esitelty ihan samoja asioita. Koululaiset, opiskelijat ovat tietysti hyvä kohderyhmä siinä, että he ovat vasta työuransa alussa ja he ymmärtää, että minkälainen heidän työelämäänsä tulee luultavasti olemaan. Se perustuu tiedon hyödyntämiseen ja sen soveltamiseen käytäntöön. Suomessa on jo koululaisia ja opiskelijoitakin niin paljon, että ikävä kyllä kaikkea emme ole tavoittaneet, mutta parhaamme on kyllä tehty ja toivottavasti panostetaan jatkossakin tähän enemmän.

Henna: Nuo nuoret on tosiaan oma lukunsa, ja heissähän tunnetusti on tulevaisuutemme, mutta jos mietitään meillä Suomessa aikuisväestöä, niin miten sitten aikuisten tilastojen lukutaito? Voisiko sen eteen tehdä vielä jotain enemmän, vaikka jotain, en tiedä, kansalaisopiston kursseja tilaston lukemisesta ja tulkitsemisesta?

Jukka: Varmaan näin voidaan tehdä. Tässä on vähän se ongelma, että Tilastokeskuksen lakisääteiset tehtävät, ne ovat kuitenkin tilastojen tuottaminen ja tämä koulutus ei ole meidän ydintoimintaa ja sieltä sen resurssointi tästä näkökulmasta on ehkä se haaste. Meillä on erikseen koulutusta tarjoavat organisaatiot, joiden tehtävä on se opettaminen. Heidänkin pitäisi ottaa vähän koppia tästä tilastojen luku- ja käyttötaidosta, ei pelkästään itse tilaston tuottajan, vaikka toki tähän on tärkeä yhteys. Tilaston tuottaja yleensä myös osaa parhaiten kertoa, että mitä siellä taustalla on ja miten tietoja pitäisi käyttää, minkälaisia mahdollisia sudenkuoppia niiden käyttöön liittyy.

Henna: Tilastotilastoja tuotetaan sekä Suomessa että muuten maailmalla pääasiassa julkisin varoin, mutta aina aika ajoin tuolla sosiaalisessa mediassa herää keskustelua siitä, että jos nämä tilastot nyt kerta on niin merkityksellisiä ja korvaamattoman tärkeitä, niin eikö niitä voitaisi tuottaa markkinaehtoisestikin. Mitäs Mari vastaat tämmöiseen puheeseen?

Mari: Sanoisin varmaan voitaisiin, mutta siinä tulee vain sen näkökulma, että jos joku maksaisi meille tilastojen tuottamista, niin ruvettaisiinko epäilemään niiden luotettavuutta. Niin onko se tosin puolueeton, ajaako se maksajan etuja.  Sen takia on tärkeätä, että meillä on nimenomaan valtion varoin tuotettuja tilastoja, jotka tuotetaan itsenäisesti eri viranomaisilta, on useimpia tilastoviranomaisia, jotka tietoja tuottaa ja kaikki tuottaa itsenäisesti sen, ja vaikkakin mekin ollaan VM:n alaisia, he ei ohjaa sitä lukuja, vaan sitä vaan rahaa, mitä saadaan tähän tuotantohommaan, että sinällään. Toki sitten tehdään joitakin maksullisia toimeksiantoja tilastoista, mutta ne noudattaa ihan samoja periaatteita kun nämä muutkin. Ne ovat yhtä luotettavia ja puolueettomia nekin, ei tehdä niitä kenenkään piikkiin sinällään, ei tehdä puolueellista tietoa.

Henna: No, tämän vuoden suuri puheenaihe on ollut Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Sitä ennen meidän maailmaa mullisti koronapandemia. Millaisia uusia tilastointitarpeita tällaiset isot yhteiskunnalliset murrokset tuottavat?

