Runsauden yhteiskunta sijoittaa vapaa-aikaan

  1. Kulttuuriset ja sosiaaliset tarpeet nousseet perustarpeiden rinnalle
  2. Viihde-elektroniikkaa yhä kalliimmalla hinnalla
  3. Matkailuun yhtä paljon kuin edellisellä nousukaudella
  4. Kaikki eivät pääse osallisiksi
  5. Onnellisuus ei kasva kulutuksen tahtiin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Marko Ylitalo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008

Yhdeksänkymmentäluvun ylellisyystuotteista on tullut 2000-luvun välttämättömyystarvikkeita. Kaikille yltäkylläisyyttä ei kuitenkaan ole riittänyt. Erot tulevat esiin etenkin vapaa-ajan kulutuksessa.

______

Vapaa-ajan kulutuksen kasvu kytkeytyy yhteiskunnan modernisaatiokehitykseen ja vaurastumiseen. Kun perustarpeiden tyydyttämiseen riittää yhä pienempi osa tuloista, niin suurempi osa jää käytettäväksi vapaa-ajan kulutukseen. Vaikka suomalaisten kotitalouksien kulttuuririentoihin ja vapaa-aikaan käyttämä rahasumma kasvoi voimakkaasti vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana, pysyi niiden osuus kaikista menoista jokseenkin samansuuruisena.

Suomalaisten kotitalouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytetty rahamäärä kasvoi reaalisesti 29 prosenttia vuodesta 2001. Vain vaatemenot kasvoivat suhteellisesti enemmän. Samaan aikaan kotitalouksien yhteenlaskettujen kulutusmenojen muutos kulutusyksikköä kohden oli reaalisesti 17 prosenttia (Kuvio 1). Kulutustutkimuksessa reaalimuutoksella tarkoitetaan muutosta, jossa huomioidaan reaalihintojen ja kotitalouksien kulutusyksikköjen muutokset. Kulutusyksiköillä painotetut tulokset mahdollistavat kooltaan ja ikärakenteeltaan erilaisten kotitalouksien luotettavamman vertailun.

Kuvio 1. Kotitalouksien kulutusmenojen reaalimuutos kulutusyksikköä kohti vuosina 2001-2006

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Kulttuurin ja vapaa-ajan kulutus heijastelee talouden suhdanteita. Noususuhdanteen aikana kotitalouksien vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvaa ja laskusuhdanteen aikana käy päinvastoin. Kuten tutkija Visa Heinonen toteaa, 1980-luvulla Suomessa siirryttiin runsauden yhteiskuntaan. Huolimatta talonpoikaisesta kulutusetiikasta, joka kannusti säästäväisyyteen ja kohtuullisuuteen, suomalaiset kotitaloudet oppivat vähitellen nauttimaan kulutuksesta enemmän. Tämä näkyi muun muassa siinä, että lamaa edeltäneen noususuhdanteen aikana kotitalouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvoi voimakkaasti (Kuvio 3).

Kulutusjuhlat loppuivat noususuhdannetta seuranneisiin lamavuosiin. Useat kotitaloudet supistivat vapaa-ajan menoja, jotka vähenivät keskimäärin 15 prosenttia. Vaikka kotitaloudet joutuivat lama-aikaan kiristämään kukkaronnyörejä, niin harrastusvälineiden hankintaa ja liikunta- ja vapaa-ajan palveluita pidettiin edelleen tärkeinä. Lottokansa pelasi rahapelejä samassa määrin kuin ennenkin, mutta se mistä tingittiin, oli valmismatkat. Niihin käytetty rahamäärä leikkautui puoleen verrattuna lamaa edeltäneeseen aikaan.

Laman aiheuttaman tilapäisen notkahduksen jälkeen suomalaisten kotitalouksien matka kohti runsastuvaa kulutuksen yhteiskuntaa jatkui. Tutkijat saattoivat havaita, että kotitalouksien kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvoi kulutustutkimuksesta toiseen vuosien 1995 ja 2001 välisenä aikana.

Kulttuuriset ja sosiaaliset tarpeet nousseet perustarpeiden rinnalle

Ajanjaksolla 2001-2006 taloudellinen kehitys oli kotitalouksien kannalta jälleen suotuisa. Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta ilmenee, että kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden kasvoivat keskimäärin 15 prosenttia. Osan tästä kotitaloudet sijoittivat vapaa- ajan harrasteisiin ja kulttuuririentoihin. Useita tähän kategoriaan kuuluvia asioita moni piti vielä 1990-luvun lopulla ylellisyytenä. Esimerkiksi matkapuhelin, tietokone ja internet-yhteys olivat kotitalouden toimintojen kannalta ei-välttämättömyyksiä, mutta nykyisin nämä tuotteet ovat useimpien kotitalouksien välttämätöntä arkipäivää.

