Tietoyhteiskuntamittareiden tulkinta mutkikasta

  1. Mitä mittarit oikein kertovat?
  2. Komposiitti-indikaattoreissa omat pulmansa
  3. Pohjoismaat kärjesssä internetin käytössä
  4. Suomalaiset EU:n innokkain verkkopankki- ja verkkolehtikansa
  5. Eri lähestymistavat ja painotukset antavat erilaisia tuloksia
  6. Suuntaviivoja ja signaaleja

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Lea Parjo toimi Tilastokeskuksessa tietoyhteiskuntaa koskevien tilastojen kotimaisissa ja kansainvälisissä kehittämistehtävissä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 3/2008

Suomen - tai minkä tahansa yksittäisen maan - sijoitus kansainvälisissä tietoyhteiskuntavertailuissa voi yllättävästi vaihdella. Jotta vertailussa olisi ylipäänsä mieltä, on olennaista katsoa sekä tarjontaa että kysyntää. Palveluita ja tietoa voi olla tarjolla paljonkin, mutta ketkä niitä käyttävät ja kuinka usein?
_____

Keskustelu tietoyhteiskunnasta käynnistyi toden teolla 1990-luvun alussa, jolloin rakennettiin tiedon valtateitä ja muuta teknistä infrastruktuuria. Tuolloin Suomea pidettiin milloin tietoyhteiskuntalaboratoriona, milloin mallimaana, jossa käytiin ihastelemassa ja ihmettelemässä kännykkä korvalla kuljeksivia pariskuntia. Sittemmin huomattiin, että internet-yhteyksillä varustettujen tietokoneiden määrä asukasta kohden oli poikkeuksellisen suuri. Yksittäisiin laitteisiin kohdistuva huomio oli kansainvälisesti kiitettävän suurta, mutta muissakin maissa samat laitteet yleistyivät.

Yhteiskunnan - tietoyhteiskunnankin - kehitys on toki monipuolisempaa kuin yksittäisten laitteiden käyttöönotto. Tieto- ja viestintäteknologian merkitys Suomen taloudelle oli 90-luvulla - lamasta toivuttaessa - suuri, ja suuri sen merkitys on toki vieläkin. Nykyisin Suomi tunnetaan paremmin koululaitoksensa hyvien oppimistulosten kautta, kiitos PISA-tutkimusten. Teknologiaan tutustuvat ovat vaihtuneet opetushallintoon tutustuviin. Luku- ja kirjoitustaitoa on länsimaissa perinteisesti pidetty kansakunnan henkisen hyvinvoinnin mittarina - ilman niitä ei tietoyhteiskuntakaan etene.

Mitä mittarit oikein kertovat?

Miten tietoyhteiskunnan tilaa voisi arvioida? Perinteisessä lähestymistavassa arviointi perustuu teknologiaan; laitekantaan ja sen ominaisuuksiin, yhteyksien nopeuteen ja uusimman sukupolven sovellusten osuuteen. Toisekseen tietoyhteiskunnan tilaa voi arvioida kansalaisten kannalta: millaisia palveluja on tarjolla ja miten paljon niitä käytetään. Vastaavasti näkökulma voi rajoittua hallintoon, sen keskinäiseen tiedonkulkuun ja palveluihin kansalaisille ja yrityksille. Tietoyhteiskuntaa voi tarkastella myös yritysten kannalta, esimerkiksi sähköisten liiketoimintaprosessien käyttöönoton levinneisyytenä.

Olennaista on tarkastella sekä tarjontaa että kysyntää. Palveluita ja tietoa voi olla tarjolla paljonkin, mutta ketkä sitä käyttävät ja kuinka usein. Olennainen tieto on myös se, miten paljon palveluita otetaan käyttöön. Digi-tv tuli ikäänkuin välttämättömyytenä, mutta miten paljon internet-yhteyksillä varustettuja matkapuhelimia käytetään tarjolla oleviin palveluihin?

Tietoyhteiskuntakehitystä mittaavien benchmarking-harjoitusten ranking-listoja ilmestyy milloin kenenkin julkaisemana. Niitä tekevät markkinatutkimuslaitokset, tutkimuskonsortiot, kansainväliset järjestöt - milloin kukakin. Yksittäisen maan sijoitus voi yllättävästi vaihdella. Asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, kunhan muistetaan vilkaista mittauksen kriteereitä. On eri asia mitata tietoyhteiskuntaa esimerkiksi yrityksen tai kansalaisen näkökulmasta. Samoin on eri asia verrata suurin piirtein samalla viivalla olevia talouksia sen sijaan, että arvioisi kaikkia YK:n alaisiin järjestöihin kuuluvia maailman maita koskevia mittaustuloksia.

Mittareiden sisältö rakennetaan saatavilla olevan tiedon varaan, on se sitten faktatietoa tai asiantuntija-arvioita. Faktatietoa kaikista maailman maista on vielä niukalti saatavilla tai se on jo vanhentunutta - kuvaa kylläkin omaa aikaansa. Mittareiden sisältötarvekin vaihtelee: siinä missä sähköverkkoon liitettyjen talouksien osuus käy jonkin maan mittariksi, jossain muualla mitataan valokuitukaapelin tiedonsiirtokykyä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 29.5.2008