Ruokajäte rasittaa ympäristöä enemmän kuin pakkaukset
- Elinkaariajattelu ja -arviointi syntyi pakkausalan haasteista
- Elintarvikkeiden osuus kolmannes kulutuksen ympäristövaikutuksista
- Ruokajäte, pakkausjäte - mikä kuormittaa?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Juha-Matti Katajajuuri on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) vanhempi tutkija. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008
Pakkauksia ja pakkausjätteitä on perinteisesti pidetty suurimpina ympäristön pilaajina. Ruoan kulutuksella ja sen tuotannolla on kuitenkin merkittävämpi vaikutus.
Kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksista tulee ympäristövaikutuksia arvioida koko tuotteen elinkaaren ajalta. Elintarvikkeiden osalta elinkaari kattaa tyypillisesti muun muassa maatalouden panostuotannon, kuten lannoitteiden ja kalkin valmistusketjut, maataloustuotannon ja maataloustuotteiden jatkojalostamisen, elintarviketeollisuuden, pakkausten tuotantoketjut, kaikki tuotteen ja pakkauksen elinkaareen liittyvät kuljetukset ja logistiikan. Elintarvikkeiden elinkaareen lasketaan mukaan myös tukku- ja vähittäiskauppa sekä vaihtelevasti myös kuluttajien osuus, kuten ostosmatkat ja ruoan säilyttäminen ja -laitto sekä pakkausjätteen synty ja sen hyödyntäminen.
Suomen ympäristökeskuksen vetämässä tutkimuksessa kehitetty Mittatikku on väline, jonka avulla ihmisille voidaan kertoa kulutuksen ympäristövaikutuksista luotettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Mittatikussa ympäristöongelmia on painotettu niiden tärkeyden mukaan niin, että painokertoimet perustuvat laajan ympäristöasiantuntijajoukon näkemykseen ympäristövaikutusten merkityksestä ja painoarvoista Suomessa.
Kulutuksen ympäristövaikutuksista elintarvikkeiden osuus on peräti noin kolmannes, kun tarkastellaan mittatikulla painottaen ruoan kulutuksen ja tuotannon ilmastonmuutosta, rehevöitymistä, happamoitumista, alailmakehän otsonin muodostumista ja energiankulutusta.
Ilmastonmuutoskeskustelussa asuminen ja liikkuminen ovat ne kuluttajavalinnat ja yhteiskunnalliset kehittämisalueet, joista julkisuudessa eniten puhutaan, vaikka keskimääräinen ruoan kulutuksen hiilijalanjälki on edellisten kanssa samaa suuruusluokkaa. Kukin näistä kulutussektoreista (syöminen, asuminen ja liikkuminen) vastaa noin neljännestä suomalaisten henkilökohtaisesta kasvihuonekaasuvaikutuksesta.
Elinkaariajattelu ja -arviointi syntyi pakkausalan haasteista
Pakkauksista ja niiden ympäristövaikutuksista alettiin keskustella 1980-luvulla. Öljykriisin jälkeen siihen asti vallalla olleen energianäkökulman merkitys elinkaarinäkökulmasta pieneni tuntuvasti. Vuonna 1985 asetettu EU:n juomapakkausdirektiivi velvoitti yritykset seuraamaan tuotteittensa raaka-aineiden käyttöä ja jätteiden tuotantoa. Tämä nostatti elinkaaritutkimuksen kehitysaallon myös Suomessa. 1980-luvun lopussa jäteongelmasta ja kierrätyksestä oli tullut maailmanlaajuisen ympäristökeskustelun aiheita, mikä antoi elinkaariajattelulle ja elinkaariarvioinnille mahdollisuuden kehittyä ympäristöongelmien ratkaisussa käytettäväksi työkaluksi. Pakkausjätedirektiivin ohella alettiin pohtia pakkauksien haittaverotusta.
Erityisen suosittuja 1970- ja 1980-luvulla olivat kertakäyttöpakkausten ja kierrätettävien pakkausten ympäristökuormitusten vertailut. Ensimmäinen elinkaaritutkimuskin laadittiin juomapakkauksille. Se sai alkunsa vuonna 1969, kun Coca-Colan pakkaustoimintojen johtaja Harry Teasley Jr määritteli pakkauksen koko elinkaaren (raaka-aineiden hankinnasta pakkauksen loppuhävitykseen saakka) energia-, materiaali- ja ympäristöseuraamuksia.
Juomapakkausvertailujen ohella muovi- ja paperikassien vertailut ovat olleet kestokohteita elinkaaritutkimuksille. Tutkimukset ovat varmasti vieneet pakkausten kehitystä eteenpäin, mutta sivutuotteena kuluttajille on muodostunut kuva, että pakkaukset ovat yhteiskuntamme ympäristön pilaantumisen keskeisiä tekijöitä. Pakkausjäte on kotitaloudessa näkyvä epämiellyttävä asia, ja myös siksi pakkaukset ovat aina nostattaneet tunteita. Pakkauksiin liittyvät omakohtaiset valinnat, kuten materiaalivalinnat, pakkausmäärän minimointi ja kierrättäminen, tuntuvat monille myös helpoimmalta ja konkreettisimmilta tavalta tehdä hyviä valintoja ympäristön eteen. Lajittelemalla ja kierrättämällä pakkauksia saamme helposti synninpäästön ympäristön suhteen. Tärkeää kierrätys onkin, yhtäältä henkisesti, että voimme osallistua päivittäin osaltamme ympäristötalkoisiin, ja toisaalta ympäristökuorman vähentämiseksi.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 8.4.2008