Lähipalvelujen merkitys kasvaa väestön ikääntyessä

  1. Lähipalvelujen taustalla keskushierarkiateoriat
  2. Asukkaiden näkemykset lähipalveluista vaihtelevat asuinalueen ja kotitaloustyypin mukaan
  3. Lähipalveluita kehitettävä käyttäjän näkökulmasta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Lähipalveluita kehitettävä käyttäjän näkökulmasta

Voimakkaasti muuttuva väestörakenne ja maan sisäinen muuttoliike muokkaavat lähitulevaisuudessa alueellisia palvelutarpeita, mikä täytyy ottaa huomioon etenkin lähipalvelujen suunnittelussa. Tilastokeskuksen voimassa olevan väestöennusteen mukaan väestö keskittyy etenkin suuriin yli 100 000 asukkaan kaupunkeihin tulevaisuudessakin. Samaan aikaan taantuvilla alueilla entistä palveluverkkoa on mahdoton ylläpitää ja tilalle täytyy löytää uusia ratkaisuja. Nykyistä elinvoimaisempi kuntarakenne on välttämätön, mutta ei riittävä vaihtoehto myös väestökatoalueiden lähipalvelutarjonnan turvaamisessa. Harvaan asutuilla alueilla on tarpeen järjestää vaihtoehtoisia palvelumuotoja.

Asukkaiden tarpeet ja toimintatavat on huomioitava nykyistä paremmin palvelujen sijaintisuunnittelussa. Lähipalveluihin liittyvät epäkohdat korostuvat maaseutumaisissa kunnissa ja kaupunkien lähiöissä. Kasvavissa kunnissa kaavoituksella on ratkaiseva merkitys palvelutoimintojen sijoitusratkaisujen onnistumisessa. Kaavoituksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota uusien asuinalueiden palveluiden riittävyyteen ja sijoittumiseen sekä etenkin päivittäistavarakaupan liiallisen keskittymiskehityksen ehkäisemiseen. Taantuvissa kunnissa haja-asutusalueiden palvelujen harveneminen pidentää asiointimatkoja ja lisää väestön keskittymistä taajamiin. Useimmat palveluongelmat ovat luonteeltaan alueellisia ja liittyvät etäiseen sijaintiin ja huonoon saavutettavuuteen. Olemassa olevia puutteita voidaan korjata lisäämällä kuntien välistä yhteistyötä, yhdistämällä haja-asutusalueiden kaupallisia ja julkisia palveluja, kehittämällä liikkuvia palveluja, uudistamalla palvelutuotannon rakenteita ja kehittämällä sähköisiä palveluja.

Perinteinen fyysinen palveluverkosto kiinteine toimipisteineen näyttää edelleen harvenevan. Asiakkaiden kuljettaminen palvelujen luo on yleistynyt ja liikenteen merkitys korostuu. Käytössä on myös ns. yhden palvelukokonaisuuden autopalveluja, kuten kirjasto-, kauppa- tai poliisin lupahallinto­autoja. Myös ns. monipalveluautot, joista saa eri sektoreiden tai toimijoiden palveluita ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi kirjasto- ja kauppa-auton yhdistelmä, josta saa myös pankki- ja terveyspalveluja korvaa useimmat haja-asutusalueilta puuttuvat palvelut. Nopeammat liikenneyhteydet ja erityisesti tietoyhteiskuntakehitys ovat merkinneet aika- ja tilasuhteiden kokoonpuristumista. Asiointi tietoverkon kautta ja erilaiset verkkopalvelut tulevat moninkertaistumaan julkisissa palveluissa lähivuosina.

Verkkopalvelujen tarjonnassa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen rakenteiden samankaltaisuuteen ja kunnille on myös taattava tasapuoliset mahdollisuudet verkkopalvelujen tuottamiseen. Sähköiset palvelumarkkinat edellyttävät sekä tuottajilta että käyttäjiltä aktiivisuutta ja taloudellista panostusta. Valtiovarainministeriön käynnistämällä sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmalla (SADe-ohjelma) py­ritään huomioimaan myös käyttäjänäkökulma. Palveluilla pyritään vastaamaan asiakkaan tarpeisiin elämänkaaren eri vaiheissa ja tilanteissa hallinnonaloista ja organisaatioiden rajoista riippumatta. Onnistuessaan ohjelma täydentää puuttuvia lähipalveluja sekä parantaa merkittävästi mm. sosiaali- ja terveystoimen, elinikäisen oppimisen, rakennetun ympäristön ja asumisen palveluja.

