Monta menetelmää, monenlaisia vastauksia

  1. Menetelmiä voi yhdistää eri tavoin
  2. Tiedonkeruutilanteen sosiaalinen etäisyys rajaa vastauksia
  3. Menetelmät vaikuttavat erityisesti epävarmassa asemassa olevien vastauksiin
  4. Arkisetkin asiat voivat olla arkoja
  5. Verkkokysely rinnastetaan postikyselyyn
  6. Menetelmät asettavat erilaisia haasteita vastaajalle
  7. Yleisten väestötutkimusten vertailukelpoisuus koetuksella

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Anja Ahola on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Surveytutkimusten tiedonkeruussa menetelmällä on väliä. Tiedonkeruiden tulokset voivat vaihdella sen mukaan, millä menetelmällä ne on kerätty. Menetelmien sekoittamisen suosio on lisääntymässä, mutta siitä tarvitaan vielä lisää tietoa.

Useiden tiedonkeruumenetelmien yhtäaikainen käyttö yleisissä väestötutkimuksissa on noussut kiinnostuksen kohteeksi surveytutkimusten vastausosuuksien pienetessä ja kustannusten kasvaessa. Mahdollisuus vastata useilla tavoilla saattaa rohkaista otokseen kuuluvia vastaamaan. Mikäli riittävän suuri määrä vastaajia valitsee edullisimman menetelmän, tiedonkeruun kustannukset pienenevät. Siksi kiinnostus verkkokyselyihin on lisääntynyt myös yleisissä väestötutkimuksissa.

Ennen tiedonkeruumenetelmien valintaa on kuitenkin tarkoin selvitettävä, saavutetaanko mainitut edut aineiston vertailtavuuden kustannuksella. Vertailtavuutta voivat heikentää eri menetelmiin liittyvien peittovirheiden, vastauskadosta johtuvien virheiden ja mittausvirheiden erilainen luonne. Tässä artikkelissa keskityn viimeksi mainittuun virhemahdollisuuteen eli siihen, millaisia vaikutuksia tulosten vertailtavuuteen on sillä, jos ihmiset vastaavat samaan kysymykseen eri tavoin eri tiedonkeruumenetelmiä käytettäessä.

Pohdin artikkelissa, millä tavoin tiedonkeruumenetelmiä yhdistämällä voidaan tuottaa vertailukelpoista tietoa ja milloin tiedonkeruumenetelmästä johtuvia eroja on odotettavissa. Käsittelen sen jälkeen verkkokyselyä väestötutkimusten menetelmänä ja sen yhdistelyä muihin tiedonkeruumenetelmiin.

Menetelmiä voi yhdistää eri tavoin

Useamman kuin yhden tiedonkeruumenetelmän käyttö samassa tiedonkeruussa vaatii paljon kehittämistyötä. On kehitettävä otantamenetelmiä, tiedonkeruun sisällön suunnittelua, kysymysten laadintaa ja tiedonkeruun käytännön toteuttamistapaa. Dillman ym. (2009) jäsentelevät monia menetelmiä yhdistävän surveytutkimuksen neljään päätyyppiin ja esittävät kunkin soveltamiseen yleisesti liitetyt tavoitteet sekä menettelyn rajoitukset (taulukko 1).

Taulukko 1. Tiedonkeruumenetelmien yhdistelyn tavat.

Tyyppi Motivaatio Rajoitukset
I Yhteydenotossa käytetään eri menetelmää kuin lopullisessa tiedonkeruussa - Parantaa vastausosuutta
- Vähentää peitto- ja katovirheitä		 - Lisää toteuttamiskustannuksia
II Osa lomakkeen tiedoista kerätään eri menetelmällä - Vähentää mittausvirhettä
- Pienentää sosiaalisesti suotavaa vastaamista		 - Lisää suunnittelukustannuksia
- Lisää vastauskatoa, jos toisella menetelmällä on vastattava myöhemmin
III Tiedot kerätään eri vastaajilta eri menetelmillä - Parantaa vastausosuutta
- Vähentää peitto- ja katovirheitä
- Vähentää kustannuksia		 - Lisää suunnittelukustannuksia
- Menetelmäeroista johtuvat mittausvirheet,
   jotka saattavat sekoittua väestöryhmien eroihin
IV Käytetään eri menetelmää samoille vastaajille myöhemmässä vaiheessa - Sama vastaaja voi vaihtaa vastaamismenetelmää
- Vähentää kustannuksia		 - Lisää suunnittelukustannuksia
- Menetelmäerojen tuottamat mittausvirheet,
   jotka vaikuttavat ajallisen muutoksen mittaamiseen

Lähde: Dillman ym. 2009.

Kolmas Dillmanin ym. kuvaama tyyppi edustaa sitä, mitä seuraavaksi käsitellään surveytiedon keruun monimenetelmällisyytenä. Siinä samaan otokseen kuuluvilta henkilöiltä kerätään tiedot erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi postikyselyin, verkkokyselyin, käyntihaastatteluilla tai puhelinhaastatteluilla. Tämäntyyppisen yhdistelyn tavoitteena on yleensä vähentää peittovirheitä ja vastauskatoa, ja joskus myös alentaa tiedonkeruukustannuksia; siihen tosin liittyy paljon suunnittelukustannuksia.

Dillmanin ym. mukaan tällainen menetelmien yhdistely herättää kuitenkin kysymyksen, korvaavatko tutkimuksen osallistumisosuudessa ja otannan peittävyydessä mahdollisesti saavutettavat edut menetelmien sekoittumisesta aiheutuvat mittausvirheet. He suosittelevatkin vastausosuuksien parantamiseksi kuvion ensimmäistä menettelytapaa (taulukko 1), jossa vastaajat tavoitellaan toisella menetelmällä, mutta tiedot kerätään samaa menetelmää käyttäen.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.6.2009