Tilastoinnin merkityksen ymmärtäminen lisää tutkimuksiin osallistumista

  1. Katoa analysoitiin laatututkimuksen avulla
  2. 59 prosenttia osallistui
  3. Kadon kato
  4. Myönteiset käsitykset lisääntyvät tiedon myötä
  5. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vastaamisen motiivina
  6. Haastatteluun osallistuneet äänestivät eduskuntavaaleissa
  7. Puhelinkulttuurin muutos on yksi kadon lisääntymisen syy
  8. Todennäköisyys päätyä otokseen on pieni
  9. Tiedonkerääjän tehtävänä on perustella tutkimuksen tärkeys

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Kirsti Pohjanpää on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2010.

Vuosittain 150 000—200 000 suomalaista saa Tilastokeskukselta postia. Kirjeessä kerrotaan, että heidät on valittu tilastotutkimuksen otokseen edustamaan suomalaisia. Heittääkö kirjeensaaja kirjeen roskiin, unohtaako sen keittiön pöydälle vai ryhtyykö hän raivaamaan almanakastaan aikaa haastattelua varten? Demokraattinen päätöksenteko pohjautuu suurelta osiin luotettaviin tilastotietoihin ja tilastontekijöiden tehtävänä on perustella tiedonkeruun merkitys tutkimusotoksiin valituille.

Merkittävä osa Suomen tilastoista perustuu tavallisten kansalaisten ja yritysten antamiin tietoihin, vaikka monet tilastojen perusaineistoista ovat uudelleen jalostettuja hallinnollisia aineistoja. Esimerkiksi tietoa siitä, mihin kotitalouksien rahat ja aika käytetään ja kuinka aikuiskoulutus on tavoittanut kansalaiset, ei saada rekistereistä.

Henkilö- ja kotitalouspohjaisiin tutkimuksiin perustuvan tilastotuotannon keskeinen ongelma 2000-luvulla on vastauskadon kasvu. Tilastoalan ja kansalaisten välinen yhteistyö ei toimi kunnolla.

Ihmisten aika ei tahdo riittää kaikkeen tai tutkimuksen ajankohta ei aina sovi vastaajalle. Jokainen vastaus on kuitenkin tärkeä, eikä yksittäistä vastaajaa voida väestöä edustavassa otostutkimuksessa korvata esimerkiksi naapurilla.

Vastaajakadon lisääntyminen heikentää tutkimusaineiston laatua ja tehokkuutta kolmella tapaa: Jos katoon jääneet ja tutkimukseen osallistuneet ovat taustoiltaan kovin erilaisia, niin kato vinouttaa saatua tutkimusaineistoa. Toiseksi kato, vaikka ei olisikaan vinoutunut, pienentää tutkimusaineiston kokoa ja heikentää siten sen laatua ja analyysimahdollisuuksia. Kaikissa tutkimuksen kannalta tärkeissä ryhmissä (esimerkiksi nuoret alle 35-vuotiaat perheelliset miehet pääkaupunkiseudulla) tulee olla riittävästi havaintoja. Lisäksi kadon kasvaessa tiedonkeruukustannukset lopullisen aineiston tietoyksikköä kohden kasvavat.

Edelleen noin 70–80 prosenttia otokseen satunnaisesti valituista osallistuu Tilastokeskuksen tutkimuksiin. Tässä artikkelissa kiinnitän huomion niihin, jotka eivät osallistu. Keitä he ovat ja miten he kokevat tutkimuksiin osallistumisen? Tutkimusaineistona käytän aikuiskoulutustutkimuksen laatututkimuksen aineistoa vuodelta 2007.

Katoa analysoitiin laatututkimuksen avulla

Aikuiskoulutustutkimuksen (ks. tietolaatikko) kato kasvoi 1990-luvun alle 20 prosentista aina 34 prosenttiin vuonna 2006 (kuvio 1). Vastaavanlaista kadon lisääntymistä on ilmennyt myös muissa otostutkimuksissa.

Kuvio 1. Aikuiskoulutustutkimuksen kato vuosina 1990–2006 kadon syyn (kieltäytyminen ja ei tavoitettu) mukaan. Prosenttia.

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Huoli tilastoaineistojen laadun heikkenemisestä johti aikuiskoulutustutkimukseen liittyvän laatututkimuksen tekemiseen. Vuonna 2007 tehdyllä tutkimuksella haluttiin lisätietoa vastaamatta jättäneistä. Tutkimuksella haettiin vastausta kahteen kysymykseen: (1) Vastaavatko katoon jääneet samalla tapaa kuin tutkimukseen osallistuneet? (2) Keitä ovat ne henkilöt, joita tutkimuksella ei saada kiinni? Keskityn tässä artikkelissa jälkimmäiseen kysymykseen.

Laatututkimus suunnattiin niille, jotka eivät vuotta aikaisemmin osallistuneet aikuiskoulutustutkimukseen. Näitä olivat henkilöt, joita ei tavoitettu tai jotka kieltäytyivät osallistumasta haastatteluun vedoten muun muassa aikapulaan. Laatututkimuksen otos oli 1 072 henkilöä, ja tutkimus toteutettiin Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. Puolet otoksesta oli vuotta aikaisemmin kieltäytyneitä ja puolet jäi tuolloin tavoittamatta.

Aikuiskoulutustutkimuksen tiedot kerättiin käyntihaastatteluin. Laatututkimuksessa haastateltaville haluttiin kuitenkin antaa muitakin mahdollisuuksia vastata kysymyksiin. Ensisijaisesti haastateltava pyrittiin saamaan mukaan aikuiskoulutustutkimuksen tapaiseen noin tunnin kestävään käyntihaastatteluun (pitkä haastattelu). Jos tämä ei ollut mahdollista, niin seuraava haastattelijan antama vaihtoehto oli puhelimessa tehtävä lyhyt haastattelu. Jos haastateltava kieltäytyi siitäkin, häntä pyydettiin vastaamaan muutamaan niin sanottuun katokysymykseen koskien tutkimuksiin osallistumista yleisesti (katohaastattelu).

Vastaavat katokysymykset esitettiin myös pitkän ja lyhyen haastattelun lopuksi. Haastateltavalle lähetetyssä saatekirjeessä ei ollut mainintaa tiedonkeruuvaihtoehdoista, vaan niiden esittely jätettiin haastattelijan tehtäväksi edellä mainitussa järjestyksessä.

Vastaajia pyrittiin motivoimaan tutkimukseen vedoten tilastojen laadun parantamiseen. Heille kerrottiin Tilastokeskuksen tavoitteesta saada tietoa siitä, edustavatko tutkimukseen vuonna 2006 osallistuneet tilastoinnin kannalta riittävän hyvin kaikkia suomalaisia. Tutkimukseen uudelleen kutsutuille ilmoitettiin, että osallistumalla he auttavat suomalaisen tilastoinnin perustana olevien haastattelututkimuksien kehittämistä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.3.2011