Muotoilupalvelujen verkostokylä sijaitsee Etelä-Helsingissä

  1. Miksi muotoilun talous keskittyy Etelä-Helsinkiin?
  2. Arkkitehdit haluavat työskennellä keskustassa
  3. Ruoholahden mainostoiminta kasvaa nopeimmin
  4. Taustalla kyläyhteisön kaipuu?
  5. Muotoilutoiminta eroaa arkkitehti- ja mainosalasta
  6. Luova ilmapiiri ja läheiset yhteydet tärkeitä verkostokylässä
  7. Modernin muotoilun talouden kylä lisää luottamusta ja kilpailua

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 14/2007

Arkkitehti- ja mainosalan työntekijät haluavat työskennellä samoilla alueilla, lähinnä Etelä-Helsingissä. Taideteolliset muotoilijat puolestaan ovat hajautuneet hieman enemmän Helsingin sisällä. Läheiset yhteydet ja idearikas ilmapiiri ovat kylämäisen verkoston tärkeimmät edut kaikilla kolmella muotoilun alalla.

Maailman metropoleissa useimmat kulttuurisesti latautuneet taloudelliset toiminnot - sekä markkinaehtoiset että julkiset ja kansalaisaktivismiin pohjautuvat - ovat kasautuneet tiettyihin paikkoihin. Usein markkinaehtoinen toiminta ja julkinen kulttuuritoiminta ovat vieläpä sijoittuneet samoille kulmille. Näin on esimerkiksi New Yorkin Manhattanilla, pienemmistä alueista puhumattakaan.

Tilastoaineiston läpikäynti todistaa samaa myös Helsingissä, Suomen ainoassa metropoliksi kutsuttavassa paikassa. Kaikkien muotoilupalvelujen toiminta on koko Suomessa keskittynyt paljolti Kehä III:n sisälle ja tarkemmin ottaen Pitkäsillan eteläpuolelle. Kyseistä ilmiötä voidaan hyvin kutsua modernin muotoilun talouden verkostokylän kehitykseksi.

Miksi muotoilun talous keskittyy Etelä-Helsinkiin?

Suomalaisesta kulttuurista ja muotoilun taloudesta hyvin suuri osa on kasautunut Helsinkiin. Monia julkisia kulttuurilaitoksia on vain yksi, ja silloinkin ne ovat Helsingissä. Myös kulttuuristen alojen koulutus on melko pääkaupunkipainotteista. Lisäksi useiden asiakasyritysten pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä.

Mutta miksi juuri Etelä-Helsinki, jossa toimistotilojen vuokrat ovat suhteellisesti korkeita? Eräs selitys voi olla, että juuri siellä on ainoa suomalainen ilmapiiriltään aidosti urbaani alue. Ehkä kaupunkikulttuurin kylämäisen urbaaniuden kokemuksen imu vetää muotoilupalveluja puoleensa, vaikka teknisesti ne voisivat sijaita muuallakin, toisin kuin suoraan kuluttajille palveluja tarjoavat kulttuurin alat.

Toinen selitysmalli nojautuu ajatukseen, että muotoilupalvelut ovat kiinteä osa muita liike-elämää palvelevia aloja, ja niiden keskittyminen johtuu lähikontaktien tarpeesta. Muotoilupalvelujen innovaatiot, hiljaisen tiedon siirtäminen, oppiminen ja kehittäminen vaativat kiinteää ja läheistä yhteyttä kaikkiin liike-elämän palvelualoihin.

Aiheuttaako tilanne laadullista tai kulttuurista vinoumaa, jos muotoilun tekijät ja niiden käyttö ovatkin aivan eri paikassa? Alle 30-vuotias etelähelsinkiläinen mainosmies tai -nainen tekee mainoksia ja graafista ilmettä tuotteille ja palveluille, joita käytetään pääosin ihan toisella puolella Suomea. Saman kysymyksen voi esittää koskien arkkitehtonista suunnittelua: onko mahdollista, että tällöin syntyy harhoja ja epäkuranttia suunnittelua? Sen sijaan taideteollisen muotoilun osalta tekopaikan sijainti muualla kuin käyttöpaikassa ei herätä samantyyppisiä kysymyksiä, koska mielestäni siihen ei yleensä liity vastaavia riskejä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 31.7.2007