Kotitalouksien velkaantumisasteen laskentatapaa on yhdenmukaistettu

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Olli Kannas työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2010.

Kotitalouksien velkaantumisasteen laskentatapaa muutettiin vuodenvaihteessa. Lainavelkojen lähteenä siirryttiin käyttämään kansantalouden tilinpidon tilastojärjestelmään kuuluvaa rahoitustilinpitoa, jossa kotitalouksien laskennallinen osuus asunto-osakeyhtiöiden lainoista luokitellaan laskentauudistuksen myötä kotitaloussektorin velaksi. Muutos parantaa velkaantumisasteen vertailukelpoisuutta kansainvälisesti.
_______________

Kotitalouksien velkaantumisasteen laskentatapaa muutettiin vuoden 2010 alussa. Muutokset koskevat kotitalouksien lainakannan lähteenä käytettävää tilastoa ja sitä kautta asunto-osakeyhtiölainojen käsittelyä. Velkaantumisasteen käytettävissä olevat tulot on laskettu aina Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidossa. Sen sijaan kotitalouksien lainavelkatietojen lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen luottokantatilastoa. Vuodenvaihteessa lainavelkojen lähteenä siirryttiin käyttämään kansantalouden tilinpidon tilastojärjestelmään kuuluvaa rahoitustilinpitoa. Näin ollen velkaantumisasteen molemmat komponentit lasketaan nyt kokonaisuudessaan kansantalouden tilinpidon tuottamien lukujen perusteella. Lainakannan lähteen vaihtamisella ei ollut juurikaan merkitystä itse velkaantumisasteeseen. Sen sijaan samanaikainen asuntoyhteisöjen käsittelyn yhtenäistäminen kansantalouden tilinpidon eri osa-alueilla vaikutti merkittävästi velkaantumisasteen tason nousemiseen koko aikasarjassa.

Kotitalouksien velkaantumisaste Suomessa 1975-2009*

* ennakkotieto
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kansantalouden tilinpidon reaalitilinpidossa, eli velkaantumisasteen laskennan näkökulmasta tulopuolella, asunto-osakeyhtiöissä sijaitsevia asuntoja koskevat taloustoimet on jo aikaisemmin jaettu asunto-osakkeiden omistajasektoreille. Näistä tilinpidon taloustoimista kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttaa erityisesti ns. laskennallinen asuntotulo1. Rahoitustilinpidossa (ja luottokantatilastossa), eli velkaantumisasteen laskennan näkökulmasta velkapuolella, asunto-osakeyhtiöitä on puolestaan käsitelty itsenäisinä yksiköinä yrityssektorissa eikä niiden rahoitusvaroja ja -velkoja ole kirjattu asunto-osakkeiden omistajasektoreille. Käsittelyerot reaali- ja rahoitustilinpidon välillä ovat siten vaikuttaneet kotitalouksien velkaantumisasteeseen; kotitalouksien osuus asunto-osakeyhtiöihin kohdistuvasta laskennallisesta asuntotulosta on sisältynyt käytettävissä oleviin tuloihin, mutta kotitalouksien osuus yhtiölainoista ei ole sisältynyt velkaantumisasteen lainakomponenttiin.

Yhtenäisten käsittelytapojen saavuttamiseksi ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi rahoitustilinpidossa kotitalouksien laskennallinen osuus asunto-osakeyhtiöiden lainaveloista jaettiin takautuvasti kotitaloussektoriin. Käytännössä muutos tarkoitti sitä, että pääosa asunto-osakeyhtiöiden veloista (ja myös saamisista) siirtyi asuntoyhteisösektorista kotitalouksille. Vuoden 2009 lopussa kotitalouksien laskennallinen osuus yhtiölainoista oli 6,4 miljardia euroa. Lainavelan kasvun myötä kotitalouksien velkaantumisaste nousi koko vuodesta 1975 alkavassa aikasarjassa. Vuoden 2009 velkaantumisasteeksi saatiin näin 113,5 prosenttia, kun se ilman laskennallista osuutta yhtiölainoista olisi 106,6 prosenttia.

Laskentatapaan tehdyt muutokset parantavat muun muassa velkaantumisasteen kansainvälistä vertailukelpoisuutta. Muutokset tehtiin velkaantumisasteeseen takautuvasti vuoteen 1975 saakka, joten myös aiempien vuosien tiedot ovat vertailukelpoisia.

__________
1 Asuntotulo eli laskennallinen nettovuokra kuvaa kotitalouden saamaa etua asumastaan omistusasunnosta verrattuna vastaavanlaisessa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. Asuntotulo omistusasunnossa asumisesta on erotus, joka saadaan kun ns. laskennallisesta bruttovuokrasta vähennetään asunnon todelliset käyttömenot (mm. asuntolainan korot, vakuutukset, hoitovastikkeet ja ylläpitokorjauskustannukset).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 15.4.2010