Mari: Ei ehkä uusia tilastotarpeita, tilastot kehittyvät aika hitaasti, me joudutaan tekemään niiden eteen töitä aina ja pohtimaan sitä, mitkä ovat ne menetelmät, mitä tilastoissa käytetään. Tietotarpeita kylläkin ja siis uutta tietoa paljon on tuotettu juuri tässä koronan aikana tai sitten Venäjän kriisin aikana tai sodan aikana. Ja taas toisaalta tilastoissa tiettyihin tilastoihin ehkä on yllättäen tullut uutta kysyntää tai tiettyjen yksityiskohtien esimerkiksi bensan hinnasta nousi kova haloo, energian hinta, mikä ihan aluksi mainitsin.Puun riittävyydestä on kova kysyntä nyt, riittääkö meillä polttopuu ensi talvena. Se kohdistuu ehkä tiettyihin kohtiin, mihin ei normaalisti kiinnittäisi huomiotakaan.

Henna: Mitenkä Jukka tilastot ja yhteiskunnan murroskohdat, miten tämmöiset murrokset vaikuttavat meidän tarpeisiin?

Jukka: No, tuntuvat ainakin poliittiselta tasolta tulee tämmöistä vaatimusta, että meillä pitäisi olla tilannekuva aina hallussa. Ja näin tietysti ongelmallisia tilanteita yhteiskunnallinen murros, kun tietyllä tavalla tieteelliseen tutkimukseen ja myös tilastotutkimukseen liittyy se, että meidän olla käsitteet selvillä, mikä on se ilmiö, mitä mitataan, että me osataan kysyä oikeita kysymyksiä ja mitata sitä oikein. Saadaan selville tietoa, jota tarvitaan sitten päätöksentekoon. Ja tämmöisessä nopeassa tiedossa on hankaluus, että yritämme tarjota sitä tietoa, mitä ajattelemme, että päätöksentekijät tarvitsevat, mutta onko se juuri sitä. Tämähän on juuri se hyvä kysymys, että tarjotaan paljonkin tietoa ja onko paljon tietoa parempi kuin joku kohdennettu tieto. Tätä keskustelua on paljon käyty sitten, että esimerkiksi tilannehuoneessa, kuinka laaja valikoima tietoa pitäisi olla käytettävissä ja onko se niin, että käyttäjä joutui sitten itse valikoimaan sieltä tarpeellisena pitämänsä tiedon vai pitääkö meidän joiltakin osoittaa, mikä tässä nyt olisi relevanttia ja oleellista. Nämä on hyviä kysymyksiä, mutta tämmöinen sanotaan tilastojen luotettavuus, siinä on vähän se ongelma, että kovin nopeasti hosumalla ei tule laadullisesti hyvää. Se vaatii kuitenkin oman aikansa, että tehdä perustellulla tilastotieteellisillä menetelmillä ne tilastot, joita on aika vaikea kiirehtiä.

Henna: Tilastokeskushan on suomalaisen yhteiskunnan tietovarantojen paras tuntija. Jos koronakriisin aikana niin kuin mainitsitkin, niin tuotettiin tietoja tänne n nopeaan tiedonvälityksen ja tiedonkeruun tilannehuoneeseen. Ja nyt sitten samankaltainen työ on jatkunut datahuoneen puolella, jossa Tilastokeskus on niin ikään vahvasti mukana. Onko tiedon tiedontuotannon ja yhteiskunnallisen tiedon keskustelun tulevaisuus tämmöisissä eri aineistoja ja eri lähteitä yhdistelevissä hankkeissa?

Jukka: No, siltä tuntuu, että tiedon laajuus tuntuu olevan koko ajan kasvamassa eli esimerkiksi kestävän kehityksen indikaattorit. Niitä on tällä hetkellä reilu kaksisataa ja tuntuu, että erilaisten alajaotteluiden kanssa niiden määrä on vain lisääntymässä. Ehkä ollaan kohta menossa kohti tuhatta indikaattoria. Sitten on se kysymys, kuka näitä kaikkia tarvitsee. Ehkä jotain indikaattoria joku tarvitsee, mutta mikä se kokonaiskuva on, se kokonaiskuvan muodostaminen näinkin valtavasta tietoaineistosta, onkin sitten haastavaa.

