Tilastolive: Suomalaisten kulutus 

11.4.2024 lähetyksen tekstiversio 

 

Anna Pärnänen: Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa Tilastoliveen! Tämä on suora lähetys Tilastokeskuksesta Helsingin Kalasatamasta. Tänään keskustelemme kulutuksesta ja kulutusmenoista eli siitä, mihin suomalaiset rahansa käyttävät. Samalla pureudutaan siihen, miten kuluttajahintojen nousu on tähän vaikuttanut. Näistä aiheista ovat kanssani keskustelemassa Tilastokeskuksen yliaktuaari Tuomas Parikka ja Kristiina Nieminen, tervetuloa.  

Tuoreet tiedot kotitalouksien kulutuksesta kertovat, että pienituloisimmilla viidenneksellä kotitalouksista kuluu yli puolet kulutusmenoista pelkästään ruokaan ja asumiseen vuonna 2022. Suurituloisimmilla tämä osuus jäi reiluun 40 prosenttiin. Tuomas Parikka, voiko siis sanoa, että pienituloisimmilla merkittävä osuus kulutuksesta menee tällaisiin kaikkein välttämättömimpiin? 

Tuomas: Kyllä se siltä näyttää, kun 56 prosenttia kaikesta kulutuksesta kului pelkästään asumiseen ja ruokaan. Siihen kun laskee mukaan esimerkiksi liikenteen kahdeksan prosenttia, niin on selvää, että se suhteellinen liikkumavara muuhun kulutukseen on aika pientä. 
 
Anna: Jos verrataan pienituloisimpia ja suurituloisimpia kotitalouksia, mitä eroja voidaan nähdä kulutuksessa? 
 
Tuomas: Keskeinen ero on juuri liikenne, jonka minä mainitsin. Pienituloisimmilta kuuluu siihen tosiaan kahdeksan prosenttia kulutusmenoista, kun taas suurituloisimmilla siihen kuluu 17 prosenttia. Tätä kun tarkastelee hieman tarkemmin, niin huomataan, että erot johtuvat pitkälti siitä, että siinä suurituloisimmassa viidenneksessä ajoneuvojen ostoon ja yksityisajoneuvojen käyttöön käytetään enemmän rahaa. 
 
Anna: Miltä nämä erot näyttävät, jos tarkastellaan näitä tuloksia ihan euroina? 
 
Tuomas: Ensinnäkin näistä eroista on hyvä puhua aina kulutusyksiköiden tasolla. Kulutusyksikkö on siis tänne käsite, joka auttaa huomioimaan sen, että kotitalouksien koko ja rakenne voi olla erilainen, mutta kulutusyksikköä kohden kaikki kulutusmenot ovat pienituloisimmilla 17 000 euroa vuodessa, kun taas suurituloisimmilla ne ovat 44 000 euroa vuodessa. Sitten taas pääluokkien tasolla ihan euroissa niitä suurimpia eroja on esimerkiksi jo siinä mainitussa liikenteessä, jossa suurituloisimpien kulutusmenot ovat peräti kuusi kertaa suuremmat kuin pienituloisimmilla. Kalusteisiin ja kodinkoneisiin suurituloiset kuluttivat taas nelinkertaisen määrän pienituloisiin nähden. Lisäksi eroja on esimerkiksi ravintola- ja majoituspalveluissa, kulttuuri ja vapaa-ajan palveluissa, joissa suurituloisimpien kulutusmenot ovat reippaasti yli kolminkertaiset tuloihin pienituloisimpiin nähden. 
 
Anna: Mielenkiintoisia tuloksia. Mitä jos katsotaan vähän sinne taaksepäin, niin miten kulutusmenojen jakautuminen muuttunut verrattuna aiempiin vuosiin? 
 
Tuomas: Suhteellista kasvua on nähtävissä ihan koko kotitalousväestön tasolla. Esimerkiksi elintarvikkeissa, vaatteissa, jalkineissa, asumisessa, energiassa, vakuutus- ja rahoituspalveluissa. Vaatteiden rahoituspalvelut on meillä tällä kierroksella kerätty aiempaa tarkemmin, joten osittain se nousu selittyy sillä. Laskua on puolestaan esimerkiksi alkoholijuomissa ja tupakassa ja sitten kulttuurin ja vapaa ajan kulutusmenoissa. 
 
