Investoinnit kasvuun Venäjällä, kiitos!

  1. Talouskriisi iski voimalla globalisaation mallioppilaisiin
  2. Venäjälle iskussa iso lommo
  3. Investointien romahdus ei lupaa hyvää Venäjälle eikä Suomelle

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Pekka Sutela on Suomen Pankin johtava neuvonantaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2009.

Harvoin on mikään lyhenne uponnut yhtä hyvin niin asiantuntijoiden kuin muidenkin tietoisuuteen kuin BRIC. Tutkimustoiminnastaan ennestäänkin arvostettu investointipankki Goldman Sachs iski tähän kultasuoneen vuosikymmenen alussa. Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina olivat kasvaneet nopeasti. Pankki alkoi kutsua niitä yhdeksi ryhmäksi. Mikä tärkeintä, se ennusti, että kasvu tulisi jatkumaan. Ja kun tällaisten maiden valuuttakursseilla on taipumus vahvistua, ne kasvaisivat dollareissa mitattuna edelleen. Iskevällä kuvalla näytettiin, millaisella vauhdilla nämä neljä maata nousisivat suurimpien kansantalouksien joukkoon. Lähtötilanteessa Kiina oli kolmanneksi suurin. Muut olivat alemmalla sijalla, mutta pyyhältäisivät eteenpäin. Viime vuoden syksyllä Venäjäkin asetti viralliseksi tavoitteekseen nousemisen viidenneksi suurimmaksi kansantaloudeksi vuoteen 2020 mennessä.

Nirppanokat esittivät jo varhain vastalauseita. Nämä neljä maata ovat kovin erilaisia. Kiina on oma tarinansa: kommunistinen diktatuuri, joka on avannut osan talouttaan maailman työpajaksi, mutta myös päässyt hyvään alkuun innovaatioiden aikaansaamisessa. Brasilia on pitkäaikainen lupaus, joka ei oikein koskaan ole toteutunut. Maassa tuotetaan kyllä jotkin maailman kauneimmista matkustajalentokoneista, joilla sinivalkoiset siivetkin lentävät, mutta se ei paljoakaan auta slummikaupunkien kurjalistoa. Intia on edelleen köyhä maatalousmaa. Ja Venäjä ei oikein pystynyt päättämään, onko BRIC-maaksi pääsy kunnia vai loukkaus. Onhan se sentään entinen supervalta, joka vielä muutama vuosikymmen sitten mielestään edusti koko maailman parempaa tulevaisuutta.

Kiina kasvoi teollisuustuotteiden viejänä, Brasilia väestönkasvun myötä, Intia monsuunisateiden varassa ja Venäjä toipumalla kommunismista. Mitä yhteistä tässä oikein oli? Ainakin tähän asti maiden yhteistyö on jäänyt vähäiseksi. Taloudellisen kasvun myötä kaikki toki haluavat kohentaa asemaansa maailmantaloudessa ja sen säännöistä päättämisessä. Ongelma vain on, että ne haluavat korjata, siis revisioida maailmaa eri syistä ja eri tavoilla. "Kaikki maailman revisionistit, liittykää yhteen!" Tämä iskulause ei oikein ole sytyttänyt.

Sitä paitsi on muitakin nopeasti kasvavia suurehkoja kansantalouksia, kuten Indonesia, Meksiko ja Turkki. Miksi ei ylistettäisi niitä?

Talouskriisi iski voimalla globalisaation mallioppilaisiin

Vielä puoli vuotta sitten oli tapana korostaa, että nykyinen talouskriisi on ensimmäinen oikeasti maailmanlaajuinen taantuma. Ja totta onkin, että hyvin monenlaiset taloudet ovat kärsineet pahasti. Jos kärsimystä mitataan kansantulon supistumisella, kyseenalaisessa etujoukossa on raaka-aineiden tuottajia kuten Angola, pieniä avoimia talouksia kuten Baltian maat, rahakeskus Islanti ja logistiikkajätti Singapore. On silmiinpistävää, kuinka pienuus ja avoimuus eivät tässä kriisissä olekaan kaunista. Nämä maat ovat olleet maapalloistumisen sankareita, ja nyt globaali talous potkaisee niitä takaisin - ja lujaa.

Oma kärsivien ryhmänsä ovat ne korkean teknologian mallimaat, jotka ovat erikoistuneet investointitavaroiden ja niiden osien valmistamiseen. Lujimmin on isketty Taiwaniin, joka kyllä saattaa myös elpyä nopeasti. Saksa, Ruotsi ja Suomi eivät ole kovin kaukana takana. Ja Meksiko, joka luuli yhdistävänsä kolme valttikorttia - kasvavat kotimarkkinat, energian tuotannon ja integraation Yhdysvaltain kanssa - kutistuu myös vauhdilla.

Tässä paradoksissa on historioitsijoilla miettimistä. Tällaiset maat ovat olleet globalisaation mallioppilaita. Ne ovat myös kiistatta olleet sen suuria hyötyjiä. Palataanko hyötymisen uralle piankin vai aiheuttaako kriisi pahoja pitkävaikutteisia vahinkoja? Tätä kysymystä maailman taloustieteen parhaat aivot miettivät juuri nyt.

Jotta kuva olisi riittävän epäselvä, kannattaa esittää vielä pari kysymystä. Miksi ihmeessä Korea menestyy tänä vuonna huomattavasti paremmin kuin Taiwan? Ja miksi useimmat suuret Aasian maat kasvavat tänäkin vuonna vahvasti? Ei kait Kiinan, Intian, Bangladeshin ja Indonesian yli viiden prosentin kasvulla ole mitään tekemistä niiden rahoitusjärjestelmien pienuuden ja tiukan sääntelyn kanssa? Jos ei, niin missä vastaus luuraa?

Joka tapauksessa on selvää, että maailman taloudellisen painopisteen siirtyminen kohti Aasiaa ja Tyyntä valtamerta on saanut kriisistä uutta vauhtia. Mutta kaikki eivät suinkaan hyödy, ei varsinkaan Japani.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.9.2009