Suomalaisten terveydenhoitomenot ovat kaksinkertaistuneet runsaassa 20 vuodessa

  1. Avohoitopalveluiden menot ovat kasvaneet eniten
  2. Terveydenhoitomenojen jakautuminen ikä- ja tuloryhmittäin
  3. Nuorten kotitalouksissa terveydenhoitomenot vievät enimmillään kolme prosenttia tuloista
  4. Tulotason noustessa keski-ikäisten kotitaloudet alkavat panostaa terveydenhoitoon
  5. Terveydenhoitomenot rasittavat eniten ikääntyneiden pienituloisia kotitalouksia
  6. Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ja julkisten palveluiden maksut lisänneet eriarvoisuutta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Kirsti Ahlqvist on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2011.

Terveydenhoitomenot rasittavat kaikkein eniten niitä, joilla terveydenhoitoon olisi eniten tarvetta, mutta joiden taloudelliset voimavarat ovat vähäisimmät. Tällaisia ovat erityisesti pienituloiset ikääntyneet.

Suomalaisten terveydentila on keskimäärin jatkuvasti parantunut. Ongelmaksi kuitenkin koetaan sosioekonomisten terveyserojen pysyminen ennallaan tai jopa niiden lisääntyminen. (Keskimäki 2006; Terveyden eriarvoisuus Suomessa 2007.) Esimerkiksi pitkäaikaissairastavuus on vähentynyt kaikissa tuloluokissa lukuun ottamatta pienituloisinta ryhmää, jossa pitkäaikaissairastavuuden osuus on kasvanut (Klavus 2010, 30).

Ongelmana pidetään myös terveydenhoitojärjestelmän jyrkkää eriytymistä julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä työterveydenhoidon palveluihin. Terveyskeskuspalveluiden käyttö painottuu alimpiin tuloluokkiin, kun taas ylimmässä tuloluokassa yksityislääkäreillä käyneitä on huomattavasti enemmän kuin muissa tuloluokissa. Myös työterveyslääkärillä käyneiden osuus on runsainta ylimmissä tuloluokissa. (Klavus 2010, 34.) Tutkimusten mukaan terveydenhoitopalvelut ovat kehittyneet hyväosaisia suosiviksi (Keskimäki 2010).

Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten kotitalouksien terveydenhoitomenojen kehitystä vuodesta 1985 lähtien. Menoissa ovat tällöin mukana ainoastaan kotitalouksien itse maksamat kulut, ei julkisen sektorin menoja. Jaottelen menot avoterveydenhuoltoon, sairaalahoitoon ja lääkkeisiin. Erityisesti kiinnitän huomiota eri-ikäisten ja eri tuloryhmiin kuuluvien kotitalouksien menoihin. Aineistoina ovat Tilastokeskuksen kansantalouden tilipidon aineisto ja kulutustutkimuksen aineisto (www.tilastokeskus.fi, Kansantalouden tilinpito, Kotitalouksien kulutus). Kansantalouden tilinpito kuvaa kulutusmenoja koko talouden tasolla, kun taas kulutustutkimus perustuu otokseen, jonka perusteella voidaan tutkia myös väestöryhmien välisiä eroja.

Avohoitopalveluiden menot ovat kasvaneet eniten

Kotitalouksien terveydenhoitomenot ovat lisääntyneet selvästi nopeammin kuin kulutusmenot keskimäärin. Kotitaloudet käyttivät vuonna 2009 terveydenhoitoonsa rahaa reaalisesti noin kaksinkertaisen määrän vuoteen 1985 verrattuna. Eniten lisääntyi avohoitopalveluihin käytetty rahamäärä ja vähiten sairaalapalvelut. (Kuvio.) Terveydenhoitomenojen osuus kaikista kulutusmenoista nousi vuoden 1985 2,6 prosentista 4,5 prosenttiin vuonna 2009. Lääke- ja sairaalapalveluiden osuus on pysynyt lähes ennallaan, mutta avohoitopalveluiden osuus kasvoi runsaassa 20 vuodessa vajaasta yhdestä kahteen prosenttiin. (Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus.)

Menojen kasvuun on lukuisia syitä: Suomalaiset terveydenhoitopalvelut ovat 1980-luvulta lähtien monipuolistuneet. Erityisesti yksityisten palveluiden merkitys julkisten rinnalla on kasvanut. Julkisissa palveluissa on lisäksi otettu käyttöön lisääntyvässä määrin palvelumaksuja. Myös lääketarjonta on lisääntynyt.

Kuvio. Yksilölliset kulutusmenot terveydenhoitoon vuosina 1985–2009, miljoonaa euroa.

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.9.2011