Naiset valtaavat esimiespaikkoja

  1. Urapolut muutoksessa
  2. Yhä useampi nainen on esimiehenä
  3. Yhä useamman esimiehenä on nainen
  4. Nais- ja miesesimiesten ominaisuuksia
  5. Naiset saavat miehiä parempia arvioita
  6. Kannustavaa johtamista tarvitaan tulevaisuudessa
  7. Naisesimiehistä pidetään enemmän kuin miesesimiehistä
  8. Naisjohtaminen voi lisätä tuottavuutta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Anna-Maija Lehto on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Naisesimiehen alaisuudessa työskentelee Suomessa suurempi osuus palkansaajista kuin missään muussa EU-maassa. Lisäksi naisten johtamistapaa arvostetaan enemmän kuin miesten johtamistapaa. Naisesimiesten ansioina pidetään erityisesti innostavuutta, kannustavuutta, tunteiden huomioimista sekä kiitoksen ja palautteen antamista. Nykyisessä työelämässä nämä taidot ovat tulossa koko ajan tärkeämmiksi.

Työelämän tasa-arvokehityksessä on tapahtunut yksi yllättävän nopea muutos: naiset ovat valtaamassa esimiestehtäviä, vaikka esimiehenä työskentely edelleen onkin miehille tyypillisempää. Tämä on vastoin tasa-arvokeskusteluissa usein esitettyä näkemystä, jonka mukaan naiset tekevät työt ja miehet johtavat.

Naisten asemaa yritysten ja organisaatioiden johtamisessa on käsitelty yleensä vain ylimmän johdon näkökulmasta tai tarkastelemalla ammattiluokituksen ylimpiä luokkia ja niiden sukupuolijakaumaa. On esitetty paljonkin teorioita siitä, miten "lasikatto" estää naisia pääsemästä etenemään työurallaan. Tämän ilmiön taustalla on pitkään ajateltu olevan työelämän sukupuolenmukaiseksi segregaatioksi kutsuttu jako, ja naisten erityinen vaikeus päästä etenemään varsinkin miesvaltaisissa organisaatioissa (Kanter 1977, Collins - Singh 2006, Lehto 1996, Lyly-Yrjänäinen - Fernándes Marcías 2009).

Urapolut muutoksessa

Työelämässä on tapahtunut viime vuosikymmeninä paljon muutoksia, joiden perusteella johtamis- ja esimieskysymyksiä pitäisi miettiä uudesta näkökulmasta. Ensinnäkin tiimityö on yleistynyt ja tavanomainen hierarkiarakenne on purkautunut. Työnjohtoesimiesten määrä on lisääntynyt tiimityön myötä. Muutos on merkinnyt myös sitä, että esimiehillä ei enää ole yhtä paljon alaisia kuin aiemmin. Nämä kehityssuunnat näkyvät erityisen selvästi Tilastokeskuksen työolotutkimuksen tuloksista vuosien 1984 ja 2008 väliseltä ajalta (Lehto - Sutela 2008). Koska perinteisiä hierarkioita ei enää ole samassa määrin kuin aiemmin, pitäisi myös kysymys naisten etenemisestä asettaa uudella tavalla.

Samaan aikaan tiimityön yleistymisen kanssa palkansaajien uralla etenemistä koskeva orientaatio on muuttunut: palkansaajat, niin naiset kuin miehetkin, eivät enää laajamittaisesti halua edetä hallinnollisiksi esimiehiksi, vaan toiveissa on pikemmin nykyisessä työssä kehittyminen. Työolotutkimuksessa vastaajilta on kysytty, kuinka tärkeänä he pitävät toisaalta parempaan asemaan etenemistä työpaikallaan, toisaalta nykyisessä työssä kehittymistä. Parempaan asemaan etenemistä piti erittäin tärkeänä vain 9 prosenttia palkansaajista, kun nykyisessä työssä kehittymisen katsoi 45 prosenttia erittäin tärkeäksi. Uralla etenemistä koskevissa arvostuksissa ei naisten ja miesten välillä ollut lainkaan eroa. Nykyisessä työssä kehittymistä arvostivat naiset hieman enemmän: naisista 49 piti sitä erittäin tärkeänä, kun miehillä vastaava osuus oli 40 prosenttia. (Lehto - Sutela 2008.)

Jos naisten asemaa työelämässä tutkitaan vain johtaja-nimikkeiden perusteella, ei päästä kiinni siihen sukupuolten tasa-arvoa koskevaan kehitykseen, joka on tapahtunut asiantuntijatyössä tai lähiesimiesasemissa tai niiden yhdistelmissä. Varsin mielenkiintoisesti nämä rakenteelliset muutokset käyvät ilmi silloin, kun ammattirakenteiden sijasta sukupuolten asemaa tarkastellaan sosioekonomisten asemien muutoksen avulla (taulukko 1).

Taulukko 1. Naisten osuus erilaisissa sosioekonomisissa ryhmissä vuosina 1984, 1992, 2002 ja 2008. Prosenttia.

  1984 1992 2002  2008
Kaikki palkansaajat 49 52 50 51
 
Ylemmät toimihenkilöt 37 43 44 46
- Johtotehtävissä toimivat 14 25 27 32
- Suunnittelu- ja tutkimusteht. toim. 26 28 34 33
- Opetustehtävissä toimivat 55 60 64 68
- Muut ylemmät toimihenkilöt 51 53 54 54
 
Alemmat toimihenkilöt 71 73 72 74
 
Työntekijät 35 35 32 29
- Teollisuustyöntekijät 25 19 16 12
- Jakelu- ja palvelutyöntekijät 49 51 47 44

Lähde: Työvoiman koulutus ja ammatit 1995, 2003, 2008. Tilastokeskus.

Naisten sosioekonomisessa asemassa on tapahtunut selkeitä muutoksia kahdenkymmenen vuoden aikana: ylempien toimihenkilöiden joukossa naisten osuus on kasvanut ja työntekijä-ryhmässä laskenut reilussa parissakymmenessä vuodessa. Ylempien toimihenkilöiden keskuudessa johtotehtävissä toimivien naisten osuus on kasvanut selvästi: 14 prosentista 32 prosenttiin. Tämän lisäksi on kaikissa asiantuntijatehtävissä selvää kasvua naisten osuudessa. Opetustehtävissä naisia on nykyisin jo ylivoimainen enemmistö, 68 prosenttia.

Muutosten taustalla on naispalkansaajien koulutustason huikea kasvu, joka viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on ollut selvästi nopeampaa kuin miesten: jo 15 vuotta naisilla on ollut enemmän koulutusta kuin miehillä koulutusvuosissa mitattuna. Suomalaiset naiset erottuvat myös eurooppalaisessa vertailussa eniten koulutettuina, kun asiaa tarkastellaan korkean asteen koulutuksen mukaan. Edes muissa Pohjoismaissa koulutustaso ei ole yhtä korkea kuin Suomessa. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Korkean asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-64-vuotiaista työllisistä vuonna 2007. Prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus 2007. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 14.12.2009