Surveyn alkutaival tieteelliseksi tutkimusmenetelmäksi
- Gallupit päänavaajina
- Gallup rantautuu Suomeen
- Tieteellisten otostutkimusten alku
- Ensimmäinen otantateoriaan nojaava survey
- Veli Verkko oli ensimmäinen rekisteritutkija
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.
Tilastokeskuksen haastattelututkimusten menetelmäasiantuntija Vesa Kuusela kirjoittaa kolmiosaisessa sarjassaan surveymenetelmän tulosta Suomeen. Ensimmäisessä artikkelissaan hän kuvaa surveyn alkuvaiheita sotien jälkeen ja maamme ensimmäisiä akateemisia surveytutkimuksia. Seuraavassa numerossa kerrotaan siitä, miten surveytutkimus tuli virallisen tilastoinnin osaksi. Sarjan kolmannessa osassa Kuusela kuvaa otanta- ja kyselymenetelmien kehittymistä erityisesti työvoimatutkimuksen tekemisen yhteydessä.
Otostutkimuksella eli surveyllä eli "gallupilla" on Suomessa suhteellisen lyhyt historia. Ensimmäiset tutkimukset, joissa tiedot kerättiin haastattelemalla väestöä edustavalta otokselta, tehtiin vasta monta vuotta sotien jälkeen. Esimerkiksi kotitalouksien rahankäyttöä on kuitenkin selvitetty otostutkimuksilla paljon aikaisemmin, mutta niissä haastateltavat valittiin sellaisilla tavoilla, että niitä ei voi kutsua otostutkimuksiksi modernissa mielessä. Ensimmäiset satunnaisotokseen perustuvat tutkimukset tehtiin tieteellisiin tarkoituksiin.
Suomessa ei tiettävästi tehty koko maan väestön kattavia haastattelututkimuksia eikä postikyselyjä ennen sotia; ainakaan niistä ei löydy raportteja. Vaikka postikyselyt nykyisin ovat suhteellisen helppoja toteuttaa, niin ei ollut viime vuosisadan alkupuolella.
Postikyselyn tekemisessä on muutama tärkeä ehto. Ensinnäkin on oltava kattava postiosoitejärjestelmä, jonka avulla kyselyt voidaan toimittaa vastaajille ja vastaajilla pitää olla mahdollisuus palauttaa vastaukset ilman kohtuutonta vaivaa. Toiseksi otoksen poimimiseksi tarvitaan lista, josta vastaajat osoitteineen voidaan valita. Lisäksi (lähes) kaikkien valittujen vastaajien on osattava lukea ja kirjoittaa sekä osattava vastata kyselyihin. Riittävät edellytykset luotettavan postikyselyn tekemiseen ovat Suomessa syntyneet vasta sotien jälkeen. Haastattelut olivat alkuaikoina lähes ainoa tapa kerätä tietoa niin Suomessa kuin muuallakin.
Gallupit päänavaajina
Mielipidetutkimuksien teko aloitettiin Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla. Sanomalehdet tekivät silloin niin sanottuja straw poll -selvityksiä haastattelemalla kadunmiehiä ja -naisia. Näiden tarkoituksena oli saada jonkinlainen käsitys asiasta - aivan kuin heitettäisiin olkia (straw) ilmaan ja katsottaisiin minne tuuli ne vie. Mielipidetutkimusten läpimurto tapahtui 1930-luvulla Yhdysvalloissa, kun George Gallup toteutti ensimmäisen tutkimuksensa. Otantamenetelmänä oli Gallupin kehittämä kiintiöpoiminta, jonka käytöstä hän oli tehnyt väitöskirjan.
Keskeistä Gallup-menetelmässä oli haastattelijoiden käyttö paitsi itse haastattelussa myös näytteen muodostamisessa. Kullakin haastattelijalla oli niin sanottu kiintiökortti, jossa määriteltiin, minkälaisia ihmisiä ja kuinka monta hänen piti haastatella. Haastattelijat eivät saaneet liikkua vapaasti, vaan heille oli määrätty alueet ja reitit. Nämä puolestaan laadittiin väestölaskennan tietojen perusteella; perimmäisenä tavoitteena oli tuottaa väestön pienoismalli.
Vuonna 1936 George Gallup teki tutkimuksen, josta tuli eräänlainen vedenjakaja: tutkimus ennusti oikein Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittajan. Onnistumisen arvioitiin johtuvan siitä, että otos pyrittiin (ja onnistuttiin) tekemään väestöä edustavaksi.
Eräät Gallupin kanssa kilpailevat tutkimukset perustuivat uskomattoman suuriin näytteisiin. Esimerkiksi Literary Digest lähetti postitse yli 10 000 000 "äänestyslippua", joista palautettiin yli 2 000 000. Valtaisasta "otoksesta" huolimatta tutkimus ennusti vaalien voittajan väärin. Syynä oli se, että otos oli poimittu harhaisesti; varakas keskiluokka, toisin sanoen puhelimen ja auton omistajat, olivat yliedustettuina (Gallup 1972)1.
Tämä ja eräät muut vastaavat kokemukset toivat selkeästi esille sen, että otantamenetelmällä on ratkaiseva merkitys otostutkimusten luotettavuuden kannalta. Ensimmäisen Gallup-tutkimuksen onnistumisen ja sitä seuranneen keskustelun on arvioitu lisänneen ratkaisevasti niin suuren yleisön kuin tiedeyhteisönkin luottamusta mielipidetutkimuksiin (Hansen 1987).
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 16.3.2009