Elämyskulutus kiehtoo yhä useampia
samasta tuotteesta sekä hyötyä että elämystä
- Elämysten tarjonnan laskenta helpompaa kuin kulutuksen
- Kaikki matkailun osa-alueet laskussa
- Liikunnan kulutus ja kotitietokoneet nousussa
- Lemmikit, sisustus, nikkarointi, kaunistautuminen...
- Alkoholin käyttöä ei lasketa elämykseksi
- Seksuaalinen elämyskulutus on harmaan talouden peitossa
- Elämyskulutuksen laskennan vaikeudet
- Hyöty vai elämys - ydin vai rajat
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 6/2007
Liikunta, tietokoneet ja arjen estetiikka - kuten puutarhanhoito ja kaunistautuminen - vetävät kuluttajia puoleensa. Sen sijaan perinteisesti elämyskulutukseen liittyvän matkailun osuus kotitalouksien kulutuksesta on laskussa. Nykyään myös useat arkiset tavarat ja palvelut koetaan elämyksinä.
Monet tuotteet ovat juuri viime vuosikymmeninä menettäneet pelkkään käyttöön liittyvää merkitystään, ja niiden elämyksellinen merkitys on vastaavasti lisääntynyt. Esimerkkejä ovat huonekalut, kodintavarat, ruokatarvikkeet, vaatteet ja autot. Elämysmarkkinoilla vastike (raha tai huomio) sinänsä ei siis ole tärkein, kuten taloustieteilijät perinteisesti ajattelevat, vaan motiivi mistä syystä vastike syntyy: toive saada kokea elämys ostoksen tai kuluttamisen seurauksena. Vastike voi olla aikaa, huomiota tai tunnustusta.
Saksalainen sosiologi Gerhard Schulze on elämysyhteiskunnan merkittävin teoreetikko. Hänen mukaansa kulutuksen motivaatioperusta kääntyy modernisaation prosessissa yhä enemmän kuluttajan sisältäpäin ohjautuvaksi. Ulkoapäin ohjautuva kulutus tapahtuu suoran käyttötarpeen pohjalta. Ajan myötä sisältäpäin määräytyvä kulutus on lisääntynyt, ja nyt voidaan puhua oikeasti erillisistä markkinoista. Esimerkiksi silmälasien elämyksellinen käyttö on lisääntynyt samalla kun alkuperäinen käyttöfunktio on säilynyt.
Mitä tuoteryhmiä tai toimialoja Schulze laskee mukaan saksalaiseen elämysyhteiskuntaan? Elämystoiminnan tärkeäksi kentäksi muodostuvat arjen estetiikan toiminnat: ostokset, ulkona käynti, lomailu, konsertit, museot, vaatteet, syöminen, juominen, lukeminen, kampaajalla käynti, musiikki, kosmetiikka, urheilu ja televisio. Elämysmarkkinat ovat Schulzelle paikka, jossa elämysten tarjonta ja kysyntä kohtaavat. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla samansuuruisia. Periaatteessa elämystalouden koon voi - ja oikeastaan pitääkin - laskea molempien, sekä kysynnän että tarjonnan kautta, jos markkinoiden koosta halutaan selkeä kokonaiskuva. Tässä artikkelissa keskitytään elämyksien kysyntään eli kotitalouksien kulutukseen.
Elämysten tarjonnan laskenta helpompaa kuin kulutuksen
Tarjontalaskelmissa (Tieto&trendit, helmikuu 2007) ei ilmennyt kovin suuria käsitteellisiä ongelmia. Kaikkien tuotteiden tarjonta määräytyy normaalisti joko yritys- tai julkistalouden perusteella. Päähuomio kiinnitetään tuotannon määrään ja arvoon sinänsä.
Yleensä kotitalouksien kulutuslaskelmat esitetään Tilastokeskuksen kulutustutkimuksien mukaisina. Tässä olen kuitenkin käyttänyt pelkästään kansantalouden tilinpidon mukaisia yksityisen kulutuksen lukuja. Toki olen hyödyntänyt laskelmissa myös ajankäyttö- ja kulutustutkimuksia. Kulutustutkimuksista ei kuitenkaan saa selville yhtenäistä aikasarjaa, eivätkä ne ole kaikilta osin kattavia.
Yksinkertaisimmillaan kysyntälaskelman voi tehdä muuntamalla tarjontapuolen tuotantolaskelman sateenvarjokulutukseksi. Sateenvarjomallilla tarkoitetaan kolmen elämänalueen haaran: matkailun, urheilun ja kulttuurin piiriin kuuluvien toimintojen yhdistelmää. Tällöin lasketaan elämyskulutukseksi niiden tuotteiden (tavarat ja palvelut) ostojen arvo, joita kotitaloudet ovat hankkineet omilla varoillaan, tuloillaan tai lainalla kulttuurin, matkailun ja urheilun kulutuksen piirissä.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 12.9.2007