Jääkö se sitten päätöksentekijälle, pystyvätkö he siihen? Heillähän täytyy olla todella hyvät taidot lukea tilastoja ja myös käyttää sitä dataa omassa työssään ja päätösten pohjana. Ja tämä ehkä on se tavallaan jatkuva keskustelu, että onko hyvä, että meillä on paljon esimerkiksi indikaattoreita. Mitäs kun meillä on kokoelma indikaattoreita? Tuntuu, että molempia toisaalta tarvitaan ja kumpikin keskustelu menee edestakaisin ja että tarvitaanko oma indikaattori. Tähän tarvitaan paljon indikaattoreita, mutta ihan sellainen kehitystrendi on se, että enemmän tietoa tarvitaan ja entistä nopeammin. Ja meillähän toiveena on, että uutena tietolähteenä Suomen rekisterit, jotka nyt jo muodostaa valtaosa meidän tietolähteistä, että niitä voitaisiin hyödyntää laajemmin ja sieltä tuottaa kohtuullisen helposti myös uutta tietoa.

Henna: Mitäs Mari?

Mari: Toi mitä Jukka sanoi, mehän käytetään siis nyt rekistereitä tosi paljon yhdistelemällä, että aineistojen yhdistämistä on tehty jo vaikka kuinka. Suomi on siitä ja Pohjoismaat hyviä, että meillä on hyvät rekisterit, joita käytetään, mutta ne valmistuvat yleensä aika hitaasti, jos näin sanoisi. Poikkeuksia toki on jo nykyään, mutta muuten tarvitaan myös nopeita tietoja, joihin nämä  datahuoneet vastaa, ja ehkä räätälöidympää tiedontekemistä, siellä tiettyihin kysymyksiin osataan vastata. Tilastot on aika stabiileja kuitenkin. Meillä on tietty tilastovalikoima, jota tuotetaan ja sitä tuotetaan, ei nyt hamaan tappiin asti, mutta kuitenkin aika vakiona. Sitten tarvitaan sitä muutakin tietoa siihen rinnalle.

Henna: No jos sitten mietitään Tilastokeskuksen, voisiko sanoa kivijalkaa, tätä meidän omaa tilastotuotantoamme. Näitä aineistoja on tosiaan mahdollista käyttää myös erilaisissa tutkimushankkeissa. Mitä ajattelette, onko aineistot tällä hetkellä jopa alikäytettyjä? Voisiko niitä käyttää enemmänkin?

Mari: Kyllä niitä varmaan voisi käyttää enemmänkin. Mä sanoisin, että kyllä, ja tehdään toki työtä sen eteen, että niitä käytettäisiin ja niitä pystyttäisi yhdistämään. Ja huolehdimme kuitenkin siitä tietosuojasta, joka meillä on hirveän tärkeää eli kun meille tulee rekistereistä tieto tai kun vastaa meidän kyselyihin, niin me emme koskaan kerrota ulospäin edes tutkijoille niin, että sä et pysty tunnistamaan yksittäisiä yrityksiä tai henkilöitä. Ja se vaatii työtä ja tämä hidastaa tietysti sitä käyttöä ehkä jonkin verran. Me joudutaan sen kanssa pelaamaan, että pystymme luovuttaa tutkijoille ja sitten toisaalta tietääkö kaikki tutkijat tämän. Kyllä minä luulen, että tutkijat tietävät meidän aineistot, mutta että mitä kaikkein siitä voisi tehdä, se on hyvä kysymys.

