Laadulliset tutkimusmenetelmät auttavat ymmärtämään ajankäyttöpäiväkirjojen ongelmia

  1. Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruu
  2. Päiväkirjat tutkimusaineistona
  3. Sisällönanalyysi ja sisällön erittely menetelminä
  4. Päätoiminnon laatu
  5. Päätoimintamerkintöjen määrä ja tyhjät rivit
  6. Sivutoiminnat
  7. Matkustaminen ja kulkuneuvot
  8. Havaintoja luokitusten ulkopuolelta
  9. Tutkijan ja vastaajan näkökulma ajankäyttöön erilainen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2012.

Ihmisten oman ajankäyttönsä kuvaaminen saattaa poiketa siitä, minkälaista kuvausta ajankäyttötutkimuksessa tavoitellaan. Ajankäyttöpäiväkirjojen laadullinen analysointi paljastaa näitä eroja ja auttaa tulevien tutkimusten suunnittelussa.

Laadulliset menetelmät ovat tilastovirastoissa useimmiten käytössä tutkimusten esitestauksessa, jossa pyritään parantamaan kyselylomakkeiden, käsitteiden ja kysymysten toimivuutta ennen tiedonkeruuta. Kognitiivisten haastatteluiden, vuorovaikutuskoodauksen ja fokusryhmähaastatteluiden avulla pyritään nostamaan esiin vastaajan näkökulma ja kognitiiviset prosessit, jotta tiedonkeruu olisi vastaajan kannalta sujuvaa ja tuottaisi luotettavaa tietoa (mm. Ahola ym. 2002).

Laadullisia menetelmiä voidaan käyttää myös jo toteutetun tiedonkeruun laadun arviointiin. Ne voivat olla hyödyllisiä etenkin tutkittaessa itsetäytettäviä päiväkirjoja, sillä päiväkirjamuotoisessa tiedonkeruussa vastaaminen on haastatteluita ja kyselyitä vähemmän strukturoitua ja vastaaja voi muotoilla antamansa tiedot monella eri tavalla. Esittelen tässä artikkelissa vuosina 2009–2010 tehdyn ajankäyttötutkimuksen laatuselvityksen tuloksia (Okkonen 2010). Selvitys tehtiin Tilastokeskuksen SurveyLaboratoriossa. (Päiväkirjojen lähilukemisesta myös Eronen ym. 2010.)

Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruu

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus on otostutkimus, johon osallistuvat pitävät kahden vuorokauden ajan tarkkaa kirjaa ajankäytöstään. Eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi selvitetään ajankäytön päivä- ja viikkorytmejä sekä yhdessäoloa. (Tilastokeskus 2012.)

Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruu on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kotitaloudet ja niiden jäsenet haastatellaan, ja toisessa vaiheessa kotitaloudet pitävät ajankäytöstään päiväkirjaa kahtena ennalta valittuna päivänä. 24 tunnin päiväkirjajaksossa toimintaa kuvataan 10 minuutin tarkkuudella (ks. kuva esimerkkisivusta). Aiemmilla tutkimuskerroilla haastattelut tehtiin käyntihaastatteluna. Haastattelun jälkeen haastattelijat antoivat vastaajille päiväkirjat ja opastivat sen täyttämistä.

Vuosina 2009–2010 toteutetussa tiedonkeruussa osa haastatteluista päätettiin kustannussyistä tehdä puhelimitse. Otos jaettiin menetelmän mukaisesti kahteen yhtä suureen osaan. Ennakko-odotusten mukaisesti menetelmä aiheutti eroja vastaamisosuuksissa: vastaamiskato oli suurempi käyntihaastatteluun valituissa kotitalouksissa, jotka kuitenkin täyttivät päiväkirjoja ahkerammin kuin puhelimitse haastatellut.

Jo ennen tiedonkeruuta tiedettiin, että haastattelijoiden on hyvin vaikeaa opastaa puhelimessa vastaajia täyttämään päiväkirjaa: käyntihaastattelussa haastattelijalla on päiväkirjat mukanaan, mutta puhelinhaastatteluissa ne lähetään kotitalouksille vasta haastattelun jälkeen. Päiväkirjoissa on esimerkkiaukeamia sekä ohjeet, miten päiväkirja tulisi täyttää. Ennakkoon oli epäselvää, millainen haastattelijan rooli on opastamisessa ja aiheuttaako opastuksen puute eroja päiväkirjan pitämisessä, päiväkirjan tarkoituksen ymmärtämisessä ja täten myös laadussa. Tätä päätettiin tutkia jälkikäteen vastaajien täyttämien päiväkirjojen avulla.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 10.12.2012