Tilastonteko on yhtä vanhaa perua kuin kirjoitustaito
- Kirkko oli ensimmäinen tilastoviranomainen
- Poliittinen aritmetiikka tuli tiensä päähän
- Nykyisenkaltainen tilastointi sai alkunsa Saksan alueella
- Valistus synnytti myös tilastoinnin
- Ensimmäinen moderni kyselylomake tehtiin vuonna 1790
- Tilastollisen todennäköisyyden ajatusta kehiteltiin Ranskassa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.
Kaikilla järjestyneillä yhteisöillä on ollut tarve esittää tietoja systemaattisessa muodossa. Myös tietojen järjestelmällinen kerääminen ja niiden esittäminen taulukkomuodossa on suhteellisen vanhaa perua. Euroopassa tilastoinnin kehitystä vauhditti ennen kaikkea valistusaate ja Ranskan vallankumous. Nykymuotoinen tilastointi syntyi 1800-luvulla, jolloin tilastollisen ajattelun merkitys kasvoi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Ensimmäiset esimerkit tilastoinnista löytyvät muinaisesta Babyloniasta, jossa tehtiin maatalouslaskentoja melko pian kirjoitustaidon keksimisen jälkeen. Väestölaskentojakin tehtiin kauan ennen ajanlaskun alkua muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Egyptissä. Rooman vallan aikainen väestölaskenta Lähi-idässä on kaikkien aikojen tunnetuin, koska Raamatun kertomuksen mukaan Maria ja Joosef olivat matkalla kotiinsa väestölaskennan vuoksi. "Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa."
Ainoa keskiajalta tunnettu ja säilynyt väestölaskentadokumentti on Englannin kuninkaan Wilhelm Valloittajan toimeksiannosta koottu Doomsday Book, Tuomiopäivän kirja. Se koostuu maakirjoista, joissa on hyvin yksityiskohtaisia tietoja kaikkien maanomistajien omaisuuksista. Kirjan tietojen kokoaminen alkoi vuonna 1086.
Inkoilla ei ollut kirjoitustaitoa, mutta he onnistuivat kehittämään tilastojärjestelmän vuosina 1000–1500 (Inca Empire, 2010). Jokaisella inkaheimolla oli nimetty laskija, quipucamayoc, jonka heimostaan kokoamat tiedot kirjattiin solmuina erivärisiin quipus-naruihin (ks. viereinen kuva). Heimoja koskevat tiedot kuljetettiin säännöllisin väliajoin pääkaupunkiin, jossa niistä koottiin varsinainen "tilasto".
Mainitut väestölaskennat tehtiin hallitsijoiden toimeksiannosta, ja ne palvelivat yleensä verotuksen tarpeita. Samalla laskennalla saatiin tietää, kuinka iso sotajoukko oli mahdollista koota. Nämä väestölaskennat eivät kuitenkaan ole tilastointia sanan nykyisessä merkityksessä: väestölaskentoja tehtiin epäsäännöllisesti, eivätkä tiedot aina olleet vertailukelpoisia.
Lisäksi väestölaskennan tiedot julistettiin usein salaisiksi, koska ne olisivat voineet paljastaa valtion turvallisuutta uhkaavia seikkoja. Sen vuoksi nykyihmisillä saattaa olla enemmän tietoa muinaisten valtioiden asioista kuin niiden silloisilla asukkailla (Westergaard 1932).
Kirkko oli ensimmäinen tilastoviranomainen
Maailman ensimmäinen moderni väestölaskenta tehtiin Kanadassa vuonna 1666. Euroopan ensimmäinen nykymuotoinen väestölaskenta tehtiin Islannissa vuonna 1703, seuraavat vuonna 1746 Ruotsissa – johon silloinen Suomen aluekin kuului – ja Skotlannissa vuonna 1755.
Väestölaskennat yleistyivät suhteellisen nopeasti, ja useimmissa Euroopan maissa laskenta tehtiin 1700-luvun loppuun mennessä; ilmeisesti kuitenkin vain Pohjoismaissa väestölaskentoja tehtiin säännöllisesti. Englannissa ja Ranskassa säännölliset väestölaskennat aloitettiin vuonna 1801. Vähitellen 1800-luvun aikana lähes kaikissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan väestölaskenta tehdään joka kymmenes vuosi – tämä periaate on edelleen vallalla suuressa osassa maailmaa.
Väestölaskentojen yleistymiseen vaikutti 1700-luvulla alkanut teollistuminen ja kaupungistuminen, koska ne muuttivat yhteiskuntia perusteellisesti. Ne lisäsivät myös tilastoinnin tarvetta, sillä teollisuusyhteiskuntien väestöstä tuli keskeinen tuotannontekijä ja toisaalta teollistuminen synnytti huolen teollisuustyöläisten olojen kurjistumisesta (ks. esim. Desrosières 1998).
Kirkolla on kautta historian ollut väestöä koskevia tietoja. Nykyisen Saksan alueella seurakunnat alkoivat jo keskiajan lopussa pitää systemaattisesti kirjaa kastetuista. Kirjattavien tietojen määrä kasvoi, ja 1500-luvulla Preussissa seurakuntien rekisterit sisälsivät tiedot niin syntymistä, vihkimisistä kuin kuolemistakin. Näistä tiedoista Brandenburgin vaaliruhtinaskunnassa tehtiin 1600-luvun loppupuolella väestömuutoksia koskevia taulukoita. Ruotsin seurakunnissa tilastointi alkoi 1600-luvun puolivälissä - alun perin tietoja ilmeisesti kirjattiin ilman tilastointitarkoitusta.
Ruotsissa perustettiin vuonna 1748 kirkosta erillään oleva Taulustolaitos ylläpitämään väestötietoja, ja vuotta myöhemmin se julkaisi ensimmäisen väestötilaston. Ruotsin esimerkin innoittamana myös Tanska-Norjaan perustettiin Taulustolaitos vuonna 1797.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 13.12.2010