Uhkien torjuminen vaatii uutta ajattelua - keinot on jo keksitty
- Kansantuotetta ei voi käyttää moneen kertaan
- Kustannustehokkaita ratkaisuja tarvitaan
- Vaihtoehtoisia malleja on paljon
- Missä viipyy aurinkosähkö?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 6/2007
Innovaatiot ja tekniikka ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi on jo keksitty. Kyse on siitä, otetaanko ne käyttöön. Se ei aina ole yritysten intresseissä, minkä vuoksi tarvitaan poliittista tahtoa.
Erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat ovat viime vuosina nopeasti muuttuneet paljon aiempaa pelottavammiksi. Kymmenen vuotta sitten juuri kukaan ei uskonut, että merenpinta saattaisi nousta nopeammin kuin metrin sadassa vuodessa. Nyt esimerkiksi Yhdysvaltain tunnetuin ilmastotutkija James Hansen on alkanut puhua viiden metrin noususta vuoteen 2107 mennessä ratkaisevasti aiempia ennusteita todennäköisempänä tulevaisuudenkuvana. Länsi-Siperian ikirouta-alue on alkanut sulaa, ja Pohjoisen Jäämeren kelluvat jäämassat ovat huvenneet selvästi ennusteita nopeammin. Suurien metaanipäästöjen vapautuminen ikiroudasta ja merenpohjan mannerrinteiltä ei enää tunnu kaukaa haetulta mahdollisuudelta.
On eräänlainen itsestäänselvyys, että näiden uhkakuvien torjuminen edellyttää uudenlaista ajattelua, uusia innovaatioita. Kuitenkin jo nyt on olemassa lukematon määrä erilaisia ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä ideoita ja keksintöjä. Kaikki tarvittava on oikeastaan jo olemassa. Uusien ratkaisujen etsiminen ei siis ole enää keskeisin haaste: ansiokkaasta keksinnöstä ei ole hyötyä, jos sitä ei oteta käyttöön. Ehkä kaikkein vaikein asia omana aikanamme on rakentaa sellaisia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia prosesseja, joiden kautta olisi mahdollista tunnistaa ja ottaa käyttöön parhaat, turvallisimmat ja kustannustehokkaimmat lämpenemistä torjuvat ratkaisut.
Kansantuotetta ei voi käyttää moneen kertaan
Ilmastonmuutoksen torjunta on viime aikoina alettu nähdä yhä enemmän myös uutena liike-elämän ja markkinoiden sektorina. Valtiot ja yritykset toivovat, että lämpenemistä hidastavista laitteista ja materiaaleista tulee uusia keskeisiä vientituotteita samalla kun monet vanhat teollisuudenalat hiipuvat hiljalleen. Lähestymistavassa on merkittäviä mahdollisuuksia, mutta se ei ole ongelmaton. Voittoa tavoittelevien yritysten näkökulmasta ei ole kannattavaa edistää liian halpoja tai yksinkertaisia ratkaisuja. Yksinkertaiset ratkaisut ovat turhan helposti kopioitavissa, jolloin valmistajien kate jää pieneksi.
Asetelma sisältää vakavia ristiriitoja, koska ihmisten maksukyky on rajallinen. Terveydenhuolto on hyvä vertauskohta. Jo pitkään on ollut tiedossa, että koko Suomen bruttokansantuote olisi helppo käyttää pelkästään terveydenhuoltoon, jos kaikille kansalaisille tarjottaisiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa paras ja kallein tähän mennessä keksitty lääketieteellinen hoito. Sama pätee myös ympäristönsuojeluun. Jos toteuttaisimme kaikki mahdolliset saastumista vähentävät toimenpiteet parasta tarjolla olevaa teknologiaa käyttäen, pystyisimme helposti joka vuosi käyttämään näihin ohjelmiin muutamia kertoja kansantuotettamme suuremman määrän rahaa.
Maaseudun jätevesihuollon järjestämistä varten tarjotut teknologiat ovat hyvä esimerkki ongelmasta. Yhden kotitalouden jätevedet olisi helppo puhdistaa juomakelpoisen veden tasoon asti vaikkapa muutamia kymmeniä euroja maksavan kotitekoisen puuhiilisuodattimen avulla, mutta markkinat tarjoavat ihmisille tuhansien tai jopa kymmenen tuhannen euron hintaisia paketteja. Tämä on yhtiöiden näkökulmasta ymmärrettävää, mutta ympäristön kannalta tuhoisaa, varsinkin kun monet tarjotuista ratkaisuista saattavat jopa lisätä eräiden ilmastoa lämmittävien kaasujen (typpioksiduuli, metaani) päästöjä.
Ennen kaikkea: jos talo investoi nyt 10 000 euroa jäteveden puhdistamoon ja sitoutuu samalla sen aiheuttamiin kiinteisiin kustannuksiin, kykeneekö se myös investoimaan merkittäviä summia ilmastonmuutosten torjuntaan? Ei ainakaan, jos myös lämpenemisen torjuntaan tarjotaan tarpeettoman kalliita, yksipuolisen markkinaehtoisia ratkaisumalleja.
Koko ajan olisi tärkeä pitää mielessä myös se, etteivät ratkaisemistaan odottavat ympäristöongelmat lopu Itämeren rehevöitymiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Meidän pitäisi säästää voimavaroja myös niiden jälkeen niskaan kaatuvien ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Ennustaisin itse, että jos selviämme ilmaston lämpenemisestä, seuraavat isot ympäristöongelmat ovat elinympäristömme typpipitoisuuden kasvaminen, ilmakehää puhdistavien hydroksyyliradikaalien määrän hupeneminen, erilaisten kemiallisten yhdisteiden kasvavat määrät juomavedessä ja ruuassamme sekä mahdollisesti eräisiin uusiin nanoteknologisiin materiaaleihin liittyvät epidemiat.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 12.9.2007