Tilastolive: Väkivalta verkossa ja yhteisöissä
28.9.2023 lähetyksen tekstiversio
Marika Jokinen: Hyvää huomenta ja tervetuloa Tilastoliveen! Tämä on suora lähetys Helsingin Kalasatamasta. Tänään aiheita ovat verkkoväkivalta ja kunniaan liittyvä väkivalta. Aiheesta on julkaistu uutta tietoa Sukupuolittunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa -tutkimuksessa. Tutkimuksen tuloksista on täällä studiossa kanssani aluksi keskustelemassa Tilastokeskuksen erikoistutkija Marjut Pietiläinen, tervetuloa.
Marjut: Kiitos.
Marika: Puhutaan aluksi verkkoväkivallasta. Verkkoväkivalta on varsin yleistä Suomessa. Tutkimuksen mukaan puolet 16–74-vuotiaista on todistanut väkivaltaa tai häirintää verkossa. Marjut, kertoisitko aluksi, mitä verkkoväkivallalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa.
Marjut: Tutkimuksessa verkkoväkivallalla ja häirinnällä tarkoitetaan henkilöön verkossa tai sosiaalisessa mediassa kohdistuvaa asiatonta tai loukkaavaa viestintää, uhkailua ja maalittomista. Mallittamisella taas tarkoitetaan ilmiötä, jossa yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhtä ihmistä kohtaan eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihapostia, sähköpostia sosiaalisessa mediassa tai yksityiselämän tietojen esiin kaivamista esimerkiksi tai niiden vääristelemistä. Yleisimmin häirintää ilmenee henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, mielipiteisiin ja toimintaan liittyvinä epäasiallisina kommentteina, siis joko yksityisesti tai julkisesti.
Marika: Entä mitä verkkoväkivallan kokemisesta tai todistamisesta sitten voi seurata?
Marjut: No, seuraukset ovat varsin moninaisia ja aika vakaviakin. Huomionarvoista on se, että ei pelkästään se, että kokee itse sitä verkkohäirintää tai väkivaltaa, vaan se, että jos myös todistaa sitä ja yhtä lailla kohtaa niitä seurauksia. Eli myös häirintää todistaa, näille aiheutuu seurauksia, kuten perheenjäsenille, työkavereille tai ystäville. Sitten se ilmenee, nämä seuraukset ilmenevät usein siinä, että ruvetaan rajoittaa sitä omaa keskustelua siellä verkossa, vähennetään tai lopetetaan alustan käyttö kokonaan. Tai sitten muutetaan omaa tyyliä tai sävyä.
Eli kaikin tavoin, niin kun osallistumista rajoitetaan ja naiset kertovat näistä seurauksista enemmän kuin miehet. Ja naisilla sitten oli myös psyykkisiä oireita enemmän, esimerkiksi unettomuutta, stressiä, ahdistuneisuutta ja pelkoa. Ja sitten ei toisaalta välttämättä haluta hakeutua esimerkiksi politiikkaan tai julkisiin tehtäviin, jos pelätään. Ja sitten mietitään tarkemmin ehkä sitä, että mitä uskalletaan sanoa, mitä uskalletaan tutkia tai raportoida vaikkapa sitten mediassa. Laajemmin tämä voi näkyä siinä, että seurauksia koituu yhteiskuntaan ja yhteiskunnan toimivuuteen, avoimuuteen ja demokratiaan yleisesti demokratialle.
Marika: No entä mitä me tiedämme siitä, että ketkä erityisesti kohtaa verkkohäirintää?
Marjut: No yleisesti ottaen nyt ensinnäkin voi sanoa, että ne, jotka siellä verkossa ja sosiaalisessa mediassa eniten liikkuu ja käyttää ääntä, niin he ovat tietysti eniten alttiina. Mutta sitten miten tuossa aiemmin alussa olikin, niin nuoret kohtaa sitä erityisesti ja nuoret myös ovat verkossa useammin kuin vanhemmat ikäryhmät. Tämä kävi ilmi myös Tilastokeskuksen väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttäjätutkimuksesta, että ne ovat nämä nuoret, jotka siellä verkossa on. Ja aiemmat tutkimukset myös osoittavat, että esimerkiksi aktivistit, bloggarit, somevaikuttajat, toimittajat, poliitikot ja tutkijat ja sitten myös vähemmistöön kuuluvat naiset näyttäisivät olevan kohteena. Mutta siis häirintää ja maalittamista voi kuitenkin kohdata ihan kuka tahansa. Ja sitten työssä oli joka kymmenes kohdannut tätä verkkohäirintää ja opiskelussa pikkusen vähemmän.
