Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa?
Ja käykö sellaisen laskeminen?

  1. Määrittely on oma taiteenlajinsa
  2. Markkina-arvo on kasvanut koko yhteiskunnan tasolla
  3. Mikä osuus työstä on taidetta?
  4. Taiteen ja talouden suhde on monisyinen
  5. Taidetta taiteen vuoksi – vai tuotteiksi
  6. Luovaa taloutta ja tilastointia

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2010.

Taide ei ole taakka eikä yhteiskunnan elätti, vaikka julkisuudesta voisi joskus sellaista päätellä, toteaa Aku Alanen. Päinvastoin taiteen kansantaloudellinen rooli, vaikkakin pieni, on jopa hivenen kasvussa.
_______________________

Kulttuuria voi pääosin käsitellä taloudessa kuten mitä muuta ilmiötä tahansa – se on tämän artikkelin lähtökohta. Taiteen ja talouden suhde on jo huomattavasti hankalampi asia. Taiteella pitäisi olla muuta kulttuuria suurempi suhteellinen itsenäisyys taloudesta. Suhteellinen siksi, että täysin itsenäistä ei taidekaan voi olla, se ei elä tyhjiössä. Ja eri taiteen lajien välillä on suuriakin eroja itsenäisyyden tarpeessa eri aikoina.

Tässä artikkelissa taloudella ymmärretään vain rahataloutta – sekä markkinoiden että julkisen tai kolmannen sektorin kautta kulkevia rahavirtoja – ja arvolla vain taiteen markkina-arvoa. Hyvin suuri osa ilmiöistä tapahtuu rahatalouden ulkopuolella ollen kuitenkin taloutta. Taiteen ja kulttuurin aloilla rahatalouden ulkopuolinen osuus toiminnasta lienee vielä suurempi kuin useilla muilla aloilla. Tarkoituksena ei siis tässä ole käsitellä taiteen yhteiskunnallista arvoa, joka olisi markkina-arvon ja muun arvon yhdistelmä.

Ei ole olemassa mittareita, joilla voitaisiin verrata taiteen rahallista ja ei-rahallista panosta. Esimerkiksi se rahallinen vastike, jonka eri taiteen aloilla saa työpanoksestaan, ei useinkaan ole missään suhteessa käytettyyn työaikaan. Samoin rahatalouslaskelmista joudutaan jättämään kokonaan pois vaikkapa taiteen ja kulttuurin mielenterveydelliset ja terapeuttiset vaikutukset.

Määrittely on oma taiteenlajinsa

Mikä on taidetta? Kysymykseen ei hevillä vastausta löydy, ainakaan teoriasta, tai sitten löytyy hyvinkin erilaisia luetteloita. Yhtä mieltä ollaan ainakin siitä, että taide on osa kulttuuria.

Itse olen empiirikkona tottunut jaottelemaan kulttuurin neljään elämänalueeseen (niitä voisi kutsua myös kulttuurin makro-osiksi):

  • joukkotiedotukseen,
  • muotoiluun,
  • taiteeseen ja
  • viihteeseen.

Tällä jaolla ainakin syntyy operatiivinen mahdollisuus saada esiin joitakin mielekkäitä numeroita kulttuurisista toiminnoista mm. talouden sisällä.

Taiteen korkein virallinen auktoriteetti Suomessa, Taiteen keskustoimikunta, on listannut (ennen tulossa olevaa muutosta) taiteen lajeja olevan kolmetoista. Niitä vapaasti yhdistellen esitän jakoa kahdeksaan lajiin:

  • elokuva,
  • kuvataide (mediataide),
  • esittävä taide (näyttämö ja tanssi
  • sekä sirkus),
  • kirjallisuus (kaikki versiot),
  • rakennustaide,
  • säveltaide (musiikki ylipäätään),
  • valokuvataide (joka voisi toki olla yhtä hyvin osa kuvataidetta) ja
  • muotoilu.

Kuten havaitaan, lista on varsin tulkinnanvarainen riippuen siitä, kuinka laajasti kukin laji ymmärretään. Se voitaisiin kirjoittaa toisinkin. Jostain on kuitenkin lähdettävä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 10.11.2010