Työpaikan käsite ei ole nuorille itsestään selvä

  1. Haastatteluiden avulla saadaan tietoa vastaamisprosessista
  2. Vastaukseen päädytään pohdinnan jälkeen
  3. Vastaajan tulkintaa on verrattava tutkijan tarkoitukseen
  4. Vastaukset eivät ole vertailukelpoisia
  5. Kysymyksen tavoitetta selvennettävä

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Maija Lyly-Yrjänäinen on toiminut tutkijana Tilastokeskuksen Elinolot-yksikön SurveyLaboratoriossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2007.

Kun nuorilta kysytään, kuinka monessa työpaikassa he ovat työskennelleet elämänsä aikana, vastaus riippuu siitä, mitä kukin tulkitsee työpaikan tarkoittavan. Työpaikan käsitteen määritteleminen on tehtävä tarkasti, sillä vaihtelevat tulkinnat heikentävät tietojen vertailtavuutta.

Vuoden 2009 Työvoimatutkimuksen lisäosana kerätään tietoja eurooppalaisten 15-34-vuotiaiden nuorten siirtymisestä koulutuksesta työmarkkinoille. Testasimme SurveyLaboratoriossa, miten tämä työelämään siirtymistä kuvaava moduli kannattaisi toteuttaa. Tarkoituksena oli auttaa Euroopan tilastovirastoa suunnittelemaan mahdollisimman toimivia ja yksiselitteisiä muuttujia nuorten työmarkkinoille siirtymisestä. Rakensimme viraston toimittaman tietoluettelon pohjalta lomakkeen, ja testasimme sitä kognitiivista haastattelumenetelmää käyttäen. Lomake sisälsi kysymyksiä nuorten koulutuksesta, työkokemuksesta ja työttömyydestä. (Lyly-Yrjänäinen ym. 2007.)

Esittelen artikkelissa elämänaikaisten työpaikkojen lukumäärää koskevan kysymyksen vastaamisprosessia. Miten nuoret sovittivat kysymyksen omaan työhistoriaansa ja päätyivät vastaukseensa? Ovatko heidän antamansa vastaukset vertailukelpoisia? Kansainvälisen lomakekyselyn lähtöoletuksena on, että nuoret vastaavat samaan kysymykseen, jolloin eri maissa asuvien nuorten vastauksia voidaan verrata.

Haastatteluiden avulla saadaan tietoa vastaamisprosessista

Kognitiivisia haastatteluita varten Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskevasta tietokannasta poimittiin helsinkiläisiä nuoria. Tavoitteena oli saada mukaan tasaisesti miehiä ja naisia eri ikäryhmistä (18-23-, 24-29- ja 30-34-vuotiaat). Tilastokeskuksessa tehtyihin haastatteluihin saapui yhteensä 26 nuorta, joista enemmistö oli naisia (16). 24-29-vuotiaat osallistuivat ahkerimmin (12) ja suurin osa nuorista oli opiskelijoita (15).

Työpaikkojen lukumäärää koskeva lomakekysymys kuului: "Kuinka monessa työpaikassa olette työskennellyt elämänne aikana? Mukaan lasketaan nykyinen työ ja opiskeluaikana tehdyt työt, mutta ei työharjoittelua ja tilapäisiä töitä, kuten kesätöitä tai varusmiespalvelua tai siviilipalvelusta?" Vaikka haastatteluihin saapuneista nuorista suurin osa oli opiskelijoita, vain yksi nuori valitsi vastausvaihtoehdon "minulla ei ole ollut työpaikkaa". Miehillä oli ollut keskimäärin 3,4 ja naisilla 3,2 työpaikkaa. Kaksi haastatteluun osallistunutta nuorta oli ehtinyt työskennellä jo yli kymmenessä työpaikassa. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Työpaikkojen lukumäärä (n=26).

  Työmarkkina-asema
Työpaikkojen lukumäärä Työssä Opiskelija Hoitamassa kotia Kaikki
Ei yhtään - 1 - 1
1-2 työpaikkaa 2 5 1 8
3-4 työpaikkaa 4 3 - 7
5-6 työpaikkaa 2 3 - 5
7-8 työpaikkaa 1 1 - 2
9-10 työpaikkaa - - 1 1
Enemmän kuin 10 työpaikkaa - 2 - 2
Yhteensä 9 15 2 26

Kognitiivisten haastatteluiden tausta-ajatuksena on, että lomakekysymykseen vastaaminen edellyttää erilaisista kognitiivisista tehtävistä suoriutumista (esim. Willis 2005). Sudman ym. (1996) jakavat tehtävät neljään ryhmään: kysymyksen ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen, muistamiseen ja arvioimiseen, vastauksen muotoilemiseen sekä varsinaiseen vastaamiseen. Ahola ja Lehtinen (2002) havainnollistavat vastaamista kuviona (kuvio 1).

Kuvio 1. Kysely-vastaamisprosessin kognitiivinen malli.

 

Lähde: Ahola & Lehtinen 2002

Kognitiivisissa haastatteluissa selvitetään yksityiskohtaisesti henkilön kysely-vastaamisprosessin kulku, jotta nähtäisiin, ovatko kysymykseen sisältyvät tehtävät vastaajalle liian vaikeita. Jos vastaaja ei suoriudu tehtävistä, hän saattaa muokata kysymystä omaan tilanteeseensa sopivaksi. Tällöin hän ei enää vastaa kysymykseen tutkijan tarkoituksen mukaisesti. (Esim. Belson 1982, Ahola 2000, Ahola ym. 2002.) Haastatteluiden avulla saadaan tietoa siitä, mitkä kohdat kysymyksessä tuottavat tulkintavaikeuksia. Tiedon pohjalta voidaan suunnitella entistä validimpia kysymyksiä. (Ahola ym. 1985.)

Usein haastateltavaa pyydetään ajattelemaan ääneen samaan aikaan, kun hän vastaa lomakekysymykseen. Ääneen ajattelun lisäksi tai sen sijaan voidaan esittää kognitiivisen kysely-vastaamisprosessin eri vaiheita avaavia lisäkysymyksiä. Puheen ajatellaan heijastavan vastaajan kognitiivisia prosesseja. (ks. Willis 2005.)

Laadimme testattavan lomakkeen pohjalta haastatteluprotokollan kognitiivisia haastatteluja varten. Tekemämme haastattelut kestivät 1-2 tuntia ja ne nauhoitettiin. Haastattelut analysoitiin ja tuloksista toimitettiin raportti Euroopan tilastovirastolle (Lyly-Yrjänäinen ym. 2007).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.10.2007