Maaseudulla yritystoimintaa koneurakoinnista energiantuotantoon

  1. Maaseudun pienyrityksistä lähes 60 prosenttia palvelualoilla
  2. Maaseudun yritykset jakautuvat tasaisesti
  3. Yrittäjyydellä maakunnissa erilainen painoarvo
  4. Perustuotantotilat vähenevät
  5. Passiivisia tiloja lähes 80 000
  6. Tilat monialaistuvat
  7. Monialaisuus yleisintä Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla
  8. Tilojen muu yritystoiminta pääosin pienimuotoista
  9. Maaseutuyrittäjyyden tulevaisuuteen uskotaan
  10. Rakennemuutos vielä kesken
  11. Yhteishankkeella muutos hallintaan
  12. Esimerkki nousevasta yrittäjyydestä:
    Monipuolinen hevosala pitää maaseutua elävänä

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Esimerkki nousevasta yrittäjyydestä:
Monipuolinen hevosala pitää maaseutua elävänä

Hevosalan yritystoiminta on Suomessa yksi nopeimmin kasvavista yrittäjyyden muodoista, kun hevosesta, entisestä työ- ja vetojuhdasta, on tullut vapaa-ajan elämyspalvelujen tuottaja. Hevosalan yrittäjyys on merkittävä osa nousevaa maaseutu- ja naisyrittäjyyttä. Hevosyrittäjyydessä vahvuutena on toiminnan ydintuotannontekijän, hevosen, käyttömuotojen monipuolisuus.

Hevosalan yritysten määrä on lisääntynyt Suomessa nopeasti 25 viime vuoden aikana. Suomessa on nyt 15 000 hevostallia, joista yritystoimintaa harjoittaa yli 3 000. Hevosala työllistää jo noin 15 000 ihmistä. Uusia yrityksiä perustetaan vuosittain 200-250, ja vuosikymmenen loppuun mennessä hevostalouteen odotetaan yli tuhatta uutta hevosalan yritystä ja 1000-2000 uutta työpaikkaa.

Uusia yrittäjiä tulossa

Kasvuodotukset perustuvat siihen, että runsas neljännes hevosen omistajista, jotka eivät vielä ole yrittäjiä, ovat mahdollisesti aloittamassa yritystoiminnan viiden vuoden sisällä. Kasvusuuntaa kuvaa myös olemassa olevien yritysten halukkuus laajentaa toimintaansa. Alan välilliset kasvuvaikutukset ovat vielä suuremmat, jos mukaan lasketaan hevosalasta hyötyvät tukitoimialat (kengityspalvelut, kauppa jne.).

Alan ripeää kasvua osoittaa, että hevosten määrä lisääntyy Suomessa vuosittain yli tuhannella. Hippos ry:n mukaan hevosia oli 66 000 vuonna 2006. Oikea määrä lienee lähellä 70 000 hevosta, jos mukaan lasketaan niin sanotut rekisteröimättömät hevoset kuten varsat. Joka tapauksessa hevosten määrä on yli kaksinkertaistunut 25 vuodessa. Keskimäärin yritystalleilla on omistuksessaan 8-9 hevosta, mutta suurimmilla niitä on yli viisikymmentä.

Hevostaloudessa monia toimialoja

Yritystallien päätoimialoja ovat hevoskasvatus, ratsastustuntien pito, ravivalmennus ja hevosten hoitopalvelut. Hevosalalla voi olla yhtymäkohtia muihin elinkeinoihin. Esimerkiksi hevoskasvatustoiminta sijoittuu pääasiassa maatalouteen, ja samoilla tiloilla harjoitetaan usein hevosten ravivalmennusta, hevosen hoitopalveluita, hevosten myyntiä taikka siitos- tai oriasematoimintaa.

Ratsastusyrityksiä on erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa, jossa ne ovat sijoittuneet suuriin kaupunkeihin tai niiden kehysalueille lähelle potentiaalista asiakaskuntaa. Ratsastustoiminta on kasvanut voimakkaasti. Harrastajien määrä on kymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut lähes 140 000 ratsastajaan. 2000-luvulla kasvu on selvästi painottunut aikuisiin.

Aikuisratsastajia kolmannes lisää 3 vuodessa

Pelkästään kolmen viime vuoden aikana aikuisratsastajien määrä on lisääntynyt kolmanneksen. Nuorison keskuudessa määrä on pysynyt samana, mutta harrastajien osuus ikäluokasta on kasvanut. Toiminnassa on runsaasti kasvun varaa, sillä esimerkiksi Ruotsissa ratsastusta harrastaa noin 500 000 henkeä, mikä on asukaslukuun suhteutettuna kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Hevosalan muihin toimintamuotoihin verrattuna ratsutalliyritykset ja -yrittäjät ovat nuoria ja niiden liikevaihto on melko suuri. Ratsutallien päätoiminnan, ratsastustuntien pidon ohella muuta toimintaa ovat hevoskasvatus, hevosten hoitopalvelut, ratsuhevosten myynti, vaellusratsastus- ja matkailutallitoiminta sekä koulutus-, kokous- ja majoitustilapalvelut.

Ravivalmennus kolmanneksi yleisin toimintamuoto

Hevosten tai hoitohevosten ravivalmennus ovat kolmanneksi yleisin hevosalan yritysten toiminnan muoto. Yritysmuotoista ravivalmennusta on koko maassa. Ravivalmennusta harjoitetaan usein maatilan yhteydessä. Osa ravivalmentajista toimii raviratojen yhteydessä. Vieraita hoitohevosia valmentavat tallit ovat liikevaihdoltaan suurempia kuin pääosin omia hevosia valmentavat tallit.

