Asunto omaksi työllä, velalla ja perimällä

  1. Nuoren varallisuus alkaa karttua asunnosta
  2. Asuntovelka pitää nuoria otteessaan
  3. Perinnöistä harvan asuntovelallisen pelastus
  4. Epävarma asumisura

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Markku Säylä on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2008.

Ihmiset sijoittavat asuntoon, ja asumistaso kasvaa reilun neliön vuosivauhtia. Asumistasoa kasvatetaan velkavetoisesti, mutta kovin moni ei pääse veloistaan asuntoja perimällä - puolet perinnöistä menee kymmenesosalle perinnönsaajista.

Asuminen mietityttää ja koskettaa kaikkia. Joku pitää vuokralla asumista edullisempana kuin asunnon omistamista. Monen mielestä on viisaampaa maksaa omaa asuntoa kuin asua vuokralla.

Jos päätyy ostamaan asunnon, joutuu toimimaan monimutkaisilla asuntomarkkinoilla ja ottamaan joskus suuriakin riskejä. Asuminen edellyttää pitkän aikavälin ratkaisuja, mutta vuosien mittaan oma tai asuntomarkkinoiden tilanne voi muuttua moneen kertaan. Lainat pitää pystyä hoitamaan, vaikka korot nousevat tai lainan ehdot huononevat.

Nuoren varallisuus alkaa karttua asunnosta

Entistä isommat ja kalliimmat asunnot ovat lisänneet kotitalouksien asuntovarallisuuden arvoa. Vaurastuminen ei johdu kuitenkaan pelkästään asuntojen hinnoista, sillä varsinkin lamavuosien jälkeen Suomessa on vaurastuttu muillakin tavoilla. Vuosina 1987-2004 oman asunnon osuus varallisuudesta on supistunut 70 prosentista 57 prosenttiin. Keskimääräistä suurempi asunnon osuus kokonaisvarallisuudesta on 30-39-vuotiailla (66 %) ja keskimääräistä pienempi 50-59-vuotiailla (50 %).

Vuonna 2004 kotitalouksien kaikkien asuntojen laskennallinen markkina-arvo oli lähes 270 miljardia euroa, kun vapaa-ajan asunnotkin lasketaan mukaan. Kotitaloutta kohden jaettuna arvo on 111 000 euroa, mutta asunnon omistavien kotitalouksien asuntovarallisuuden keskiarvo on 156 000 euroa (taulukko 1). Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa, vuosina 1987-2004, asuntojen reaaliarvo on kaksinkertaistunut.

Taulukko 1. Asuntovarallisuuden arvo vuosina 1987 ja 2004 1). Omakotiasujien asuntovarat ovat karttuneet nopeimmin.

  Miljardia euroa %
1987 2004 1987 2004
Kaikki 133,1 268,8 100 100
1 henkilö 24,7 60,3 19 22
1 huoltaja 2,7 3,6 2 1
Alle 35 v. pari 4,0 8,8 3 3
35-64 v. pari 20,0 66,1 15 25
65- v. pari 8,7 30,8 7 11
Lapsiperhe 42,7 61,8 32 23
Muu 30,3 37,3 23 14
   Kaikki taloudet,
euroa/talous		 Omistajataloudet,
euroa/talous		 Oma talo,
euroa/talous		 Oma osake,
euroa/talous
1987 2004 1987 2004 1987 2004 1987 2004
Kaikki 63 780 111 280 90 800 155 710 92 810 171 340 94 250 150 360 
1 henkilö 33 680 63 850 63 370 109 280 52 000 115 560 72 170 116 900 
1 huoltaja 38 220 52 920 103 450 121 950 151 660 144 320 90 020 120 700 
Alle 35 v. pari 34 670 61 100 77 000 133 350 87 050 161 550 78 540 122 250 
35-64 v. pari 93 640 184 020 104 810 200 210 101 210 205 580 119 760 211 590 
65- v. pari 74 890 151 630 86 540 171 880 74 400 163 060 114 620 183 400 
Lapsiperhe 86 450 143 110 107 240 180 730 112 080 189 600 107 880 172 270 
Muu 88 030 141 010 98 140 164 150 95 710 164 750 115 150 191 380 
1) Vuoden 2004 rahanarvon mukaan.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Asuntojen arvon noususta ovat hyötyneet erityisesti 35-64-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat parit, joilla keskimääräinen muutos vuodesta 1987 vuoteen 2004 on ollut noin 3,5-kertainen (taulukko 1). Asuntovarallisuuden ohella myös näiden ryhmien tulot ovat kehittyneet suotuisasti (Reijo 2007).

