Ajankäyttötutkimus subjektiivisen hyvinvoinnin tietolähteenä
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kirjoittaja: Hannu Pääkkönen on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.
Kansainvälisten järjestöjen uusissa ohjeissa ehdotetaan subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamista ajankäyttötutkimuksessa. Myös kansalaisten tunnetilojen seuraamisesta ollaan kiinnostuneita, ja siihen on kehitetty erilaisia menetelmiä.
Ajankäyttötutkimuksen merkitys yhteiskunnallisen tiedon lähteenä on noussut uudella tavalla esiin subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamisen yhteydessä. Stiglitzin komitea määritteli subjektiivisen hyvinvoinnin käsittävän kolme ulottuvuutta: 1) tyytyväisyys elämään, 2) positiiviset tuntemukset (onnellinen, iloinen, elinvoimainen, energinen) ja 3) negatiivisten tuntemusten poissaolo (vihainen, surullinen, masentunut). Jälkimmäiset ulottuvuudet käsitetään hetkestä toiseen virtaavina tunnetiloina. (Stiglitz ym. 2009, 146.)
Ajankäyttötutkimus soveltuu päiväkirjamenetelmänsä ansiosta hetkittäisen tiedon keruuseen. Stiglitzin komitea suosittelikin, että tulevaisuudessa kansallisiin ajankäyttötutkimuksiin lisätään episodikohtaisia tunnekokemuksia käsitteleviä kysymyksiä (emt. 212).
Esittelen tässä artikkelissa ajankäyttötutkimuksissa ja psykologisessa tutkimuksessa käytettyjä subjektiivisen kokemuksen mittaamistapoja sekä sitä, missä muodossa ne ovat siirtyneet kansainvälisten järjestöjen (OECD, YK:n Euroopan talouskomissio) tuoreisiin suosituksiin.
Ajankäyttötutkimuksen tiedot kerätään päiväkirjoilla
Ajankäyttötutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytetään yleensä ajankäyttöpäiväkirjaa. Päiväkirjalla kartoitetaan sitä, mitä vastaaja teki tutkimuspäivän aikana, sekä missä ja kenen kanssa hän oli. Päiväkirjan täyttää joko vastaaja itse omin sanoin tai haastattelija tämän vastausten pohjalta. Päiväkirjaan on yleensä mahdollista kirjata kaksi samanaikaista tekemistä, niin sanotut pää- ja sivutoiminnot.
Päiväkirja voi olla joko "eilistä" tai "huomista" kuvaava. Ensin mainitussa päiväkirjatyypissä haastattelija lähtee kartoittamaan vastaajan eilistä päivää aamusta alkaen. Mitä vastaaja teki ensimmäiseksi, kuinka kauan toiminto kesti, mitä hän teki seuraavaksi? "Huomista" kuvaavassa päiväkirjassa haastattelija jättää vastaajalle täytettäväksi päiväkirjan, johon vastaaja kirjaa tekemisensä valmiiseen kehikkoon esimerkiksi viiden, kymmenen tai viidentoista minuutin tarkkuudella. Kirjaustarkkuus voidaan jättää myös avoimeksi, jolloin vastaaja ilmoittaa kaikki tekemisensä aikajärjestyksessä.
"Eilistä" kuvaava päiväkirja sopii hyvin myös puhelimessa kysyttäväksi. Puhelinhaastattelua on käytetty yhdysvaltalaisissa ja kanadalaisissa ajankäyttötutkimuksissa. Myös vuodesta 2003 tehty jatkuva kansallinen yhdysvaltalainen ajankäyttötutkimus (ATUS) käyttää puhelinmenetelmää.
Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksissa ja Eurostatin suosituksissa on käytetty "huomista" päiväkirjatyyppiä. Menetelmävertailuissa on huomattu, että molemmat päiväkirjatyypit tuottavat samankaltaisia ajankäytön estimaatteja (Gershuny 1995, 541; Robinson & Godbey 1999, 75).
