Verotuksen rakenteen muutos vaikuttaa tulonjakoon

  1. Kunnallisverot jo 59 prosenttia välittömistä veroista
  2. Keski- ja hyvätuloisten verotus on keventynyt ansiotuloverotusta muuttamalla
  3. Etuustuloilla elävien tulot ovat kehittyneet huonoimmin
  4. Asuinpaikka vaikuttaa veroihin
  5. Kunnallisveron osuus veroista lisääntyy
  6. Kanta-Häme ja Päijät-Häme veroasteen muutoksen ääripäinä
  7. Verotus on mutkikasta, mikä neuvoksi?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Timo Matala on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.

Vain valtion ansiotulovero on progressiivinen. Monet muutkaan verot eivät käytännössä ole tasaveroja, ja sen vuoksi ne saattavat vaikuttaa merkittävästi tulonjakoon. Tulonjakoa muokkaa muun muassa se, että vähennykset riippuvat tulolajista ja kunnallisveroasteet vaihtelevat alueittain. Lisäksi eräät tulonsiirrot ja pääomatulot ovat verottomia.

Pääomatulot ja niiden verokohtelu ovat saaneet päähuomion viimeaikaisessa tulonjakokeskustelussa, sillä 1990-luvun alkupuolelta lähtien hyvätuloisimpien tulot ovat kasvaneet nopeammin kuin muiden tulonsaajien tulot. Hyvätuloisimpien tuloista huomattava osa on pääomatuloja, joita verotetaan lievemmin kuin vastaavansuuruisia ansiotuloja.

Tuloerojen kasvun syynä on pidetty myös sitä, että joissakin tapauksissa ansiotuloja on mahdollista muuntaa pääomatuloiksi verotuksen keventämiseksi (Riihelä ym. 2008 ja 2009). Ansiotuloveroasteikkoon tehdyt muutokset vaikuttavat ilmeisesti tulojen uudelleenjakoon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet vähennysjärjestelmän vaikutukset: vähennysjärjestelmä kohtelee eri tavoin erilaisia ansiotulolajeja. Myöskään kunnallisveroasteen alueelliseen vaihteluun ei toistaiseksi ole kiinnitetty kovin paljon huomiota.

Tulonjakotilaston mukaan pienituloisimpien väliset tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet. Pelkän perusturvan varassa elävät ovat entistä huonommassa asemassa, ja huomattava osa heidän tuloistaan koostuu verottomista tulonsiirroista.

Kunnallisverot jo 59 prosenttia välittömistä veroista

Tuotannontekijätuloilla mitatut tuloerot eivät ole kovin paljon muuttuneet vuodesta 1993 lähtien. Tuotannontekijätuloilla tarkoitetaan tuotannon tuloksena syntyneitä palkkoja ja pääomatuloja. Muutokset koskevat tuotannontekijätulojen eli markkinatulojen ja tulonsiirtojen suhdetta: saadut tulonsiirrot ovat pienentyneet suhteessa markkinatuloihin. Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on vähentynyt 1990-luvun lamavuosien jälkeen - viime vuosina tosin kehityksen suunta on muuttunut. (Tulonjakotilasto 2008.)

Samaan aikaan välittömän verotuksen rakenne on muuttunut (kuvio 1). Vuodesta 1993 kunnallisveron osuus välittömistä veroista on lisääntynyt lähes kymmenen prosenttiyksikköä. Vuonna 2008 sen osuus veroista ilman pakollisia eläkevakuutusmaksuja oli jo 59 prosenttia. Sosiaaliturvamaksujen osuus on pienentynyt, ja myös ansiotulojen verotus alkoi pienentyä 1990-luvun puolivälissä.

Pääomatuloveron määrä on vaihdellut muita veroja enemmän. Sen osuus on kasvanut vuoden 1993 hieman yli kahdesta prosentista vajaaseen seitsemään. Myös palkansaajilta perittyjen pakollisten eläkevakuutusmaksujen määrä on kasvanut, osaksi työllisyyden parantumisen seurauksena.

Kuvio 1. Välittömien verojen kehitys vuosina 1993-2008 vuoden 2008 hinnoin.

Lähde: Veronalaiset tulot 2008.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 27.9.2010