Tutkija Anu Raijaksen mukaan välttämättömyyksiksi ei enää lueta vain asumismenoja ja siihen liittyvää energiankulutusta, syömistä ja terveydenhoitoa. Perustarpeiden rinnalle on noussut erilaisten kulttuuristen ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.

Vaikka kotitaloudet käyttivätkin kulttuuriin ja vapaa-aikaan aiempaa selvästi enemmän rahaa, on niiden osuus kotitalouden kaikista kulutusmenoista pysynyt tutkimuskerrasta toiseen lähes samana. Vuonna 2006 niiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista oli hiukan yli kymmenesosa (11 %), kun vuonna 2001 osuus oli 10 prosenttia (Kuvio 2). Edelleen asuminen, liikenne ja ruoka nielaisevat leijonanosan kotitalouden käytettävissä olevista varoista.

Kuvio 2. Kotitalouksien kulutusmenojen rakenne vuosina 2001 ja 2006, (vuoden 2006 hinnoin EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Rajanveto sen välillä, mikä tarkalleen kuuluu vapaa-ajan kulutukseen ja mikä ei, on hankalaa. Olen rajannut tarkastelun koskemaan kulutustutkimuksen pääryhmään "kulttuuri ja vapaa-aika" luettavia menoja. Tähän ryhmään kuuluvat menot koostuvat kotitalouksien viihde-elektroniikkaan, tietojenkäsittelylaitteisiin, harrastusvälineisiin, liikunta- ja vapaa-ajanpalveluihin, kulttuuripalveluihin, rahapeleihin, kirjoihin, lehtiin ja muihin painotuotteisiin sekä valmismatkoihin käyttämistä rahoista. Yhtä lailla mukaan voitaisiin laskea tietoliikenne, johon sisältyvät muun muassa internetin käytöstä aiheutuvat kulut samoin kuin hotelleihin, kahviloihin ja ravintoloihin kuluvat rahat. Vallalla oleva sisustustrendi kehottaisi sisällyttämään vapaa-ajan kulutukseen myös kodin kaluste-, kone- ja tarvikehankintoja.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen runsauden yhteiskunta kulutti kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan yhä enemmän. Kaikki vapaa-ajan menoihin kuuluvat kulutuserät kasvoivat tarkasteluvälillä 2001-2006 (Kuvio 3). Eniten kasvoivat kotitalouksien menot urheilu- ja vapaa-ajanpalveluihin, joihin käytetty rahamäärä yli kaksinkertaistui. Osa tämän menoryhmän kasvusta selittyy sillä, että vuoden 2006 kulutustutkimuksessa haastateltavilta tiedusteltiin erikseen urheilu- ja liikuntaharrastuksien kurssi- ja kausimaksuista. Tiedot kotitalouksien liikunta- ja urheilumenoista saatiin siten kerättyä aiempaa tarkemmin.

Kuvio 3. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenot vuosina 1985 2006 (vuoden 2006 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Eniten rahaa liikunta- ja urheiluharrastuksiin käyttivät kahden aikuisen lapsiperheet sekä yksinhuoltajataloudet, seuraavaksi eniten lapsettomat pariskunnat. Lasten harrastuksiin panostamisen lisäksi näyttää siltä, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan myös omista liikuntaharrastuksistaan. Kansallisen aikuisten liikuntatutkimuksen mukaan suhteellisesti eniten harrastajamääräänsä vuosina 2001-2006 kasvattivat kuntosaliharjoittelu, sauvakävely, juoksulenkkeily, uinti, salibandy, voimistelu, jalkapallo, tanssi ja golf. Useimmista näistä lajeista koituu kotitaloudelle monenlaisia kuluja varusteiden, kausimaksujen, lisenssien, vuoromaksujen ja kuukausikorttien muodossa. Vaikka esimerkiksi kuntosaliharjoittelua voi harrastaa useilla paikkakunnilla kunnan tarjoamissa tiloissa, niin suuri osa noin puolesta miljoonasta harrastajasta on suunnannut kaupallisille kuntosaleille.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.8.2008