Asuinolot vaihtelevat syntyperän mukaan

  1. Yksin asuvien osuus yli 40 prosenttia kantaväestön ja maahanmuuttajien joukossa
  2. Ulkomaalaistaustaisista suurin osa asuu kaupunkien vuokrakerrostaloissa
  3. Maahanmuuttajataustaisista asuntokunnista 41 prosenttia köyhyysrajan alla
  4. Tuloerot asuinoloerojen taustalla
  5. Resurssit ohjaavat asumisvalintoja
  6. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Topias Pyykkönen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Vuonna 2011 Suomessa oli 77 000 sellaista asuntokuntaa, joihin kuului ainoastaan ulkomaalaista syntyperää olevia henkilöitä. Joka viidennessä ulkomaalaistaustaisten asuntokunnassa asuttiin ahtaasti ja 41 prosenttia asuntokunnista jäi köyhyysrajan alle.

Maahanmuuttajien asumista koskevassa keskustelussa on viime vuosina kiinnitetty huomiota erityisesti alueelliseen eriytymiseen, jonka seurauksena on jo syntynyt tai on syntymässä kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten asuinalueita (esim. Dhalmann 2011; Vilkama 2011). Eriytymiskeskustelun ohella ulkomaalaistaustaisten asumista on tutkittu myös elinolojen näkökulmasta (esim. Juntto 2005). Keskustelussa on usein keskitytty pääkaupunkiseutuun, jossa suuri osa maahanmuuttajista asuu.

Tarkastelen tässä artikkelissa asumisoloja syntyperän mukaan. Käytän rekisteriaineistoja, joiden avulla on mahdollista tarkastella koko maata. En tarkastele maahanmuuttajia kieliryhmittäin, vaan käytän Tilastokeskuksen syntyperäluokitusta, jossa ulkomaalaistaustaisella tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla (Ruotsalainen & Nieminen 2012).

Yksin asuvien osuus yli 40 prosenttia kantaväestön ja maahanmuuttajien joukossa

Suomessa oli vuonna 2011 noin 2,5 miljoonaa asuntokuntaa. Niistä 95 prosenttia koostui pelkästään suomalaistaustaisista henkilöistä. Pelkästään ulkomaalaistaustaisista henkilöistä koostuvia asuntokuntia oli 76 700, ja niissä asui 171 300 henkilöä.

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten asuntokunnat olivat samankaltaisia: suurin osa oli yhden hengen asuntokuntia ja myös asuntokuntien keskikoko oli lähes sama. Ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien joukossa oli kuitenkin keskimääräistä vähemmän kahden hengen asuntokuntia ja hieman keskivertoa enemmän yli kahden hengen asuntokuntia. Eroa selittää mm. se, että ulkomaalaistaustaiset asuntokunnat koostuivat keskimääräistä nuoremmista henkilöistä. Sen vuoksi niiden joukossa on kantaväestöä vähemmän sellaisia avioparien muodostamia asuntokuntia, joista lapset ovat jo muuttaneet pois. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Asuntokunnat koon ja syntyperän mukaan vuonna 2011.

Syntyperä Asuntokuntia Asuntoväestö Keskikoko Keski-ikä
Yhteensä 2 556 068 5 282 429 2,07 47,0
Suomalaisia 2 419 583 4 930 167 2,04 47,6
Ulkomaalaisia 76 718 171 393 2,23 36,8
Molempia 59 767 180 869 3,03 35,5
 
Syntyperä, % 1 hlö 2 hlö 3 hlö 4 hlö 5 hlö 6 hlö
Yhteensä 41 33 11 9 4 2
Suomalaisia 42 33 11 9 3 1
Ulkomaalaisia 45 22 15 10 5 4
Molempia 0 45 26 18 7 4

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Suurin osa maahanmuuttajista asui kaupungeissa. Vuonna 2011 pääkaupunkiseudulla oli 35 000 maahanmuuttajien asuntokuntaa eli 45 prosenttia Suomen kaikista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista. Kaikista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 89 prosenttia oli kaupunkimaisissa kunnissa, kun suomalaistaustaisten osuus oli 69 prosenttia. Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten muodostamista asuntokunnista 80,5 prosenttia oli kaupunkimaisissa kunnissa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.9.2013