Suuri lama teki työvoimatutkimuksesta otostutkimusten edelläkävijän

  1. Laman torjumiseksi tarvittiin tietoja
  2. Tarkistusmittauksesta tuli surveyn merkkipaalu
  3. Nuoret tutkijat luovat uuden menetelmän
  4. Uudelle menetelmälle runsaasti käyttöä
  5. Laskentatekniikan kehitys loi modernin surveyn perustan
  6. Loppu on historiaa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 1/2009.

Yhdysvaltojen suuren talouslaman torjumiseksi hallitus tarvitsi kipeästi tietoja työvoimasta ja työttömyydestä. Siitä alkoi kehitys, joka tuotti työvoimatutkimuksesta luotettavan otostutkimuksen. Kehitystä tuki merkittävästi tietokoneiden yleistyminen ja matemaattis-tilastollisten ohjelmistojen kehittyminen. Muutamassa vuosikymmenessä otostutkimuksista on tullut keskeinen tapa hankkia yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeää tietoa.

Yhdysvaltojen Suuri lama alkoi lokakuussa 1929 New Yorkin pörssiromahduksella, ja "mustan torstain" seurauksena osakkeiden arvosta katosi 90 prosenttia. Laman seurauksena Yhdysvaltojen teollisuustuotanto aleni 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Keskimääräinen työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 prosentin, ja joillakin alueilla työttömyys oli jopa yli 60 prosenttia. Ihmisten hätä oli suuri, koska sosiaaliturva oli lähes olematon.

Presidentti Franklin D. Rooseveltin (presidenttinä vuosina 1933-1937) aloitteesta tehtiin joukko lakimuutoksia, joiden tarkoituksena oli pelastaa maa laman seurauksilta. Toimia alettiin kutsua New Dealiksi, ja niihin sisältyi suuria julkisia investointihankkeita, ammattiyhdistystoimintaa suosivaa lainsäädäntöä, sosiaaliturvan parannuksia ja verojen korotuksia. Lainmuutosten lisäksi Rooseveltin toimet sisälsivät useita sosiaaliohjelmia työväestön auttamiseksi.

Laman torjumiseksi tarvittiin tietoja

New Deal -ohjelma loi valtavia paineita luotettavan tiedon saamiseksi yhteiskunnan tilasta. Joitakin tietoja oli kyllä saatavilla, mutta ne olivat epäluotettavia. Morris Hansenin mukaan esimerkiksi eri menetelmillä saadut arviot työttömien määrästä vaihtelivat viidestä kolmeentoista miljoonaan. On luonnollista, että hallinto oli tyytymätön tiedon laatuun.

Myös Yhdysvaltojen tutkijapiirit arvostelivat kärkevästi tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä. Esimerkiksi Margaret Hogg, joka oli aikaisemmin Englannissa työskennellyt Arthur Bowleyn oppilaana ja ollut mukana tämän surveytutkimuksissa, laati kaksi erittäin kriittistä kirjoitusta työttömyyden (ja työvoiman) tutkimisessa käytetyistä menetelmistä (Hogg 1930 ja 1932). 1

Yhdysvaltoihin perustettiin 1930-luvun puolivälissä hallintovirastoja kuten Federal Emergency Relief Administration ja Work Project Administration (WPA) sosiaalisten olojen tutkimiseksi ja kohentamiseksi. Erityisesti WPA pyrki tutkimaan työttömyyttä ja siihen liittyviä seikkoja. WPA:n aloitteesta Yhdysvaltojen kongressi antoi - presidentti Rooseveltin tuella - valtuudet vapaaehtoisuuteen pohjautuvaan työttömien ja osittain työttömien rekisteröintiin, jotta olisi saatu käsitys työttömyyden laajuudesta. Tätä varten jokaiseen kotitalouteen jaettiin Rooseveltin allekirjoittama lomake, jossa työttömiä vedottiin rekisteröitymään. Kenttätyön toteutti maan postilaitos lokakuussa 1937 (ks. Stephan 1948).

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 8.6.2009