Monen kerroksen väkeä
Kulutusmenot EU-maissa

  1. Yksityinen kulutus on kansantaloudelle merkittävä
  2. Uusien ja vanhojen jäsenmaiden kulutus on eri maailmoista
  3. Uusissa jäsenmaissa ravinto vie suuren osan kulutusmenoista
  4. Asumismenojen tulkitseminen on vaikeampaa
  5. EU-maissa on selvät elintasoerot

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Markku Lindqvist on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2009.

EU-maiden kulutusmenot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Erityisesti elintarvikemenot kuvaavat jäsenmaiden elintasoa.

Euroopan unioniin liittyi vuosina 2004 ja 2007 entisiä sosialistimaita, joiden elintaso on parantunut merkittävästi 1990-luvun taitteen ja sosialismin romahduksen jälkeen. Elintasokuilu niin sanottujen vanhojen ja uusien jäsenmaiden välillä on kuitenkin vielä merkittävä, ja erot näkyvät niin väestön tulotasossa kuin kulutusmahdollisuuksissakin.

Tarkastelen artikkelissani, millaisia elintasoeroja unionimaiden välillä on erityisesti kulutuksen näkökulmasta. Kokonaiskulutuksen lisäksi erityisen mielenkiinnon kohteena ovat ravintomenot ja asuminen, jotka ovat jokaisessa maassa suurimmat kulutuserät. Varsinkin ravintomenojen osuus antaa hyvin osviittaa siitä, millainen keskimääräinen elintaso kussakin jäsenvaltiossa on.

Eurostat kerää jäsenmailtaan säännöllisesti kulutustutkimusaineistoja, jotka on harmonisoitu mahdollisimman vertailukelpoisiksi (ks. laatikko). Viimeisin Eurostatin tiedonkeruuvuosi oli 2005, ja tuota aineistoa on käytetty tämän artikkelin pohjana. Suomen tiedot ovat vuoden 2006 tutkimuksesta; tiedot on ostovoimakorjattu ja muunnettu vuoden 2005 tasolle.

Yksityinen kulutus on kansantaloudelle merkittävä

Yksityinen kulutus on kansantaloudessa kaikkiaan erittäin merkittävä. Suomessa esimerkiksi todellisen yksilöllisen kulutuksen osuus on noin kaksi kolmannesta bruttokansantuotteesta (Kansantalouden tilinpito 2008).

Keskeinen käsite kulutustutkimuksissa on kotitalouksien kulutusmenot. Kotitalouksien kulutusmenoilla tarkoitetaan niitä menoja, jotka kotitalous maksaa omasta lompakostaan. Tämän lisäksi kotitaloudet käyttävät - elinvaiheesta riippuen - yleensä julkisen sektorin tuottamia palveluja, joista ne eivät maksa mitään tai joista ne maksavat vain vähäisen käyttömaksun suhteessa palvelun tuottamisen kustannuksiin. Tällaisia palveluja ovat julkiset koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut eli julkiset hyvinvointipalvelut. Jos kotitalouksien kulutusmenoihin lisätään niin sanotut julkisyhteisöjen yksilölliset kulutusmenot, voidaan puhua todellisesta yksilöllisestä kulutuksesta. (Taulukko 1.)

Viime aikoina on useissa yhteyksissä korostettu todellisen yksilöllisen kulutuksen mittaaminen tärkeyttä. Vastaavasti käytettävissä olevien tulojen sijasta tulisi tällöin mitata niin sanottua oikaistua käytettävissä olevaa tuloa (OECD 2008, Stiglitz ym. 2009).

Taulukko 1. Kotitalouksien tuloihin ja menoihin liittyvät peruskäsitteet.

Tulot Menot
+ Käytettävissä oleva tulo + Kotitalouksien kulutusmenot
+ Saadut luontaismuotoiset tulonsiirrot
(Julkiset hyvinvointipalvelut kotitalouksille)		 + Voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot ja julkisyhteisöjen
yksilölliset kulutusmenot (Julkiset hyvinvointipalvelut kotitalouksille)
= Oikaistu käytettävissä oleva tulo = Todellinen yksilöllinen kulutus

 

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 15.3.2010