Pilottikysely kartoitti innovaatiotoimintaa julkisella sektorilla

  1. Pohjoismainen pilottihanke käyntiin 2008
  2. Tuoteinnovaatioita yli puolella julkisista organisaatioista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Ari Leppälahti, Mervi Niemi ja Mikael Åkerblom työskentelevät yritysten rakenteet -yksikössä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.

Voidaanko julkisen sektorin tarjoamien palveluiden kehittymistä mitata innovaatiotoiminnan käsitteellä ja yrityssektorin kanssa vertailukelpoisilla tilastoilla? Tuoreen pilottitutkimuksen mukaan tuoteinnovaatioita – tavaroita tai palveluja – kyselyyn vastanneilla julkisilla organisaatioilla oli 55 prosentilla, kun niitä yrityksissä kaikkiaan oli 30 prosentilla.
__________________

Yritysten osalta innovaatiotoiminta – uusien tuotteiden ja menetelmien kehittäminen – on jo pitkään nähty keskeisenä menestystekijänä. Kansainvälisellä ja kansallisella tasolla on ollut selkeä tarve yritysten innovaatiotoiminnan tilastolliseen mittaamiseen. Samalla innovaatiotoiminta on otettu vahvasti mukaan myös julkista sektoria koskevaan keskusteluun. Kuntien odotetaan kehittävän ja tehostavan palvelutarjontaansa, ja esimerkiksi yliopistouudistuksen yhteydessä Aalto-yliopiston nimeksi ehdotettiin 'innovaatioyliopistoa'.

Pohjoismainen pilottihanke käyntiin 2008

Julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta ei käytännössä ole tehty kattavaa tilastokartoitusta, tarjolla on lähinnä teoreettisia mallinnuksia ja yksittäisiä empiirisiä selvityksiä. Tilastoinnin kehittämiseksi käynnistettiin vuonna 2008 pohjoismainen pilottihanke, jossa on kartoitettu tiedonkäyttäjien tarpeita, haastateltu tiedonantajia, laadittu yhtenäinen tiedonkeruulomake ja toteutettu pilottikysely kussakin Pohjoismaassa. Suomesta mukana on ollut Tilastokeskus.

Kyselyn tietosisällössä pyrittiin noudattamaan mahdollisimman pitkälle vakiintuneita yrityskyselyn käsitteitä. On kuitenkin selvää, että innovaatiotoiminnan tilastoinnissa julkisella sektorilla on perustavanlaatuisia eroja verrattuna yrityksiin. Innovaatio on määritelmällisesti kaupallistettu keksintö (tai oleellinen parannus). Julkiset toimijat tuottavat palveluita, mutta niitä ei samassa mielessä tuoda markkinoille kuin yritysten tuotteita.

Julkiset organisaatiot ovat myös varsin heterogeenisia. Niiden toiminnan luonne vaihtelee tarkkaan säädellyistä hallinnollisista prosesseista akateemiseen perustutkimukseen. Yksiköiden erilaisuus koskee erityisesti valtionhallinnon organisaatioita, kunnat ja kuntayhtymät ovat toiminnoiltaan yhtenäisempiä. Toisaalta kunnat ovat toimialaltaan paikallishallintoa, mikä peittää alleen moninaisen palvelutarjonnan, jossa innovaatiotoiminta varsinaisesti ilmenee.

Suomessa pilottikysely toteutettiin vuonna 2010 koskien innovaatiotoimintaa 2008–2009. Kysely kohdistettiin kolmeen pääryhmään: kunnat, kuntayhtymät ja valtionhallinto. Valtiohallinnon osalta päädyttiin harkinnanvaraiseen otokseen. Syynä tähän oli rekisterissä olevien organisaatioiden heterogeenisuus. Pilottikyselyyn ei katsottu perustelluksi ottaa mukaan lähinnä rutiiniluonteisia, tarkoin säädeltyjä hallintoprosesseja toteuttavia organisaatioita (esimerkiksi alueelliset ulosottoviranomaiset ja raastuvanoikeudet). Valtionhallinnon yksikkörakenne nousee suureksi haasteeksi pyrittäessä kansainvälisesti vertailukelpoisiin tilastokyselyihin.

Paikallishallinto on tässä suhteessa selkeämpi. Siitä otettiin mukaan suurimmat kunnat ja kuntayhtymät sekä satunnaisotos pienemmistä. Kuntia pyydettiin jakamaan vastaus palvelutuotannon pääryhmiin (sosiaali- ja terveyspalvelut, opetus ja kulttuuri, muu). Kysely lähetettiin noin 300 organisaatiolle, joista 45 prosenttia vastasi kyselyyn.

Vastaajilta kysyttiin erityyppisistä innovaatioista (tuote, prosessi, viestintä ja organisaatio), niiden aikaansaamiseen tarvituista toimenpiteistä ja niiden kustannuksista (oma kehittäminen, osaamisen hankinta), innovaatiotoiminnan tavoitteista, tietokanavista, yhteistyöstä sekä esteistä. Odotetusti hankalin kysymys oli innovaatiotoimintaan käytetty rahamäärä ja henkilöresurssit, joista menotiedot pyydettiin vain karkeana luokiteltuna arviona. Suhteutettuna organisaation budjettiin tulokset ovat jossain määrin rohkaisevia.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k) rooli innovaatiotoiminnassa vaatii julkisella sektorilla lisäpohdintaa. Yrityksissä valtaosa t&k:sta on soveltavaa tutkimusta ja tuotekehitystä, joka liittyy kiinteästi uusien tuotteiden ja menetelmien kehittämiseen ja voidaan näin laskea innovaatiotoiminnan menoiksi. Sen sijaan yliopistoissa ja sektoritutkimuslaitoksissa tehtävän perustutkimuksen yhteys mahdollisiin tuleviin innovaatioihin ei ole ollenkaan yksiselitteinen.

Seuraavassa on esitetty joitakin havaintoja pilottitutkimuksen Suomen aineistosta. Ne toimivat esimerkkeinä siitä, mitä julkisen sektorin innovaatiotilastosta voitaisiin tuottaa ja miltä tulokset näyttävät suhteessa yrityskyselyyn. Aineiston rajallisuuden vuoksi tulokset ovat suuntaa-antavia.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 5.4.2011