Kuntarakenneuudistusta on markkinoitu välttämättömänä prosessina hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveltutuotannon säilyttämiseksi. Jos kuntia yhdistelemällä päästään riittäviin hallinnollisiin säästöihin, myös tärkeimpien lähipalvelujen saanti voidaan turvata. Kuntarakenneuudistuksen valmistelussa paino on tähän asti ollut työssäkäyntialueissa ja niiden asukasmäärissä. Uudistuksen onnistumisen ehdoton edellytys on toimivat ja kaikkien saatavilla olevat peruspalvelut ja etenkin entistä tärkeämmäksi käyvät lähipalvelut. Palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden selvittäminen edellyttääkin ajantasaista koko maan kattavaa tutkimustietoa sekä palvelurakenteista ja -verkoista että alueellisista palvelutarpeista. Nyt kun kuntauudistuksen takaraja näyttää siirtyvän, voidaan prosessissa hyödyntää myös uutta tutkimustietoa.

 

Lähteet:

Christaller, Walter 1933. Die zentralen Orte in Süddeutschland. Eine ökonomisch-geographische Untersuchung über die Gesetzmäßigkeit der Verbreitung und Entwicklung der Siedlungen mit städtischer Funktion. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, 1980. (Repr. d. Ausg. Jena 1933.)

Eronen, Anne & Londen, Pia & Perälahti, Anne & Siltaniemi, Aki & Särkelä, Riitta 2010. So­siaalibarometri 2010. Julkaisuja 3/2011. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Koistinen, Katri & Tuorila Helena 2008. Millainen olisi hyvä elinympäristö?: asukkaiden näkemyksiä elinympäristöstä, asumisesta ja palveluista eri elämänvaiheissa. Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2008.

Kuntaliitto 2007. Uudistuvat lähipalvelut – kuntalaisten PARAS. Toimittanut Tuula Jäppinen & Aino-Marja Kontio. Helsinki: Kuntaliitto.

Kytö, Hannu 1998. Muuttajan muuttuvat motiivit eräissä suomalaisissa kaupungeissa 1980- ja 1990-luvuilla. Muuttoaikeet hyvinvointiteoreettisesta näkökulmasta. Väitöskirja. ACTA 100. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.

Kytö, Hannu & Aatola, Leena 2004. Luulo ei ole tiedon väärtti: muutokset kuluttajien antamissa julkisten palvelujen laatuarvioissa vuosina 2002−2003. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 7/2004.

Kytö, Hannu & Aatola, Leena & Tuorila, Helena & Lehtinen, Anna-Riitta 2003a. Kauas kaikki karkaa – vai karkaako? Palvelut tietoyhteiskunnassa -tutkimuskokonaisuuden yhteenvetoraportti. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 14/2003.

Kytö, Hannu & Aatola, Leena & Lehtinen, Anna-Riitta 2003b. Kotitalouksien palvelutarpeet ja palvelujen käyttö. Tutkimus kolmella aluerakenteeltaan erilaisella seudulla. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 4/2003.

Kytö, Hannu & Väliniemi, Jenni 2009. Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 3/2009.

Kytö, Hannu & Väliniemi, Jenni & Tuorila, Helena 2011. Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2011.

Lehtola, Ilkka 2008. Matka maalta markettiin – Liikkuminen ja palvelujen muutos itäsuomalaisella maaseudulla. Tiehallinnon selvityksiä 25/2008. Kuopio: Tiehallinto.

Lösch, August 1940. The economics of Location. W.H. Woglom and W.F. Stolper (trans.) New Haven: Yale University Press, 1954.

Marjanen, Heli 1997a. Distance and Store choice with special reference to out-of-town shopping. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A–4:1997.

Marjanen, Heli 1997b. Kuluttajat muuttuvat – kaupan on muututtava mukana, Näkökulmia liikepaikkasuunnitteluun ja kuluttajan ostopaikan valintaan. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja Keskusteluja ja raportteja 3:1997.

OECD 2008. Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries, Paris: OECD.

Rowles, Graham D. 1983. Geographical ­dimensions of social support in rural Appalachia. Teoksessa: Graham D. Rowles & Russell J. Ohta (toim.): Aging and Milieu. Environmental Perspectives on Growing Old. New York: ­Academic Press.

Strandell, Anna 2011. Asukasbarometri 2010 – Asukaskysely suomalaisista asuinympäristöistä. SYKE 31/2011.

Valtiovarainministeriö 2010. Julkisten palvelujen laatubarometri 2010.

Varjonen, Johanna & Aalto Kristiina 2010. Kotitalouksien palkaton tuotanto ja ostopalvelujen käyttö. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2010.

Zitting, Joakim & Ilmarinen, Katja 2011. Missä on lähipalvelu? Lähipalvelukäsitteen määrittely ja käyttö julkisissa asiakirjoissa. Raportti 43/ 2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 4.6.2012