Marika: Viittasit tuossa jo naisten ja miesten kokemuksiin. Miten ne kokemukset verkkoväkivallasta eroavat toisistaan?
Marjut: No, naiset ja miehet tämän tutkimuksen valossa niin kohtaa suunnilleen yhtä paljon, naiset pikkusen enemmän. Mutta sitten häirinnän tyyppi ja vastaanottamisen tapa niin kuin eroaa. Samoin nämä vaikutukset, josta olikin jo puhetta. Tyypillisimmin tätä verkkohäirintää on koettu vapaa ajalla parisuhteen ja perhesuhteen ulkopuolella, eikä siinä ole sinänsä sukupuolten välillä eroa. Mutta mikä se ero sukupuolten välillä on se, että naiset kohtaavat tätä häirintää myös läheisten taholta. Eli nykyisen kumppanin tai entisen kumppanin tai perheenjäsenen tai sukulaisten taholta.
Sitten se mikä ero on, niin naiset kohtaavat enemmän yksityisiä viestejä, kun taas miehillä yleisin on saada julkisia kommentteja. Naisilla on myös sitten enemmän kokemuksia näistä fyysisestä uhasta joko itseä tai läheisiä kohtaan, joka siis voi tarkoittaa uhkailua tappamisella tai raiskaamisella. Ja sitten nämä naisten kokemukset siis ovat jotenkin henkilökohtaisempia tässä suhteessa ja haavoittavampia. Ja sitten haavoittavaa on myös se, että jos näitä kokemuksia vähätellään. Miehillä oli vähän enemmän näitä mallittamisen kokemuksia kuin naisilla.
Marika: Digiaika on siis avannut uusia kanavia väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Puuttuuko meiltä jollain tavalla yhteinen ymmärrys siitä, mikä on verkossa sallittua ja suotavaa ja niin sanotusti hyvien käytöstapojen mukaista käyttäytymistä a mikä taas on yksiselitteisen kiellettyä ja tuomittavaa? Vai mistä tässä on kyse?
Marjut: No siinä missä digitalisaatio on tietysti tarjonnut valtavasti mahdollisuuksia keskustelulle alueista ja muista eroista riippumatta, niin valitettavasti se on tarjonnut myös tämmöisen anonyymin tavan harjoittaa tätä väkivaltaa. Mutta toisaalta sitten netti on myös tehnyt näkyvämmäksi väkivallan. Ja vaikka tämä väkivalta verkossa on myös kiellettyä. Myös verkossa tapahtuva väkivalta on kiellettyä, niin tuntuu et yhteistä ymmärrystä ja sitten niitä hyviä käytöstapoja ei ole.
Toki niitä ei ole aina kasvokkain, mutta verkossa vielä vähemmän. Tietoa siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Miten tulee toimia, jos kohtaa tällaista. Ja mistä saa apua, niin niitä olisi hyvä tuoda vielä enemmän esiin, näkyviin ja sitten myös keskusteluun. Ja sitten näkisin, että tärkeätä on se, että näistä kokemuksista myös kerrotaan viranomaisille, tukipalveluille ja näissä tämmöisissä kyselytutkimuksissa kuten tämäkin, että saadaan tämä ilmiö näkyviin ja saadaan sitä faktaa, jonka perusteella voidaan niitä toimenpiteitä sitten kohdistaa.
Tietysti se on niin kuin positiivinen puoli, että tästä asiasta on ruvettu keskustelemaan ja ilmiön on kiinnitetty huomiota. Ja nämä nähdään myös tämmöisenä yhteiskunnan sisäistä luottamusta horjuttavana asiana. Ihmisten hyvinvoinnin ja demokratian toimivan, demokraattisesti toimivan yhteiskunnan näkökulmasta on tosi tärkeätä, että meillä on toimia ja että pyritään kitkemään tätä ilmiötä.
Marika: Tärkeitä huomioita. Kiitos Marjut näistä tiedoista. Siirrytään sitten lähetyksen toiseen aiheeseen eli kunniaan liittyvään väkivaltaan. Tervetuloa studioon Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Mimmi Koukkula ja Ihmisoikeusliiton asiantuntija Johanna Latvala.
Marjut: Kiitos!