Jukka: Joo kyllä varmasti voisi hyödyntää enemmän, mutta kyse on aina siitä, että kuka sen maksaa. Eli mitä enemmän käytetään, sitä enemmän tarvitaan sitten resursseja näiden aineistojen tietosuojan varmistamiseksi, että tiedot ei Tilastokeskuksesta päädy vääriin käsiin eikä yksittäisiä vastaajia voida tunnistaa, se vaatii työtä. Ylipäätään näistä tilastoissa on aina ollut vähän se, että ne näyttäytyy ilmaishyödykkeenä, niistä ei tarvitse kenenkään maksaa. Jos me olisimme yksityisellä pohjalla, niin mä luulen, että voisi tilastoja tehdä, mutta siinä täytyisi olla joku maksaja. Siellä tiedon hinta olisi jotain ihan toisenlaista. Ja mä luulen, että se ei palvelisi taas demokraattista yhteiskuntaa, että tiedolla on kovin korkea hinta ja sama liittyy sitten problematiikka tämmöisiin tutkimusaineistoihin. Jos niiden hinta on kovin korkeaa, niin niitä ei käytetä. Hinta pitäisi olla alhainen, koska tutkijoilla harvemmin on suuria budjetteja. Pitäisi järjestää joitakin tahoja tutkijoiden kohdalla, mistä sen rahoitus tulee tämmöiselle tehtävälle. Voisiko esimerkiksi Suomen Akatemia maksaa sitten tutkijoiden puolesta näitä tutkimusaineistojen koostamista.

Henna: No jos palataan hetkeksi vielä tuohon tilastojen luotettavuuteen ja mietin, että mitäs jos käykin niin, että tilastoihin ei voikaan luottaa. Mieleen tulee tämmöinen tapaus vasta reilun kymmenen vuoden takaa. Kreikan tilastovirasto ihan tunnetusti vääristeli talouslukuja, jotta Kreikan tämä valtava velkakriisi ei siellä tulisi ilmi. Miten Suomessa ja ylipäätänsä Euroopassa voidaan varmistaa, että tilastoihin oikeasti voi luottaa?

Mari: No oikeastaan sillä, että meillä seurataan sitä, miten me tilastoja tehdään. Me tehdään tarkistuksia sekä Eurostat tekee meillä tarkistuksia, että me tuotetaan niiden sopimusten mukaan, mitä on sovittu. Meillä on olemassa kansainväliset käytänteet miten tilastoja tehdään, miten niitä julkaistaan ja myös kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto, tekee tämän tyyppisiä tarkistuksia. Ja sitten myöskin sillä, että meillä, mä sanoisin, että se on meillä tilaston tekijöillä selkäytimessä se luotettavuus et me ei anneta tietoja kenellekään aikaisemmin, että kukaan ei pääse vaikuttaa siihen, mitä me julkaistaan. Se on vain niiden tilastontekijöiden tiedossa se lopputulos siitä, että ihan kuka vain voi soittaa meille, me ei anneta yhtään sen aikaisemmin muillekaan, se on kaikilla yhtä aikaa käytössä se tieto.

Jukka: Joo Kreikka on hyvä esimerkki, sitä monesti olen käyttänyt tilastojen luku- ja käyttötaitokursseilla esimerkkinä. Musta tuntuu, että Kreikassa ehkä se ongelma tietyllä tavalla ei ollut ehkä tilastovirastossa, vaan ehkä enemmänkin siitä, että poliittinen paine Kreikan tilastoviraston johtajaan oli aikamoinen. Hänen piti sitten nauttia myös paikallisten päätöksentekijöiden, poliitikkojen ja ministereitään luottamusta ja sieltä oikeastaan tuli sitten nämä kansalliseen etuun vedoten tarpeet ja vaatimukset. Pitää näyttää sellaisia lukuja, että Kreikka saa mahdollisimman suuren potin EU-rahoista. Tuntuu, että tämmöinen aika raadollinen syy siinä taustalla oli.