Ajankäytön subjektiivisten kokemusten mittaaminen
Toteutunut "objektiivinen" ajankäyttö ei välttämättä kerro yksilön omista valinnoista. Toteutuneen ajankäytön lisäksi tutkijoiden kiinnostus on silloin tällöin kohdistunut myös toimintojen subjektiiviseen puoleen, kuten ketä varten toiminto tehdään tai kuinka sosiaalinen, hyödyllinen tai miellyttävä se on (Gershuny & Sullivan 1998, 74). Subjektiivisen kokemuksen tutkimisella on pyritty lisäämään tietoa ajankäytön syistä. Subjektiivisia tietoja voidaan käyttää apuna esimerkiksi sukupuolten välisen työnjaon ja tasa-arvon selittämisessä (Michelson 2005, 85–102; Stiglitz ym. 2009, 50).
Varhaisimpia esimerkkejä subjektiivisten tietojen sisällyttämisestä ajankäyttötutkimukseen on Sorokinin ja Bergerin tutkimus 1930-luvulta, jossa vastaajia pyydettiin kirjaamaan toteutuneiden toimintojen ja yhdessäolon lisäksi myös toimintojen motiiveja (Michelson 2005, 10). 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa tehdyissä ajankäyttötutkimuksissa haastateltaville lueteltiin joukko toimintoja, joista kysyttiin erikseen, kuinka tyydyttäviä tai miellyttäviä ne ovat. Käytetyt asteikot ovat vaihdelleet eri tutkimuksissa (Robinson & Godbey 1999).
Edellä mainittuun liittyy taloustieteellinen process benefit -ajattelu, jonka mukaan myös itse toiminto (esimerkiksi siivous) eikä vain lopputulos (puhdas koti), voi tuottaa tyydytystä ja mielihyvää (Juster 1985). Hieman samantapaisesti, vaikkakin eri lähtökohdista, Tilastokeskuksen vapaa-aika- ja ajankäyttötutkimuksissa on kysytty vuodesta 1991 lähtien kuudesta eri kotityölajista, ovatko ne vastaajalle "aina rutiini ja velvollisuus", "joskus myös huvi ja harrastus" vai "aina huvi ja harrastus" (Liikkanen & Pääkkönen 2005, 70–71).
Tämän tyyppisillä kysymyksillä miellyttävimmiksi toiminnoiksi ovat osoittautuneet kanssakäyminen toisten ihmisten – ja erityisesti lasten – kanssa, sekä ansiotyön tekeminen (Juster 2009; Hallberg & Klevmarken 2001). Sen sijaan erilaiset kotityöt kuten siivous, ruokaostokset ja kodin korjaustyöt, ruoanlaitto ja pihanhoito sekä television katsominen ovat sijoittuneet listan loppupäähän.
Näin kysyttynä jäävät vastaajan kokemus jonkin toiminnon miellyttävyydestä ja siihen tutkimuspäivänä käytetty aika irrallisiksi ilmiöiksi.
Kysymys toimintojen miellyttävyydestä voidaan liittää myös suoraan päiväkirjaan. Näin on tehty esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1985 ja Britanniassa vuonna 1986. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa jokaisesta toiminnosta kysyttiin "Kuinka paljon nautitte tästä?" asteikolla 0–10 (0=en pitänyt, 10=pidin). Brittiläisessä tutkimuksessa kysyttiin lähes samalla tavalla "Kuinka paljon piditte tämän toiminnon tekemisestä?" asteikolla 1–5 (1=pidin paljon, 5=en pitänyt lainkaan). (Gershuny 2012.)
Kanadan tilastoviraston puhelimitse tehdyssä vuoden 2005 ajankäyttötutkimuksessa haastattelija kysyi haastattelun lopuksi "Mistä juuri luettelemistanne toiminnoista nautitte eniten?" (Michelson 2005, 94). Vastaaja valitsi päivän toiminnoista yhden miellyttävimmän.