Marika: Jatketaan sitten tämän aiheen parissa. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan kaksi prosenttia kaikista Suomessa asuvista 16–74-vuotiaista on itse kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa. Ja me tiedämme myös, että väkivallan kokemukset ovat tulosten perusteella yleisimpiä juuri maahanmuuttajataustaisilla. Johanna, kysyisinkin sinulta ensiksi, mitä kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan ja miten se meillä Suomessa ilmenee?
Johanna: Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi sukupuolittuneen väkivallan muoto, jolla on omat erityispiirteensä. Eli kunniaan liittyvä väkivalta on sellaista väkivaltaa, jolla pyritään suojelemaan tai palauttamaan perheen, suvun tai jonkun laajemman yhteisön kunnia. Ja tämä kunnia ajatellaan linkittyvän hyvin vahvasti tyttöjen ja naisten siveelliseen käyttäytymiseen, eli ikään kuin tytöt ja naiset siinä yhteisössä käyttäytyvät näitten tiettyjen yhteisöllisesti jaettujen normien mukaan. Niin silloin ajatellaan, että yhteisön silmissä, kuten vaikkapa tällä perheellä on hyvä maine ja ovat kunniallisia. Tietyllä tavalla kuten tämä tyttöjen seksuaalisuus, tyttöjen ja naisten seksuaalisuus on tämmöisen yhteisöllisen valvonnan kohteena. Ja ennen kuin menen niihin, kunniaan liittyvän väkivallan, niin voisi vielä sanoa, että kunniaan liittyvä väkivalta on toisaalta ennakoivaa ja toisaalta rankaisevaa. Eli ennakoivalla väkivallalla tarkoitetaan just sellaista kontrollointia, valvomista, uhkailua, rajoittamista, sellaisia toimia, joilla pyritään ylläpitämään sitä kunniaa ja niin kuin varomaan, ettei sitä menetettäisiin muiden silmissä.
Ja sitten taas tämä rankaiseva väkivalta tulee kuvaan silloin, jos on jo tapahtunut jotain sellaista, että ajatella, että kunniaa on menetetty, niin silloin halutaan tehdä myös sille yhteisölle selväksi, että tätä, jota pidetään syyllisenä, niin häntä on rangaistu ja sillä tavalla ikään kuin se perheen kunnia on palautettu. Ja sitten jos ajatellaan ihan näitä muotoja, niin niitä on hyvin monenlaisia. Useimmiten kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyy erilaisena henkisenä väkivaltana, juuri rajoittamisena, valvomisena, kontrollointina, uhkailuna, mutta se näyttäytyy myös taloudellisena väkivaltana, seksuaaliväkivaltana tai fyysisenä väkivaltana.
Ja sitten vielä avioliittoon pakottaminen ja tyttöjen sukuelinten silpominen on myös kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Ja sitten toki, jos ajatellaan ihan äärimmäistä fyysistä väkivaltaa, niin tämmöinen kunnialla perusteltu henkirikos on myös kunniaan liittyvän väkivallan muoto. Ja kun toi Marjut aiemmin tuossa puhui verkkoväkivallasta niin kunniaan liittyvä väkivalta, kuten monet muutkin väkivallan muodot, tietty elää kyllä myös siellä verkkoympäristössä ja näitä kaikkia muotoja esiintyy myös Suomessa. Ja ehkä vielä lisäisin sen, että tosiaan kunniaan liittyvän väkivallan erityispiirteenä on tämä seksuaalimoraalin valvomisen lisäksi yhteisöllisyys.
Eli siinä on usein tekijänä tai ainakin tämmöisenä mahdollistajana useampi kuin yksi ihminen. Ja tällaista samantyyppistä yhteisöllistä väkivaltaa toki esiintyy monissa muissakin, esimerkiksi tämmöisissä konservatiivisissa suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Marika: Vakava ilmiö siis kaiken kaikkiaan. Mimmi, kysyisin sinulta, että miten yleistä kunniaan liittyä väkivalta on Suomessa?
Mimmi: No meillä ei ole aiemmin ollut kattavaa väestötason tieto ilmiön esiintyvyydestä Suomessa. On tosi hienoa, että on nyt saatu siitä tietoa tämän tutkimuksen myötä. Aiemmin arviot on perustunut uhrien palveluihin, miten paljon siellä on asiakkaana ollut esimerkiksi turvakodeissa, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä ja kunniaan liittyvän väkivaltaan erikoistuneissa järjestöissä. Ja siellä on semmoinen muutama sata asiakasta vuositasolla kunniaan liittyvän väkivallan takia ollut. Tämä on tietysti ehkä semmoinen jäävuoren huippu vaan mikä meille on näkynyt. Kuitenkaan kaikki väkivaltaa kokeneet ei suinkaan sinne palveluihin hakeudu tai ohjaudu.