Hevosalan muut toimialat, kuten hevosten hoitopalvelut, hevosalan matkailupalvelut, vammais- ja terapiaratsastus tai valjakkoajo, ovat päätoimialoina vielä harvinaisia, mutta näitä palveluja tarjotaan hevoskasvatuksen, ratsastustallitoiminnan ja ravihevosvalmennuksen yhteydessä. Uusia toimialoja ovat siittola- ja oriasemayritykset, mutta toiminta vaatii hyvät puitteet ja laidunalueet.

Toiminnassa paljon kehittämistä

Hevosalaan liittyy Suomessa suuria potentiaalisia kasvumahdollisuuksia kotimaisessa hevoskasvatuksessa, ratsastusharrastuksessa ja hevosiin liittyvässä matkailussa. Esimerkiksi hevosten määrä Ruotsissa (271 000), Tanskassa (150 000) tai Hollannissa (400 000), on asukaslukuun suhteutettuna moninkertainen Suomeen verrattuna toimialan työllisyysvaikutuksista puhumattakaan.

Hevostalouteen liittyvissä toiminnoissa on kuitenkin paljon kehittämisen tarvetta. Erityisesti ratsuhevosten kotimainen kasvatus on meillä vasta alussa, ja pääosa ratsuista tuodaan ulkomailta kuten Saksasta, Hollannista, Ruotsista, Tanskasta ja Baltian maista. Tuonnilla on myönteinen vaikutus silloin, kun maahan tuodaan laadukkaita jalostushevosia.

Ratsuhevosten koulutus tärkeä kehittämiskohde

Yksi tärkeä kehittämiskohde liittyy ratsuhevosten koulutukseen, johon kaikki kasvattajat eivät kiinnitä riittävästi huomiota. Myös ratsastustunteja tarjoavat ratsutallit eivät ole varautuneet alan nopeaan kasvuun. Kiinteistöt eivät täytä aina laatuvaatimuksia, kun hevosten karsinapaikat ovat ahtaita, laiduntamismahdollisuudet heikkoja ja ratsastajilta puuttuvat tavaroiden säilytystilat ja pukeutumishuoneet.

Opetukseen tarvitaan myös päteviä ratsastuksen opettajia ja -ohjaajia. Nyt heistä alkaa olla kuitenkin pulaa. Syynä lienee, että oppilaitoksista valmistuneet nuoret eivät pysy opettajina, vaan menevät Keski-Euroopan kilpa- ja harjoituskentille. Alan oppilaitoksista on tullut osittain ilmaisia ja epävirallisia valmentautumiskeskuksia, joten oppilaitosten sisäänoton vaatimuksia on syytä tarkistaa.

Rehuntuotannolle tilausta

Hevosten määrän kasvu edistää tukitoimialojen kehitystä. Esimerkkinä voidaan mainita rehuntuotanto. Yhden hevosen vuodessa tarvitsema rehuala on 1-1,5 peltohehtaaria. 70 000 hevosen tarvitsema rehuala olisi noin 100 000 hehtaaria eli 4-5 prosenttia maamme maatalouden peltopinta-alasta. Rehutuotannolle olisi paljon kasvuvaraa, sillä suuri osa hevosen rehusta on tuontitavaraa.

Mitä suurempi osa rehusta tuotetaan Suomessa, sitä enemmän peltoalaa kuluu rehuntuotantoon ja paineita poistuu maatalouden muusta ylituotannosta. Esimerkiksi Hollannissa hevosten rehujen tuotantoon käytetään jo 12-14 % peltoalasta (Suomessa 3 %). Heinän viljelyä tulisi myös kehittää, sillä laaturehun kysyntä on hevosenpidossa suurempaa kuin tarjonta.

Hevosenlannan energiakäyttöä voisi kehittää, sillä Suomessa hevoslanta ja karsinoiden kuivike katsotaan jätteeksi, jota saa polttaa vain erikoisasemilla. Jos hevosen lanta ja kuivike poltettaisiin bioenergiaksi kuten Ruotsissa tai Tanskassa, riittäisi tuotettu energia esimerkiksi 10 000-15 000 omakotitalon lämmitykseen. Samalla pienenisivät hevostilojen suuret jätehuoltokustannukset ja ympäristöongelmat.

Kunnat voisivat tukea toimintaa

Ratsutallien sijainti asutuskeskusten liepeillä ja kasvava hevosten määrä aiheuttaa haasteita maankäytölle ja hevosella liikkumiselle. Meillä kunnat voisivat tukea alan toimintaa varaamalla hevosharrastukselle riittävästi tilaa (laidunmaat) ja osallistumalla pienille talleille yhteisten ratsastusmaneesien sekä hevosille tarkoitettujen ravi-, laukka- ja maastoratojen rakentamiseen Ruotsin malliin.

Esimerkiksi Helsingissä on huutava pula yksityishevosten hoitopaikoista, mikä on nostanut palveluhinnat pilviin. Ratsastusurheilun kehittäminen vaatisi myös lämmitettyjä maneeseja harjoittelu- ja kilpailutoimintaa varten. Samanaikaisesti kaupungilla on maata suhteellisen hyödyttömässä ja yhteiskunnan tukemassa peltoviljelyssä, josta osan voisi suunnata hevosurheiluun ja muihin virkistyspalveluihin.

Lähteitä:

Kauppa- ja teollisuusministeriö: Yrittäjyyskatsaus 2007, ennakkotietoja.

Pussinen, Korhonen, Pölönen ja Varkia: Kasvava hevosala. Hevosalan näkymiä Suomessa, Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisun julkaisuja B 19, Helsinki 2007.

Tiilikainen, Sanna: Hevostalous maatiloilla, MTT:n selvityksiä 67, Helsinki 2004.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.8.2007