Indikaattorimaailma liikkeessä - mitä uutta syntymässä?

  1. Uusia sisältöjä: onnellisuus ja todellinen vauraus
  2. Kansallisia ja kansainvälisiä hyvinvoinnin indikaattorikehitelmiä
  3. Indikaattorit ja politiikka: ajankohtaista EU:n hyvinvointikeskustelua
  4. Uutta ja vanhaa
  5. Indikaattorit ja tietoon perustuva päätöksenteko edelleen nousussa?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Jussi Simpura ja Hannu Uusitalo.
Jussi Simpura on tulosaluejohtaja Stakesissa. Hannu Uusitalo on johtaja Eläketurvakeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2008.

Kansainvälisen indikaattorikentän kuumin keskustelunaihe on todellisen edistyksen mittaaminen. Edistystä halutaan kuvata myös muilla kuin perinteisillä talousmittareilla.

Vuoden 2007 aikana kansainvälisellä indikaattorikentällä oli kaksi merkittävää tapahtumaa. Kesäkuun lopussa OECD järjesti yhteistyössä EU:n komission, Islamilaisen konferenssin, YK:n ja sen kehitysohjelman UNDP:n sekä Maailmanpankin kanssa Istanbulissa Turkissa maailmanfoorumiksi kutsutun tuhannen hengen suurkonferenssin Measuring and fostering the progress of societies. Tavoitteena oli vauhdittaa pyrkimyksiä saada yhteiskunnallisen kehityksen seurantaan aikaisempaa monipuolisempia kuvausvälineitä, varsinkin eri alojen tietoja rinnakkain esitteleviä indikaattoreita.

Samalla haluttiin edistää indikaattorien käyttöä niin kansalaistoiminnassa, päätöksenteossa kuin tiedotusvälineissäkin. Sen vuoksi uudenlaiset indikaattorien esittämistavat saivat paljon huomiota uusien sisältöaiheiden kuten onnellisuuden rinnalla. Konferenssin päätöspäivänä julkistettiin kaikkien järjestäjätahojen yhdessä laatima "Istanbulin julistus", jossa korostetaan tarvetta kehittää kaikissa maissa välineitä yhteiskunnallisen kehityksen mittaamiseksi laajemmin kuin tavanomaisilla talousmittareilla.

Marraskuussa 2007 EU:n komissio, Euroopan parlamentti, Rooman klubi, Maailman Luonnon säätiö WWF ja OECD järjestivät Brysselissä konferenssin Beyond GDP. Sen alaotsikkona oli: "Kansakuntien edistymisen, todellisen vaurauden ja hyvinvoinnin mittaaminen". Paikalla oli yli 500 päätöksentekijää, asiantuntijaa ja kansalaisjärjestöjen edustajaa kaikkialta maailmasta. Konferenssissa tuotiin esiin varsinkin kestävään kehitykseen liittyvää indikaattorityötä. Samassa tilaisuudessa julkistettiin EU:n tavoite tehdä integroitu talous- ja ympäristötilinpito vuoteen 2010 mennessä. Konferenssia edelsi puolen päivän mittainen asiantuntijakokous, jossa esiteltiin indikaattorityön lähtökohtia ja merkitystä kokouksen järjestäjäorganisaatioiden työssä.

Uusia sisältöjä: onnellisuus ja todellinen vauraus

Molemmissa vuoden 2007 suurissa indikaattorikonferensseissa keskusteltiin paljon indikaattoriliikkeen ydinkysymyksestä: yhteiskunnallisen edistyksen seurantakohteiden laajentamisesta. Perinteisesti yhteiskunnallista kehitystä on seurattu kansantalouden kasvua kuvaavan bruttokansantuotteen (BKT) avulla. Edistyksen mittarina BKT on kuitenkin rajallinen, ja siksi sen näkökulmaa halutaan laajentaa koskemaan myös muita alueita.

Eniten keskustelussa huomiota saivat ympäristöasiat, joiden kohdalla on otettu jo konkreettisia askeleita. Sosiaalisen hyvinvoinnin ottaminen mukaan on ollut yksi OECD:n päätavoitteita, mutta sillä suunnalla eteneminen on ollut hidasta. Molemmissa kokouksissa oli näkyvästi esillä onnellisuus uutena hyvinvoinnin kuvaamisen laajennuksena.

Istanbulin indikaattorikokouksen ohjelman lukuisista rinnakkaisistunnoista onnellisuusistunto olikin varmaan suosituin; ehkä neljännes kokouksen osanottajista oli ahtautunut kuuntelemaan onnellisuussanomaa. Alalla on pitkään kehitelty mittaamistapoja ja niiden taustalla olevaa käsitteistöä, mutta vasta muutaman viime vuoden aikana on onnellisuuden mittaamiseen ja tutkimiseen alettu kiinnittää laajempaa huomiota.

Marraskuussa Brysselissä onnellisuuden esiinmarssi toistui. Konferenssin avajaisistunnossa eniten huomiota sai sveitsiläisen professorin Bruno S. Freyn esitys, jossa vakuutettiin, että olemme onnellisuusvallankumouksen kynnyksellä; onnellisuus on tulossa todelliseksi arkielämän ja politiikan tavoitteeksi. Brysselissä "onnellisuusmannekiiniksi" oli saatu EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, jonka luvalla Frey julkisti puheenjohtajan henkilökohtaiset onnellisuuspisteet eräällä koemittaristolla. EU-kansalaisten onneksi Barroson pisteet olivat selvästi väestön keskitason yläpuolella.

Onnellisuus on haasteellinen mitattava, mutta niin on myös kansakuntien todellinen vauraus, joka nostettiin onnellisuuden rinnalle toiseksi mittaamisen haasteeksi Brysselin indikaattorikokouksessa. Erityisesti maailmanpankin asiantuntijat ovat kanadalaisen Kirk Hamiltonin johdolla julkistaneet parin viime vuoden aikana laskelmia, jossa on perinteisten luonnonvarojen ja rakennetun pääoman lisäksi haluttu ottaa huomioon erilaisia inhimillisen ja sosiaalisenkin pääoman muotoja (Maailmanpankki 2006).

Tulokset voivat olla monien mielestä hämmästyttäviä: ylivoimainen osa kehittyneiden maiden vauraudesta onkin inhimillistä pääomaa, kuten tietoja, taitoja ja osaamista. Joskus inhimilliseen pääomaan kytketään myös väestön terveys ja toimintakyky. Lisäksi huomiota saa yhteiskunnallisten instituutioiden luotettava toiminta; seikka, joka usein kytketään sosiaaliseen pääomaan. Todellisen vaurauden laskentakehikon käyttäminen yhteiskuntien edistyksen seurantatyössä vaatii siis sekä inhimillisen että sosiaalisen pääoman mittaamista. Kumpikaan tehtävä ei toistaiseksi ole osoittautunut helpoksi.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.3.2008