Etusivu > Artikkelit > Talouskriisi sosiaali-indikaattoreiden valossa

Talouskriisi sosiaali-indikaattoreiden valossa

Kirjoittajat: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari ja Hannele Sauli erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Kansalaisten köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaava AROPE-indikaattori on keskeinen strategisen tason mittari EU:ssa. Sen suoraviivainen käyttö saattaa kuitenkin antaa vääränlaisen kuvan talouskriisin sosiaalisista seurauksista. AROPE-indikaattori tarvitsee huolellista analyysia ja tulkintaa sekä täydentävien tietojen käyttöä.

Eurooppa 2020 -strategian mukaan EU:n köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrän pitäisi vähentyä 120 miljoonasta (vuoden 2008 taso) 100 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Talouskriisi on luonnollisesti synkentänyt tämän tavoitteen toteutumismahdollisuutta. Se on myös nostanut esiin EU:n sosiaalipoliittisen tavoitteenasettelun riippuvuuden tilastoista ja mittareista, ja sen, miten heikosti valitut mittarit reagoivat talouskriisin seurauksiin. Huomio uhkaakin siirtyä köyhyyden ja syrjäytymisen ilmiöstä sitä kuvaaviin mittareihin.

Seuraavassa käsitellään Euroopan tärkeimmäksi sosiaali-indikaattoriksi noussutta köyhyys- tai syrjäytymisriskin seurantamittaria AROPEa (at risk of poverty or social exclusion). Mittariin tiivistetään suuri määrä perustietoja, eikä sen suunnittelu ja toteutus olleet mitään pieniä tehtäviä EU:n tilastokoneistolle ja kansallisille tilastovirastoille. Nyt se kuitenkin osoittautuu sisäisen ristiriitaisuutensa vuoksi melkoisen tehottomaksi talousmuutosten seurantavälineeksi. Tarkastelemme kriittisesti tämän mittarin osatekijöitä ja etsimme viitteitä talouskriisin sosiaalisista seurauksista kotitalouksille¹.

Tarkastelu keskittyy vuosiin 2007–2010, mutta tarvittaessa tarkastelussa on otettu huomioon myös tätä edeltävä aika. 27 maan analysoinnin helpottamiseksi maat on ryhmitelty Pohjoismaihin, Baltian maihin, ns. PIIGS-maihin eli kriisimaihin (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja), muihin Länsi-Euroopan maihin sekä itäisen Euroopan maihin.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskin seuranta EU-politiikassa

AROPE-indikaattori mittaa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaa kolmen ulottuvuuden avulla. Henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisuhan alainen, jos yksikin kolmesta kriteeristä toteutuu:

Pienituloisuus: Henkilö kuuluu kotitalouteen, jonka kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat rahatulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia kansallisesta mediaanista.
Vakava materiaalinen puute: Henkilön kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä materiaalisen puutteen ulottuvuudella. Mitattuja ulottuvuuksia on yhdeksän: taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa, pitää kotiaan riittävän lämpimänä, maksaa yllättäviä välttämättömiä menoja eikä maksaa laskujaan tai hoitaa lainojaan ajallaan.
Vajaatyöllisyys: Henkilö kuuluu talouteen, jonka työpanos on tutkimusvuoden aikana alle 20 prosenttia kotitalouden mahdollisesta täystyöllisyydestä. Tämä potentiaali saadaan laskemalla yhteen kotitalouden työikäisten jäsenten työhön käytettävissä olleet kuukaudet, jonka jälkeen niitä verrataan todella tehtyihin työkuukausiin.²

AROPE-indikaattorin odotetaan kuvaavan Euroopan maiden sosiaalisten olosuhteiden muutoksia. Köyhyys- tai syrjäytymisriski onkin kasvanut eniten talouskriisin koettelemissa Välimeren ja Baltian maissa. Se on kuitenkin kasvanut myös muissa maissa.

Talouskriisin aikana vuosina 2007–2010 indikaattori on kuitenkin liikkunut eri maissa eri suuntiin ja osin odotusten vastaisesti (taulukko 1). Indikaattorin mukaan köyhyyden tai syrjäytymisen uhasta kärsivien osuus väestöstä on kasvanut muun muassa Baltian maissa ja PIIGS-maissa, mutta niin myös pahimman kriisin välttäneissä Pohjoismaissa ja osassa muuta Länsi-Eurooppaa. Islannissa, jossa talouskriisi sivalsi syvältä ja aikaisemmin kuin muualla myös kotitaloussektoria, köyhyys- tai syrjäytymisuhan alaisten osuus on kasvanut vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa, ja kriisimaaksi luettavassa Portugalissa osuus on jopa pienentynyt. (Ks. tietolaatikko.)

Taulukko 1. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan alaisten osuus (%) väestöstä EU-maissa vuonna 2010 sekä osuuden muutos (prosenttiyksikköä) vuodesta 2007 vuoteen 2010.

	Pohjoismaat					PIIGS-maat
	Tanska	Suomi	Ruotsi	Norja	Islanti	Kreikka	Irlanti*	Italia	Espanja	Portugali
Taso 2010	18,9	17,9	16,1	14,6	13,7	31,0	29,9	28,2	27,0	24,4
Muutos 2007–2010	2,6	0,5	1,2	–0,4	1,9	2,9	6,2	2,9	4,1	–1,6

	Muut Länsi-Euroopan maat
	Kypros	UK	Malta	Belgia	Saksa	Ranska	Itävalta	Luxem- burg	Alanko- maat
Taso 2010	23,5	22,7	21,4	21,0	19,9	19,3	16,9	16,8	15,7
Muutos 2007–2010	1,1	–0,5	1,8	0,2	–0,2	0,7	–1,7	1,3	0,8

	Itä-Eurooppa							Baltia
	Bulgaria	Romania	Unkari	Puola	Slovakia	Slovenia	Tsekki	Latvia	Liettua	Viro
Taso 2010	49,1	40,3	31,0	27,2	20,6	19,3	15,3	40,1	33,4	23,1
Muutos 2007–2010	10,9	–3,9	2,8	–3,3	0,0	0,8	0,0	6,3	5,8	1,3

* Irlannin luvut koskevat vuotta 2009.
Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Indikaattorin osatekijöissä voi tapahtua erisuuntaisia muutoksia; riskin painopiste voi muuttua ja muutokset voivat kumota toisiaan. Indikaattorin käyttäytymisen ymmärtäminen eri maissa vaatii siksi sen osatekijöiden tarkempaa tarkastelua.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.3.2013