Ei ehkä voi laittaa suoraan itse tilastoviraston syyksi kaikkea vaan enemmän se oli tärkeäksi nähty kansallinen etu. Sinällään kansainvälisesti meillä on tilastojen käytännesäännöt ja Suomen virallisen tilaston periaatteet, jotka pyrkii varmistamaan siihen, että tilastoihin voi luottaa. Ja tähän liittyy myös se, että jos me joskus tahattomasti jonkin virheen teemme, me yleensä myös oikaisemme sen näkyvästi ja kerromme, että tässä oli virhe. Emme peittele mitään. Tämähän on aika yleistä, että ihmiset peittelevät virheitä, mutta kyllä meillä kuulu ammattietiikkaan, että kerrotaan sitten, että jos on mennyt luku väärin, mutta me myöskään emme ole sillä tavalla poliittisen ohjauksen alaisena kuin esimerkiksi Kreikassa. Toki Tilastokeskus on valtiovarainministeriön hallinnonalalla, mutta valtiovarainministeriö ei päätä meidän puolesta, mitä me tilastoimme ja minkälaisia tuloksia saadaan, vaan me teemme Tilastokeskuksessa itsenäisesti nämä päätökset ja ihan asiantuntemukseen ja meidän omaan etiikkaan perustuen. Me pyrimme mahdollisimman lähelle totuutta emme peittele ikäviäkään juttuja, emmekä silottele tai haluaa antaa syöttöä poliitikoille esimerkiksi jossakin heille tärkeässä asiassa, että se olisi jollakin tavalla, vaan pyrimme ihan kuvaamaan todellisuutta reilusti ja rehellisesti, niin kuin se on.

Henna: Pysytään hetki vielä täällä kotimaan kamaralla, niin miten voidaan varmistaa, että Suomessa poliittinen paine ei myöskään tulevaisuudessa vaikuta tilastoihin?

Mari: Minun mielestäni meillä on siihen hirveän hyvä keino, meidän lainsäädäntö, tilastolaki turvaa meille sen itsenäisyyden ja laki Tilastokeskuksesta turvaa meille itsenäisen toimijan. Myös toisaalta se, että me olemme avoimia siitä mitä me tehdään, eli sitä kautta kansalaiset voi varmistua siitä, että me ei olla poliittisen paineen pohjalta, tehdä minkäänlaista muutoksia tilastointiin esimerkiksi vaan noudatetaan kansainvälisiä käytänteitä. Kerrotaan niistä avoimesti, mitä meillä on käytänteitä, ne löytyy jokaisen tilaston osalta meidän nettisivuilta.

Henna: No näin Euroopan tilastopäivänä, niin olennaistahan on juhlistaa tilaston tekijöiden lisäksi myös niitä henkilöitä, joita ilman näitä tilastoja ei olisi eli meidän tiedonantajia. Tilastokeskus tosiaan kerää tietoa kansalaisilta silloin, kun niitä tietoja ei ole saatavilla muista lähteistä. Esimerkiksi näistä aikaisemmin mainitsemistani rekistereistä. Viime vuosina on kuitenkin tämmöinen ikävä ja huolestuttavakin kehitys tullut, että ihmiset eivät välttämättä vastaa, vaikka he saa meiltä kutsun tutkimukseen. Miten te motivoisitte tai mitä sanoisitte jollekin sellaiselle kansalaiselle, joka on saanut Tilastokeskuksen tutkimuskutsun, mutta miettii sitten, että jaksaako hän nähdä sen vastaamisen vaivan?

Jukka: No tietyllä tavalla demokratiassa on tärkeää, että me kaikki osallistutaan yhteisten asioiden hoitoon. Tällaisessa Suomen kaltaisessa edustuksellisessa demokratiassa valitaan todella päätöksentekijät ja me joudumme tekemään sitä valintaa sen perusteella, mitä tiedetään yhteiskunnasta ja meidän näkemyksemme, että mitä asialle pitää tehdä. Sen takia on tärkeintä, että meillä on luotettavaa tilastotietoa käytettävissä, että voidaan tehdä näitä päätöksiä. Demokraattisessa yhteiskunnassa yhteiskunta antaa meille muun muassa Pohjoismaissa, Suomessa paljon ja meidän täytyy antaa jotain takas ja musta tuntuu, että on hyvin pieni hinta, että jos valtiolle antaa takaisin esimerkiksi tietoja, joita taas käytetään meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi. Ainakin näkisin, että se on melkein kansalaisvelvollisuus, antaa niitä tietoja ja vastataan näihin kyselyihin.