Anna: Jos vähän fokusoidaan aivan pienituloisimpiin kotitalouksiin, niin jos verrataan sitä tilannetta heidän osaltansa aiempiin vuosiin. Mitä osaisit kertoa siitä? 
 
Tuomas: Noista välttämättömistä oli puhe, eli tuo elintarvikkeiden osuus on noussut kyllä koko kotitalousväestön tasolla takaisin vuoden 2012 tasolle. Välttämättömyyksien tasot on kuitenkin pysynyt suhteellisen ennallaan, mutta muiden osalta lasku näkyy monissa pääryhmissä, kuten kulttuurissa ja vapaa ajassa. Välttämättömyydet ovat vähän sellaisia, että niistä on paha nipistää, eli sen rahan on sitten pakko tinkiä. Noiden pienituloisimpien liikennekuluissa esimerkiksi kuitenkin on ollut laskua. Pientä nousua on ollut muun muassa informaatiossa ja viestinnässä, ja se näyttää tulevan laitteiden hankinnasta. 
 
Anna: Ehkä huomio kiinnittyy tässä nyt eniten tähän elintarvikkeiden osuuden nousuun. Voidaanko sitä pitää poikkeuksellisena? 
 
Tuomas: Pitkällä aikavälillä tuossa meidän aineistossamme on ollut nähtävissä kehitys, jossa elintarvikkeiden osuus kulutuksesta on laskenut. Mutta nyt tämä trendi katkesi, kun toi elintarvikkeiden osuus nousikin takaisin vuoden 2012 tasolle. Se on aiempaan kehitykseen nähden poikkeuksellista, mutta sikäli ihan odotettavaa, kun hinnat on nousseet aika paljonkin. 
 
Anna: Tässä päästiin hintoihin. Kristiina, elintarvikkeiden osuus on noussut vuoden 2012 tasolle. Onko tähän syynä siis hintojen nousu? 
 
Kristiina: Kyllä se on ihan selkeä selittävä tekijä tässä, että hinnat on noussut sieltä vuodesta 2012 elintarvikkeiden osalta noin 29 prosenttia, joten kyllä se indikoi tulostakin. 
 
Anna: Jos palataan vähän takaisin vielä kulutustutkimuksen tuloksiin, niin onko ikäryhmien välillä nähtävissä jonkinlaisia muutoksia kulutuksessa? 
 
Tuomas: Kyllä on. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla kulutusmenot on kasvanut juuri vanhimmilla ja pienentyneet nuoremmilla. Etenkin yli 74-vuotiaiden ikäluokassa kulutusmenot on nousseet kymmenessä vuodessa 19 000 eurosta 27 000 euroon kulutusyksikköä kohden vuoden 2022 rahaksi muunnettuna. Vastaavasti alle 25-vuotiaiden ikäluokassa kulutusmenot on laskeneet kahdestakymmenestä ja puolesta tuhannesta kahdeksaantoista ja puoleen tuhanteen euroon samassa ajassa. 

Yli 74-vuotiailla menot on kasvaneet useimmissa kulutuksen pääryhmissä. Eli mikään yksittäinen pääryhmä ei selitä sitä kasvua vaan näyttäisi pikemminkin siltä, että tällaiset keskimäärin kuitenkin aiempia sukupolvia suurempaa varallisuutta kartuttaneet suuret ikäluokat alkavat pikkuhiljaa näkyä siellä seitsemänkymppisissä, ja heidän kulutuksensa on meidän tilastomme mukaan aiempaa suurempaa.  

Sitten taas nuorempien laskevia kulutusmenoja valitettavasti tuskin selittää mikään esimerkiksi kulutuskriittisyys, vaan väestötasolla sitä selittää varmasti pikemminkin se, että nuoremmissa ikäluokissa se varallisuuden kehitys on jäänyt noista vanhemmista ikäluokista jälkeen ja se näkyy myös heidän mahdollisuuksissansa kuluttaa. 
 
Anna: Tiedot kerättiin vuonna 2022 ja sehän oli vielä koronakriisistä palautumisen aikaa. Näkyykö tämä koronan poikkeustilanne jollakin tavalla tuloksissa? 
 
