Tilastollisten otantatutkimusten monivaiheinen alku
- Kyselytutkimuksia on tehty myös tilastoteoriaan tukeutumatta
- John Graunt oli otostutkimuksen uranuurtaja
- Laplace kehitti otostutkimusta askelen eteenpäin
- Otosajatus herätti myös kritiikkiä
- Monografiamenetelmässä tehdään yleistyksiä yksittäisten tapausten pohjalta
- Poliittisten gallupien tulokset testataan vaaleissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2011.
Tilastotieteellisen otantateorian perusta luotiin jo 1800-luvulla. Varhaisia kehittäjiä olivat Grauntin, Laplacen ja Le Payn kaltaiset teoreetikot.
Hyvinvointikatsauksen kolmen edellisen numeron tilastohistoria-sarjassa tarkastelen muun muassa tilasto-organisaatioiden ja tilastollisen ajattelun syntyhistoriaa 1800-luvulla (Kuusela 2010a, 2010b ja 2011). Tilastotieteelle keskeisten otantatutkimusten varhaishistoria kuitenkin eroaa tilastoinnin historiasta monella tavalla, mutta niiden historiassa on myös joitakin yhteisiä piirteitä.
Tilastotoimen ja otantatutkimuksen yhteinen historia alkaa Norjan tilastoviraston pääjohtajan Anders Kiaerin tekemästä elinolotutkimuksesta, jossa hän sovelsi niin sanottua edustavaa menetelmää. Kiaerin menetelmä oli looginen jatko 1800-luvulla alkaneelle tilastotoimen laajenemiselle. Osittaistutkimuksia tehtiin kuitenkin jo ennen Kiaerin tutkimusta, vaikka niihin ei ole otantatutkimuksen historiassa kiinnitetty paljonkaan huomiota. Tässä artikkelissa tarkastelen näitä varhaisia osittaisaineistoihin pohjautuvia tutkimuksia.
Kyselytutkimuksia on tehty myös tilastoteoriaan tukeutumatta
Otantatutkimusten keskeiset ongelmat liittyvät tutkittavan aineiston valintaperusteisiin ja valintatavasta johtuviin päättelyongelmiin. Otantatutkimuksessa poimitaan tutkittavaksi vain osa siitä massasta eli perusjoukosta, josta ollaan kiinnostuneita, ja poimitun aineiston perusteella tehdään kokonaisuutta koskevia päätelmiä. Otantatutkimuksen alkuaikoina tällaisia tutkimuksia kutsuttiin osittaistutkimuksiksi.
Tämän kirjoituksen aiheena on tutkimustapa, jossa etukäteen määritellystä perusjoukosta poimitaan tarkasti määritelty näyte. Tämä rajaus on tärkeä, koska epämääräisestä perusjoukosta poimittuihin näytteisiin perustuvia tutkimuksia on tehty kautta aikojen. Todennäköisesti suurin osa empiirisestä tieteellisestä tutkimuksesta tehdään otantakysymyksiä liiemmin ajattelematta. Induktiivinen yleistäminen kuuluu ihmisluonteeseen: kokinkaan ei tarvitse syödä kattilaa tyhjäksi varmistaakseen että soppa on hyvää.
On tärkeätä tehdä ero kyselytutkimusten ja otantaan perustuvien tutkimusten välillä. Kyselyitä on tehty jo hyvin pitkään tarkemmin niiden perusteita miettimättä. Kyselytutkimusten historiaa ei ole dokumentoitu yhtä hyvin kuin osittaistutkimusten. Kyselytutkimuksiinkin usein liittyy yleistämisen ongelmia, vaikka sitä ei aina tajuta – eräitä kyselytutkimuksia saatetaan jopa luulla perusteettomasti kokonaistutkimuksiksi.
Muuan tunnettu esimerkki kyselytutkimuksesta on Sir John Sinclairin Skotlannissa vuonna 1790 tekemä selvitys (ks. Kuusela 2010a). Sinclair lähetti strukturoidun lomakekyselyn kaikille Skotlannin seurakunnille ja toimitti pappien vastausten perusteella ensimmäisen kattavan tilastollisen kuvauksen Skotlannista nimeltään Statistical Accounts of Scotland. Kyselyä ei siis lähetetty otokselle, vaan maan kaikille seurakunnille.
Englannissa tilastoseurat tekivät 1800-luvulla monia kyselytutkimuksia ilman varsinaista otantaa. Ensimmäinen ja kenties tunnetuin tutkimus koski Manchesterin työläisperheiden elinoloja (Heywood 1838). Tässäkin tutkimuksessa pyrittiin haastattelemaan kaikkia Manchesterin työläiskaupunginosan talouksia eli tutkimusta on pidettävä kokonaistutkimuksena.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 26.9.2011