Ei voida ajatella niin, että jatkuvasti tämä systeemi toimii sillä tavalla, että ainoastaan valtio antaa rahoja erilaisille väestöryhmille, jotka esimerkiksi kärsivät köyhyydestä, sairauksista tai jostain muusta puutteesta. Kyllä kansalaistenkin pitää antaa sitä tietoa, jotta tiedetään minne raha pitää kohdentaa, missä sitä tarvitaan eniten. Ja se olkoon nyt sitten ehkä se motivoiva tekijä, että jos halutaan, että verotus pysyy kohtuullisena, me kaikki saadaan parhaat mahdolliset palvelut, niin kyllä niitä tietoja pitää antaa, muuten tämä järjestelmä ei toimi.

Mari: Ehkä just tohon vähän jatkona siinä, että kertomalla siitä, mitä vaikutuksia sillä on jos me saamme huonoja vastauksia tai huonoja vastausasteita, että kun ihmiset ei vastaa. Me emme voi sen parempia tilastoja tehdä kuin mitä aineistot antavat meille. Se johtaa siihen, että me joudutaan käyttämään mallinnuksia ja ne voi olla haasteellisia ne mallinnukset, jos meillä on tosi vähän vastaajia, että me ei pysty sanomaan yhtään mitään. Sen vaikuttavuuden kautta, että kannattaa vaikuttaa siihen, miten mitä me julkaisemme, me julkaisemme just sitä, mitä on ja luottaa myös siihen että me emme myöskään kerro ulospäin, meidän aineistoja ei käytätä koskaan mihinkään valvontaan tai muuhun, et voi huoletta vastata meidän kyselyihin.

Henna: Eli jos kutsu käy, niin siihen sitten vastataan. Maailmassa eletään nyt aika synkkiä aikoja. On sotaa, ilmaston lämpenemistä, globaalin taantuman uhkaa, demokratian kriisiä ja muita herkkuja. Voiko maailman pelastaa tilastoilla?

Jukka: No, haluan uskoa, että osaksi kyllä. Eli nämä kaikki ongelmat vaativat jonkinlaisia toimia, päätöksentekoa meiltä, nimenomaan meidän päätöksentekijöiltä. Jotta niille asioille tehdään jotain, me tarvitsemme tilannekuvaa, missä me ollaan. Mitä tapahtuu, mitkä on ne kehityssuunnat tällä hetkellä ja siinä on se tilastojen tontti. Me tarjotaan se tietopohja niille tehokkaille päätöksille, joilla tartutaan näihin ongelmiin. Tilastot tällä tavalla on osa ongelmaan ratkaisua, aivan ehdottomasti.

Henna: Mites Mari, pelastetaanko maailman tilastoilla?

Mari: No tekisi mieli sanoa kyllä, mutta ehkä välillisesti niin, että pystytään päätökset pohjaamaan todelliseen tietoon, sitten kaikki, tieto on kaikilla saatavilla. Tilastotilastot on jokaisen saatavilla. Jos käytän yhden edellisen pääjohtajan Niitamon lausahdusta, että tieto on valtaa, mutta tilastot ovat kansanvaltaa. Mun mielestä tämä on se pointti, me ollaan demokratia, jossa kaikilla on samaan tietoon oikeus.

Henna: No tuohon on erinomaista lopettaa. Kiitos paljon hyvästä keskustelusta Mari Ylä-Jarkko ja Jukka Hoffren ja tilastopäivän juhlinta jatkuu Twitterissä. Kannattaa seurata päivän sisältöjä aihetunnisteella Tilastopäivä. Oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille.