Teollistumisen ja talouskasvun vaikutus köyhyyteen
- Voiko Kiina-ilmiötä viedä?
- Teollisuus nosti Aasian maat kasvuun
- Teollistumispolitiikalla tuettiin kasvua
- Talouskasvun esteet ja mahdollisuudet Afrikassa
- Kiinan veto luo mahdollisuuksia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittajat: Matleena Kniivilä ja Kalle Laaksonen ovat Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) tutkijoita. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 1/2008
Saharan eteläpuolisen Afrikan yhteiskunnallinen kehitys tuntuu polkevan paikallaan. Monissa Aasian maissa kehitys on kuitenkin aiempina vuosikymmeninä lähtenyt liikkeelle lähes yhtä vaikeista ja köyhistä lähtökohdista teollisuuden siivittämänä.
Äärimmäisen köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten osuus koko maailman väestöstä on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Äärimmäinen köyhyysraja on yhden dollarin päiväansio henkeä kohden. Vielä 1990-luvun alussa äärimmäisessä köyhyydessä eli lähes 30 prosenttia maapallon väestöstä, mutta 2000-luvun alussa osuus oli enää alle 20 prosenttia. Köyhyyden väheneminen johtuu ennen kaikkea nopeasta talouskasvusta väestörikkaissa Aasian maissa, erityisesti Kiinassa ja Intiassa.
Maiden väliset erot ovat kuitenkin suuret. Kun monet Itä-Aasian maat ovat saavuttaneet elintasossa teollistuneita maita, ovat varsinkin monet Afrikan maat jääneet muiden maiden vauhdista jälkeen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli YK:n arvion mukaan vuonna 2002 köyhiä 140 miljoonaa enemmän kuin vuonna 1990. Näiden hyvin köyhien ihmisten osuus koko väestöstä on tällä alueella säilynyt kuta kuinkin ennallaan, kun muualla osuus on pääsääntöisesti laskenut.
Useimpien Afrikan maiden taloudelliset rakenteet ovat muuttuneet vain vähän. Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta on edelleen hyvin suuri ja kansantalouden tuottavuus matala. Taloudellisen kasvun puuttuessa ei köyhyyskään ole vähentynyt.
Köyhien osuus väestöstä eri alueilla vuosina 1990 ja 2002
Lähde: The Millennium Development Goals Report 2006, United Nations.
Teollisuus nosti Aasian maat kasvuun
Monissa kehitysmaissa köyhyys on ennen kaikkea maaseudun ongelma. Siellä, missä kasvua on saatu aikaan, maatalouden tuottavuuden lisääminen on usein ollut keskeistä köyhyyden vähenemiselle kasvun alkuvuosina. Näin on ollut esimerkiksi Kiinassa. Maatalouden tehokkuuden kasvu ei kuitenkaan yksin riitä kestävään talouskasvuun. Jos tavoitteena on köyhyyden pysyvä vähentäminen, edellytyksenä ovat teollistuminen ja teollisuuden kehitys. Se, miten paljon teollistuminen köyhimpiä väestöryhmiä suoraan hyödyttää - yleisen talouskasvun lisäksi - riippuu syntyvän teollisuuden luonteesta.
Teollistumisen alkuvaiheessa tuotanto on usein vähän osaamista vaativaa ja työvoimavaltaista. Siten se tarjoaa myös kouluttamattomille köyhille mahdollisuuden toimeentuloon. Kiinassa tällainen teollisuuden ala on ollut vaateteollisuus. Myös Koreassa ja Taiwanissa teollistuminen alkoi vähän osaamista vaativasta työvoimavaltaisesta teollisuudesta.
Talouden kasvaessa tuotanto muuttuu enemmän osaamista vaativaksi ja työvoimavaltaisuuden sijasta pääomavaltaiseksi. Tällöin tuloerot väestönosien välillä usein kasvavat, vaikka köyhien määrä voimistuneen kasvun seurauksena edelleen pienenisikin. Näin on käynyt esimerkiksi Kiinassa, jossa alueiden väliset erot ovat kasvaneet teollisuuden ja investointien sijoittuessa rannikolle ja sisämaan jäädessä kehityksestä jälkeen.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 14.2.2008