Valtaosa asuntovarallisuudesta oli kolmen omistajaryhmän hallussa. Neljännes on 35-64-vuotiaiden pariskuntien talouksien hallussa, kahden huoltajan lapsiperheillä on samoin lähes neljännes ja yhden hengen talouksilla runsas viidennes. Eniten on kasvanut 35-64-vuotiaiden pariskuntien talouksien osuus, kun taas lapsiperheiden osuus on huomattavasti supistunut. Myös muissa talouksissa on suhteellisen paljon asuntovarallisuutta; tähän joukkoon kuuluu usean sukupolven talouksia ja perheitä, joissa on yli 18-24-vuotiaita huollettavia lapsia. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Keski-ikäiset pariskunnat ja lapsiperheet omistavat puolet asuntovaroista. Sinkkutalouksia on 40 prosenttia, mutta asuntovaroista ne omistavat reilun viidenneksen.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Omassa talossaan asuvia on totuttu pitämään muita varakkaampina, ja tilastojen valossa tämä näyttää pitävän paikkansa. Etenkin omassa talossa asuvien eläkeläisten, 35-64-vuotiaiden pariskuntien ja sinkkutalouksien asuntovarallisuuden arvonkehitys ollut viime vuosina nopeaa. Nykyisin omassa talossa asuvien asuntovarallisuus on keskimäärin suurempi kuin esimerkiksi omassa osakkeessa asuvien; vielä 1980-luvun lopussa tilanne oli päinvastainen.

Pääkaupunkiseudulla asuvien keskimääräinen asuntovarallisuus oli 1980-luvun lopulla kolmanneksen suurempi kuin muualla maassa. Nykyisin pääkaupunkiseudun ja muun maan ero on vain noin 15 prosenttia; muu Suomi ei jää paljoakaan Helsingin ja Vantaan tasosta. Asuntovarallisuuden arvonkehitys on ollut nopeaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun alueella asuntovarallisuus jakautuu melko epätasaisesti: huipulla on Espoo päätä pidempänä kuin Helsinki ja Vantaa. Espoolaisetkaan eivät pääse kovasti karkuun, koska pidemmän aikavälin asuntovarallisuuden kasvu on ollut muuta maata verkkaisempaa (kuvio 2).

Kuvio 2. Eniten asuntovarallisuutta on espoolaisilla. Asuntovarallisuuden kasvu on kuitenkin ollut muulla suurempaa kuin Espoossa.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Suomalaisten varallisuuden erot ovat melko suuret. Asuntovarallisuus on kuitenkin paljon tasaisemmin jakautunut kansalaisten kesken kuin varsinainen sijoitusomaisuus. Omaisuuden ja asunto-omaisuuden jakautumista on mahdollista kuvata niin sanotulla ginikertoimella, skaalalla 0-100. Jos omaisuuden jakautuminen olisi täysin tasaista, kerroin saisi luvun 0. Vuonna 2004 kerroin oli 58 (%), kun vapaa-ajan asunnot jätetään tarkastelun ulkopuolelle. 1980-luvun lopulla kerroin oli 54,8 eli asunto-omaisuuden jakautuminen kansalaisten kesken on tullut jonkin verran epätasaisemmaksi.

Eniten ginikerroin kasvoi Espoossa. Kasvua oli noin 12 prosenttiyksikköä kymmenessä vuodesta, mutta Vantaallakin kasvu oli 7,5 prosenttiyksikköä. Iän mukaan tarkasteltuna suurin nousu oli 50-59-vuotiaiden 8,8 prosenttiyksikköä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Asuntovarallisuuden jakautumista kuvaavat ginikertoimet 1) vuosina 1994 ja 2004. Asuntovarallisuuden erot ovat kasvussa. Eniten erot kasvoivat neli-viisikymppisten ryhmissä ja lapsiperheiden välillä.

  1994 2004
Viitehenkilön ikä
Alle 30 v. 79,2 80,7
30-39 v. 56,9 57,8
40-49 v. 46,6 54,4
50-59 v. 42,4 51,2
60- v. 51,0 52,8
Kotitaloustyyppi
1 henkilö 65,2 65,9
Yksinhuoltaja 68,0 69,3
Alle 35 pari 72,9 70,6
35-64 pari 40,5 45,0
65- pari 49,0 46,9
Lapsiperhe 44,2 49,2
Muu 40,9 49,8
Asuinalue
Helsinki 66,7 67,7
Espoo 55,0 67,3
Vantaa 55,4 62,9
Muu maa 51,7 54,9
1) Ginikerroin kuvaa jakauman tasaisuutta. Tässä yhteydessä ginikerroin on prosenttimuodossa.
Kerroin saa arvon 0, jos on täydellinen tasajako.
Kerroin 100 merkitsee sitä, että koko asuntovarallisuus on yhden hallussa.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.3.2008