Alueluokitusten tulisi olla sekä pysyviä että joustavia

  1. Kuntapohjaiset alueet
  2. Tampere ja Kouvola eivät ole kaupunkeja
  3. Pienalueet
  4. Karttaruudut aluetilastojen pohjana
  5. Yhtenäisyyttä ja joustamista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Marja Tammilehto-Luode on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Tilastokeskus julkaisee alueittaisia tietoja noin sadasta tilastosta. Suomen virallinen tilasto käyttää alueluokituksia, jotka perustuvat alueiden hallinnollisiin jakoihin. Sen lisäksi on tarjolla monenlaisia kuntapohjaisia luokituksia ja kuntaa pienempien alueiden luokituksia. Tilastotuotannon kannalta olisi hyvä, että alueluokituksia olisi vähän ja ne muuttuisivat harvoin - tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole helppo päästä.

Tilastoissa käytetyt alueluokitukset ovat jatkuvassa muutostilassa. Pääosa muutoksista aiheutuu hallinnollisten alueiden muutoksista. Tilastointialueiden nimistön, koodiston, ryhmittelytiedostojen ja nyttemmin myös maantieteellisten aluerajojen tai referenssipisteiden ylläpito vaatii vuosittain tarkistuksia ja päivityksiä. Lisäksi aluemuutoksista kertovien luokitusavaimien ylläpito on tärkeää alueittaisten aikasarjojen aikaansaamiseksi.

Vuoden 2009 alun kuntarakenneuudistus aiheutti tavallista enemmän muutoksia alueluokituksiin. Vuoden 2010 alusta tulee voimaan aluehallinnon uudistus, joka sekin muuttaa tilastoissa käytettyjä alueluokituksia. Kuntien koon kasvaessa kuntaa pienempiä alueita kuvaavien tilastojen kysyntä on kasvanut. Myös kiinnostus sijaintitietoihin perustuviin tilastollisiin analyyseihin lisääntyy, ja tiedonkäyttäjät haluavat yhä enemmän omiin aluerajauksiinsa pohjautuvia tilastoja.

Aluetilastojen tuotanto on perinteisesti perustunut hallinnollisiin aluejakoihin, ja alueet ovat olleet ilmiöiden luokitteluperuste. Periaatteessa niin luokittelu kuin alueiden vertailukin edellyttäisivät mahdollisimman samankaltaisia alueluokkia. Hallinnolliset alueet eivät kuitenkaan ole homogeenisia, vaan ne pohjautuvat erilaisiin historiallisiin ja poliittisiin päätöksiin.

Alueluokitukset eivät siten ole perinteisiä tilastollisia luokituksia, vaan erilaisia käyttötarkoituksia varten on syntynyt tilanteisiin sopivia alueluokituksia. Tilastokeskuksen luokituskannassa on noin 40 erilaista kuntapohjaista alueluokitusta. Niiden lisäksi on useita pienaluejaotuksia ja paikkatietopohjaisia aluejakoja, joita myös tiedonkäyttäjät voivat määritellä.

Kuntapohjaiset alueet

Aluetilastoinnin pohjana käytetään edelleen eniten kuntia ja kuntapohjaisia aluejaotuksia. Syynä on lähinnä tietojen saatavuus: hallinnon kirjanpito ja rekisterit ovat keskeisiä tilastoinnin lähdeaineistoja. Tilastot ovat olleet menneisyyden seurantaa, eräänlaista menneiden ilmiöiden kirjanpitoa.

Tilastoalueina hallinnollisten alueiden keskeiset ongelmat johtuvat pääasiassa kahdesta seikasta: ne ovat eri suuruisia ja ne muuttuvat usein. On myös huomattava, että monet luonnonmaantieteelliset, väestölliset tai yhteiskunnalliset ilmiöt eivät noudata hallinnollisia aluerajoja.

Hallinnolliset alueet eroavat lähes aina toisistaan pinta-alaltaan, väestömäärältään, taloudelliselta painoarvoltaan tai hallinnolliselta merkitykseltään. Hallinnollisten alueiden vertailu tilastolukujen valossa on jo tästä syystä ongelmallista. Hallinnolliset alueet voivat myös sisältää hyvin erilaisia alueita, esimerkiksi kaupunki- ja maaseutualueita, joissa on erilaiset elinolosuhteet. Tilastolliset tunnusluvut kuvaavat alueita keskimäärin, eivätkä ne kerro alueiden sisäisistä eroista.

Hallinnollisiin alueisiin perustuvien tilastojen ajallinen vertailu on ongelmallista tai vähintäänkin työlästä. Tilastolliset aikasarjat on laskettava joka kerta uudestaan aluejakojen muuttuessa. Yleensä tiedot muutetaan uusimman aluejaon mukaiseksi, mutta usein se on työlästä ja joskus jopa mahdotonta. Ajallisen vertailun kannalta erityisen ongelmallisina pidetään usean kunnan yhdistymisiä, osakuntaliitoksia tai maakuntarajan ylittäviä kuntamuutoksia.

Esimerkiksi muuttoliikkeen kuvaaminen on hankalaa aluerakenteen muuttuessa. Tilastoilla kuvataan kuntien sisäistä muuttoa ja kuntien välistä muuttoa, mutta kuntien yhdistyessä kuntien välisestä muutosta tuleekin kuntien sisäistä muuttoa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.9.2009