Sairaus – fakta vai kokemus?

  1. Tiedon kaksi tyyppiä
  2. Myös faktakysymys vaatii tulkintaa ja arviointia
  3. "Ei kerta kaikkiaan tullut mieleen"
  4. "Ei se semmoinen oikea sairaus ole"
  5. Tosiasiatieto – voiko sitä saada?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2011.

Terveys on kokemuksellinen tila, jonka tutkiminen surveymenetelmällä edellyttää herkkyyttä mittaustapojen vaikutuksille ja kysymisen kontekstille. Lomake- ja kysymyssuunnitteluun liittyvä testaus auttaa ymmärtämään tiedon luonnetta ja tekemään tulkintoja moniulotteisesta ilmiöstä.

Tiedonkeruulomakkeen suunnittelu on kokonaisuus, jossa täytyy sovittaa yhteen mittaamisen tavoitteet ja haastatteluvuorovaikutuksen käytännöt. Useinkaan tämä ei ole helppoa, sillä mittaamisen näkökulmasta hyvät ja tarkat kysymysmuotoilut eivät välttämättä toimi haastattelutilanteessa, ja toisaalta kysymysten suunnittelu pelkästään vuorovaikutuksen ehdoilla heikentää saatujen vastausten laatua ja vertailtavuutta.

Tilastokeskuksen surveytutkimusten suunnittelussa tätä jännitettä pyritään hallitsemaan lomakestandardien avulla. Lomakestandardien tarkoitus on tehdä tiedonkeruutilanteesta mittaamistavoitteiden kannalta mahdollisimman hallittu, jotta mittaamisen validiteetti säilyy (esim. Houtkoop-Steenstra 2000). Niiden on myös tarkoitus helpottaa haastattelijan työtä antamalla hänelle riittävästi tietoa kysymysten tarkoituksesta ja vastauksen saamiseksi käytettävissä olevista keinoista. Lomakestandardit ovat siis samalla haastattelustandardeja.

Tilastokeskuksen haastattelulomakkeiden standardeissa kysymykset on jaettu tosiasiakysymyksiin sekä mielipide-, asenne- ja tietokysymyksiin (ns. M-kysymykset). Tosiasiakysymysten ajatellaan olevan faktaluonteisia, kun taas jälkimmäiset sisältävät sekä subjektiivisia näkemyksiä ja arvioita että henkilön tietotasoa mittaavia kysymyksiä. Näiden kysymysten esittämistä haastattelutilanteissa ohjaavat erilaiset periaatteet.

Faktan ja subjektiivisen tiedon välinen raja ei kuitenkaan aina ole selvä. Tämä havainto tehtiin testattaessa syksyllä 2010 Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa EU:n tilastoviraston Eurostatin työvoimatutkimuksen yhteydessä toteuttamaa ad hoc -kysymysmoduulia, joka käsittelee terveyttä ja toimintakykyä. Moduulissa selvitetään vastaajan pitkäaikaisia sairauksia, toimintarajoitteita ja niiden vaikutuksia toimintakykyyn ja työskentelyyn.

Tiedon kaksi tyyppiä

Tilastokeskuksen lomakestandardissa eroteltujen tosiasiakysymysten ja niin sanottujen M-kysymysten käytännön ero haastattelutilanteessa on se, että faktakysymysten esittämisessä voidaan käyttää erilaisia utelemisen keinoja vapaammin, kun taas M-kysymyksissä määritellään tiukemmin etukäteen, millaista utelemisen tapaa voidaan käyttää. (Kuvio 1.) Lomakestandardit ovat sopimuksenvaraisia, ja eri maiden tilastovirastoissa ja tutkimuslaitoksissa on käytössä erilaisia variaatioita haastattelujen standardoinnin ja haastattelijan autonomian asteista (esim. Viterna— Maynard 2002).

Kuvio 1. Kysymysmuotojen esittämisen ja utelemisen ohjeet.

Lähde: Haastattelulomakkeiden suunnittelustandardit 2001. Tilastokeskus.

Kysymystyypin määritteleminen on sisältöön liittyvä asia ja lomaketta suunnittelevan tutkijan tehtävä. Kysymyksen ulkoasusta kysymystyyppiä ei voi päätellä: ulkoisesti sama kysymys voi tavoitteesta riippuen suuntautua joko faktatiedon keräämiseen tai esimerkiksi vastaajan tietotason testaamiseen (Haastattelulomakkeiden suunnittelustandardit 2001). Kysymyksen tyypin määrittäminen riippuu siis kysymyksen tavoitteesta, ja se osoitetaan haastattelulomakkeella merkitsemällä M-kysymykset punaisella M-kirjaimella. Muut kysymykset ovat oletuksen mukaan faktakysymyksiä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 26.9.2011