Näiden lisäksi poliisi Suomessa rekisteröi kunniaan liittyvää väkivaltaa, eli sieltäkin varmaan sitten jatkossa saadaan tietoa tästä esiintyvyydestä. Ja tietysti se on vaikea arvioida, kun sitä seurantaa ei ole ollut, onko ilmiö yleistynyt viime aikoina. Ainakin varmasti ammattilaisten osaaminen on jonkun verran lisääntynyt asiasta ja sitten myös uhreilla, kokijoilla on tietoa, että he osaavat hakea sitten paremmin myös apua, niin se sitten näkyy myös tässä, näyttää runsaampana nämä luvut. Ja tietysti tärkeää on saada sitä oikeata tietoa esiintyvyydestä, sitten paremmin pystytään kohdentamaan, suunnittelemaan ehkäiseviä ja auttavia palveluja väkivallan kokijoille.
Marika: Juuri näin. Kyselyssä oli merkillepantavaa se, että varsin suuri osuus etenkin nuoremmista ikäryhmistä tiesi tai tunsi jonkun kunniaan liittyvää väkivaltaa kokeneen tai sitten sitä väkivaltaa tehneen. Miten tulisi toimia, jos saa tietoonsa tällaista väkivaltaa?
Mimmi: No tietysti, jos on semmoinen akuutti väkivallan uhkatilanne päällä, niin silloin poliisi on se oikea taho, johon ottaa yhteyttä. Alaikäisten kohdalla lastensuojelu ja aikuisten kohdalla sosiaalipäivystys on niitä tahoja, jotka voi auttaa. Sitten Suomessa toimii esimerkiksi auttava puhelin, nollalinja, joka vastaa 24/7 monella eri kielellä ja sieltä sitten väkivaltaa kohdanneet saa apua ja neuvoa ja sieltä voidaan esimerkiksi turvakotiin ohjata, jos on semmoinen tilanne.
Lisäksi esimerkiksi rikosuhripäivystys ja eri järjestötoimijat auttavat näissä tilanteissa. Ja sitten esimerkiksi tyttöjen ja poikien talot ovat semmoisia, johon nuoret matalalla kynnyksellä voi myös sitten mennä puhumaan tämmöisistä asioista. Ja lisäksi vielä THL:n verkkosivuiltakin löytyy sitten näitä tahoja, että sieltäkin voi sitten tietoa hakea.
Marika: Hyvä.
Johanna: Minä voisin tuohon vielä lisätä, että just niin kuin Mimmi sanoi näin, mutta täytyy muistaa, että kun kyseessä on ihmisoikeusloukkaus, niin Suomen valtiolla on velvollisuus silloin torjua sitä ja puuttua siihen. Eli tavallaan tästä ei voi jättää vastuuta pelkästään kokijoille niin, että he ottavat asian esiin tai tuovat esiin, koska se on tietysti heillekin hyvin niin kuin ristiriitainen tilanne kertoa esimerkiksi oman perheen toiminnasta. Ja on toisaalta se, että tuo tällaista väkivaltaa esiin, voi myös lisätä ja eskaloida tavallaan sitä väkivaltaa entisestään. Nämä tilanteet ovat herkkiä ja ammattilaistenkin tulisi saada lisää koulutusta ja ehkä ohjeistuksia siihen, että miten näitä tilanteita sitten hoidetaan. Mutta tosiaan korostaisin myös sitä ammattilaisten ja viranomaisten vastuuta puuttua, jos on pieninkin epäily siitä, että joku henkilö kokee tällaista.
Marika: Joo ilman muuta. Tutkimuksen tulosten perusteella koetusta väkivallasta ei useinkaan kerrota juuri muille ihmisille ja tällaisten tutkimusten, mistä nytkin on ollut kyse, niin toivotaan rohkaisevani viranomaisia valppauteen ja lisäksi ihmisiä kertomaan kokemuksistaan muille ja ennen kaikkea hakemaan apua. Kuten edellä kuulimme, tutkimustiedon avulla saadaan arvokasta tietoa ilmiön luonteesta ja laajuudesta. Se lisää myös ymmärrystä verkkoväkivallan ilmenemismuodoista. Kiitokset teille keskustelijoille ja katsojille Ja tietysti erityiskiitos meidän tutkimukseemme vastanneille! Nyt minä toivotan kaikille mukavaa päivän jatkoa!