Itsekkyys, aavikoituminen ja nälkä
- muuttoliikkeen suurimmat uhkat

  1. Aivovuoto ei hyödytä lähtömaata
  2. Aavikoituminen ja vesipula lisäävät pakolaispaineita
  3. Ruokapula uhkaa vakautta
  4. Kermankuorinnasta takaisin kestävään kehitykseen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Arno Tanner on Helsingin yliopiston dosentti ja Euroopan Neuvoston muuttoliikeasiantuntija. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2008

"EU tarvitsee edelleen maahanmuuttajia. Emme silti pysty ottamaan vastaan kaikkia, jotka haluavat Eurooppaan", tokaisi tuoreen EU-puheenjohtajamaan Ranskan presidetti Nicolas Sarkozy kesäkuussa. Eettisiä kysymyksiä herättävään kommenttiin kulminoituu eurooppalaisen muuttoliikekeskustelun lyhytnäköisyys.
_____________________

Sarkozyn EU-parlamentissa antama lausunto kertoo, että Eurooppa elää vielä hetken suhteellista nousukautta. Amerikan luototuskriisi ei ole vielä kaatunut vanhan mantereen päälle, ja oma suomalainen tuotantommekin teki vielä huhtikuussa 2008 ennätystuloksen. Sarkozyn euroitsekäs, maahanmuuttokeskustelun valtavirtaa edustava ajattelu peilailee siis tämän päivän hyvinvointia ja akuuttia työvoimatarvetta länsimaissa.

Euroitsekäs ajattelu ei kuitenkaan ota huomioon kolmea vakavaa ja globaalia muuttoliikkeisiin - niin pakolaisuuteen kuin työvoimamuuttoonkin - liittyvää haastetta. Ne ovat työvoiman rekrytointi eli aivovuoto, ilmastonmuutoksesta aiheutuvat aavikoitumis- ja vesiongelmat sekä maailman ruokahuollon kestämätön tulevaisuus. Pulmat koskettavat erityisesti köyhiä maita.

Nämä ongelmat ovat suurelta osin ratkaisematta. Lisäksi ne ovat uhka alueelliselle vakaudelle ja kehitykselle niin Välimerellä kuin kauempanakin. Näillä alueilla Euroopalla on myös omia kansallisia intressejään. Mikä pahinta, ongelmat koskettavat koko maailman tulevaa turvallisuutta muun muassa globaalin pakolaisuuden lisääntymisen kautta.

Ratkaisemattomina nämä kolme haastetta johtavat täsmälleen päinvastaiseen maahanmuuttoskenaarioon kuin mitä Sarkozy kaavailee.

Aivovuoto ei hyödytä lähtömaata

Koulutetun väen ulosmuuttoa ei pidetä aivovuotona niin kauan kuin lähtömaa saa muuton kautta huomattavaa hyötyä, esimerkiksi rahalähetysten kautta. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että työvoiman muuttoliike tuottaa suuret, triljoonaluokan rahalähetykset lähtömaihin - kyse on suuremmasta summasta kuin koko kansainvälinen kehitysapu yhteensä. Rahalähetysten kuvitellun hyödyllisyyden onkin ajateltu oikeuttavan huippuosaajien rekrytoinnin kehitysmaista.

Rahalähetykset sinänsä ovatkin myönteinen, erittäin merkittävä ja rohkaistava asia. Viime aikoina on aivan oikein pyritty helpottamaan rahojen lähettämistä ja etsitty keinoja rahalähetysten mahdollisimman tuottavaan käyttöön.

Rahalähetykset synnyttävät kuitenkin merkittäviä haasteita lähtömaille. Nämä haasteet on tahallisesti tai tietämättömyydestä sivuutettu. Ensinnäkin ajan kuluessa rahalähetysten määrä vähenee, yksittäisen rahalähetyksen summa pienenee ja lähettäjien määrä vähenee. Ajan kuluessa on todettu myös paluuinnokkuuden lientyvän.

Mikrotasolla rahalähetykset ovat siis kaikkea muuta kuin vakaa tulonlähde. Rahavirrat eivät myöskään makrotasolla jakaudu tasaisesti, vaan keskittyvät sellaisiin suhteellisen hyvinvoiviin yhteiskunnan osiin, joista on edellytyksiä lähteä ulkomaille töihin. Köyhimmät ja pienituloisimmat eivät todennäköisesti hyödy, mikä kasvattaa kuilua yhteiskunnan eri kerrosten välillä.

Makrotasolla tarkasteltuna heikko taloussuhdanne saapumismaassa vähentää rahalähetyksiä. Esimerkiksi Amerikan kehityspankin äskettäisen kyselyn mukaan vain puolet vastaajista lähetti rahaa kotimaahansa, kun vielä vuonna 2006 vastaavassa tutkimuksessa rahaa lähetti kolme neljästä.

Esimerkiksi Meksikoon ja Brasiliaan suunnattujen rahalähetysten kokonaissumma on pienentynyt 3-4 prosentilla välillä 2006-2007. Maailmanpankin mukaan kehitysmaihin lähetettiin tuhat miljardia dollaria vuonna 2007, mutta tämä määrä tulee laskemaan laskusuhdanteen myötä jopa 200 miljardilla vuoteen 2009 mennessä.

Vähenevät rahalähetykset saattavat vaaravyöhykkeelle erityisesti poliittisesti epävakailla alueilla sijaitsevat maat, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia rahalähetyksistä. Tällaisia ovat esimerkiksi Marokko ja Egypti, joiden ongelmina ovat rauhaton islam ja pakolais- sekä työvoimapaineet syvemmältä Afrikasta.

Myös köyhillä, Iranin ja Pakistanin lähettyvillä sijaitsevilla Nepalilla ja Bangladeshilla on ongelmia. Esimerkiksi Nepalin kansantuotteesta 16 prosenttia ja Bangladeshin kansantuotteesta 9 prosenttia tulee rahalähetyksistä. Jos Yhdysvaltain laskusuhdanne syvenee ja laajentuu Eurooppaan ja rahalähetykset edelleen vähenevät ruoan ja bensiiniin hintojen noustessa, tällaisten maiden köyhyys syvenee. Tässä tilanteessa koko alueen vakaus olisi uhattuna.

Kaiken kaikkiaan kuivuvat rahavirrat leikkaavat tällä hetkellä lähtömaan saamia hyötyjä, eli aivovuoto lisääntyy. Heikoimmat ja köyhimmät lähtömaista joutuvat erityisen alttiiksi laajalle epävakaudelle. Köyhät yksilöt jäävät joka tapauksessa rahalähetysvirtojen ulkopuolelle. Mikäli asiat kärjistyvät konflikteiksi, seurauksena voi olla runsaita pakolaisvirtoja. Työvoiman ulosmuutto muuttuu silloin pakolaisuudeksi.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.9.2008