Kestävyyden mittareita laaja kirjo

  1. Ympäristöviranomaiset kokoavat mittaristoja
  2. Tutkijat keräävät huomiota indekseillä
  3. Keskitytään kestävyyteen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Leo Kolttola on ympäristö- ja energiavastuualueen tilastopäällikkö Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2009.

Kestävyyden mittareita on kehitetty maailmalla valtavan laaja kirjo. Stiglitzin komitea arvostaa ylikulutukseen ja ali-investointeihin keskittyviä indikaattoreita, mutta pitää muitakin tarpeellisina.
______________

Vaikka kestävä kehitys useimmiten määritellään hyvin laajasti, komitea keskittyi vain "kestävän kehityksen kestävyyteen" eli sen mittaamiseen, voidaanko nykyistä kehitystä ylläpitää eli säilyvätkö myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edellytykset.

Kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä tilastollisia mittareita on kehitetty laaja kirjo. Raportti sisältää analyyttisen, mutta kuitenkin riittävän helppolukuisen ja tiiviin yhteenvedon niistä. Pidän tätä raportin suurimpana käytännön hyötynä. Tällaista yhteenvetoa tarvitaan, koska ympäristötilinpidon asiantuntijoita työllistetään jatkuvasti vaatimuksilla arvioida erilaisia laskelmia, tunnuslukuja ja indeksejä. Niihin perehtyminen on työlästä ja aikaa vievää puuhaa, varsinkin kun usein menetelmiä ja lähtöaineistoja on kuvattu puutteellisesti.

Kestävän kehityksen mittaamiseen kehitetyt mittaustavat on raportissa jaettu neljään ryhmään:

  • mittaristot tai indikaattorijoukot,
  • komposiitti-indeksit,
  • mukautetut tunnusluvut
  • ylikulutukseen tai ali-investointeihin keskittyvät indikaattorit.

Ympäristöviranomaiset kokoavat mittaristoja

Kestävän kehityksen mittaristoilla tai indikaattorijoukoilla tarkoitetaan sellaisten indikaattoreiden kokoamista ja ryhmittelyä, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sen kestävyyteen. Esimerkiksi Suomessa indikaattorit valittiin perusteellisen keskustelun jälkeen. Keskusteluun osallistui hallinnon, etujärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Prosessi oli tosin ehkä liian virkamiesvaltainen - kaikki hallinnonalat halusivat olla mukana.

Komitea arvostelee mittaristoja heterogeenisuudesta. Ne saattavat olla hyvin laajoja ja niistä ei voi tunnistaa kausaalisia yhteyksiä eikä aina niiden suhdetta kestävyyteen eikä käytettyjen indikaattoreiden välistä hierarkiaa. Mittaristot ovat kuitenkin ensimmäinen askel ja niiden hyvänä piirteenä on se, että mittaristot ottavat huomioon "vahvan" kestävyyden käsitteen. Vahvalla kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että ympäristön eri osatekijöiden määrä ja laatu on suojeltava erikseen eli esimerkiksi Etelä-Suomen vanhojen metsien hävittämistä ei voi korvata suojelemalla metsiä Pohjois-Suomessa.

Raportti unohtaa monia mittaristojen hyviä puolia, esimerkiksi niiden hyvän poliittisen relevanssin, koska indikaattorit ovat päättäjien itsensä valitsemia ja usein mitattavat indikaattorit on suoraan poimittu poliittisista ohjelmista: Suomen kohdalla esimerkiksi hallituksen kestävän kehityksen ohjelmasta.

Kestävän kehityksen indikaattoreiden kehittäminen on Suomessa ja useimmissa muissakin maissa ympäristöministeriöiden vastuulla ja mittaristolla on virallinen asema.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 10.11.2009