Tuomas: Näkyy etenkin juuri ravintola- ja majoituspalveluiden ja sitten kulttuuri ja vapaa-ajan palveluiden kulutuksen laskuna. Tiedonkeruun alussa 2022 monet koronarajoitukset olivat vielä voimassa. Nimenomaan ravintolat ja ruokalat on laskenut, ja kulutus näyttäisi niistä siirtyvän elintarvikkeiden kulutukseen, joka puolestaan on kasvanut.  

Esimerkiksi valmisruokien käyttö on kasvanut, eli voi spekuloida, että onko tällainen yleistynyt etätyö vaikuttanut ihmisten kulutustottumuksiin. Kulttuuri ja vapaa-ajan kulutusmenot ovat niin ikään laskeneet. Jää nähtäväksi, että onko kyse vaan tästä vuodesta 2022 ja näistä koronarajoituksista ja onko tämä ylipäätään kotitalouksissa jotenkin tilapäinen vai sitten jollain tavalla pysyvämpi ilmiö. Mielenkiintoista on, että myös ravintoloissa sekä kulttuurissa ja vapaa ajassa kulutusmenojen ero on kärjistynyt ikäluokittain. Esimerkiksi alle 25-vuotiailla ravintolakulutus on pienentynyt huomattavan paljon. 
 
Anna: Tuomas nosti tässä nyt ravintolaruuan ja toisaalta kulttuurin esille sillä tavalla, että nämä ovat niitä, joihin uusimpien tietojen mukaan on aiempaa pienempi osuus menoista kulunut. Herää kysymys hintakehityksestä. Mikä on näiden hintakehitys? 
 
Kristiina: Se on ollut kyllä aika samanlaista kuin keskimääräinen inflaatio. Inflaatio on ollut nyt korona-ajan jälkeen ja erityisesti vuonna 2022 hyvin tämmöistä nousuvetoista. Voisi todeta, että ravintolaruoka noussut yhtä lailla kuin keskimääräinen inflaatio. Se ehkä mikä pistää silmään on se, että se pika- ja noutoruoka on noussut selkeästi enemmän. Siinä kolmen vuoden tarkasteluperiodilla siitä koronnasta siihen vuoteen 2022, niin hinnat nousivat noin 26 prosenttiin, mikä on yllättävää pikaruoan osalta. Ja sitten taas kulttuuripalvelut ei ole saanut samanlaista hintakehitystä aikaiseksi ollenkaan. Se on hyvin maltillista 9 prosenttia. 
 
Anna: Vuodesta 2022 muistetaan myös se, että silloin inflaatio eli kuluttajahintojen nousu oli nopeinta vuosikymmeniin. Voiko tämä kehitys vaikuttaa jotenkin kulutuksen muutoksiin? 
 
Kristiina: Voisi ajatella, että näkyy ja näin varmasti käykin, että ihmiset lähtevät valitsemaan sitä substituutiohyödykettä, koska ensin nousee energian hinnat, elintarvikkeiden hinnat ja sitten sen jälkeen energian hintojen nousun seurauksena nousee sitten muiden kulutustuotteiden hinnat ja palveluiden hinnat. 
 
Anna: Olemme kuulleet viime kuukausien uutisista, että valtion talous on kovin tiukoilla ja hallituksessa pohditaan myös mahdollisuutta verojen korottamiseen. Jos esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisäveroa korotettaisiin, miten tämä voisi vaikuttaa pienituloisten tilanteeseen kulutustutkimuksen perusteella?  
 
Tuomas: Kun kyseessä on tasavero, niin aiempien selvitysten perusteella on syytä olettaa, että arvonlisäveron korotus noissa elintarvikkeissa vaikuttaisi enemmän pienituloisiin, joilla suhteellisesti suurempi ja enenevä osuus menee noihin elintarvikkeisiin. Aion tutkia tätä asiaa tuoreella kulutustutkimuksen aineistolla vielä tänä vuonna. 
 
Anna: Niitä tuloksia jäämme vielä odottamaan. Kiitos paljon keskustelusta Kristiina Nieminen ja Tuomas Parikka. Keskustelua voi jatkaa viestipalvelu X:ssä aihetunnisteella tilastolive. Mukavaa päivän jatkoa kaikille!