Myös Suomessa on kartoitettu ajankäytön kokemista. Tilastokeskuksen vuosien 2009–2010 ajankäyttötutkimuksen päiväkirjaan lisättiin Kanadan mallin pohjalta kysymykset: "Kun ajattelette niitä tekemisiä, jotka olette merkinnyt päiväkirjaan, mistä piditte eniten?" sekä "Mihin kellonaikaan tämä ajoittui?" Omin sanoin kirjoitetut vastaukset koodattiin samalla luokituksella kuin päiväkirjan pää- ja sivutoiminnot. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Toiminnot, joista pidettiin eniten: osuudet kaikista maininnoista. Prosenttia.
| Toiminto | Osuus maininnoista* % |
Päiväkirjoja, joissa toiminto pää-toimintona N |
| Kyläily tai vieraita kotona | 8,9 | 2209 |
| Nukkuminen | 5,0 | 7476 |
| Sauna | 4,9 | 1993 |
| Television katsominen | 4,7 | 6141 |
| Kävely | 4,3 | 1458 |
| Ateria | 3,4 | 6836 |
| Muu tai erittelemätön sosiaalinen kanssakäyminen | 3,4 | 905 |
| Työaika pää- ja sivutyössä | 2,3 | 1976 |
| Pallopelit | 2,3 | 273 |
| Seurustelu perheen kanssa | 2,3 | 1244 |
| Kirjan lukeminen | 2,2 | 1280 |
| Kahvi ja välipala | 2,0 | 7055 |
| Tietokonepelit | 1,6 | 559 |
| Vesiliikunta | 1,5 | 315 |
| Muut hyödykkeet (ostaminen) | 1,5 | 1285 |
* Osuudet laskettu painotettuina.
Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009–2010.
Taulukossa 1 on esitetty Suomen ajankäyttötutkimuksen 15 useimmin miellyttäväksi mainittua toimintoa. Suosituinta oli kyläily tai vieraiden vastaanottaminen (9 prosenttia vastauksista). Seuraavaksi yleisimmät mielitoiminnot olivat nukkuminen, saunominen ja television katsominen. Liikunnasta eniten mainintoja keräsi kävely.
Miesten ja naisten välillä ei ole kovin suuria eroja miellyttävimpien toimintojen listan kärkipäässä. Toimintojen järjestys vaihtelee kuitenkin hieman sukupuolten välillä: miehillä television katselu on listalla toisena, mutta naisilla se on vasta kuudentena. Kävely on naisilla toiseksi yleisin mieliharrastus, mutta miehillä se on vasta kymmenentenä.
Kanadassa yleisimmät mielitoiminnot ovat saunomista lukuun ottamatta samantapaisia kuin Suomessa. Ykköseksi siellä kuitenkin nousi television katselu. (Michelson 2011.)
Taulukon 1 tapaan tehty mielitoimintojen järjestäminen kuvastaa samalla näiden toimintojen yleisyyttä väestön keskuudessa, koska miellyttävin toiminto poimitaan tutkimuspäivän aikana esiintyneistä toiminnoista. Toinen tapa esittää mielitoimintojen yleisyys on suhteuttaa niiden esiintyminen niiden henkilöiden määrään, joilla on tutkimuspäivänä ollut noita toimintoja (Michelson 2011, 81). (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Toiminnot, joista pidettiin eniten: osuudet niistä, joilla oli kyseistä toimintoa tutkimuspäivänä. Prosenttia.
| Toiminto | Osuus päiväkirjoista* % |
Päiväkirjoja, joissa toiminto pää-toimintona N |
| Hiihto, luistelu | 65,5 | 162 |
| Pallopelit | 56,3 | 273 |
| Elokuvat | 56,3 | 34 |
| Juhlat | 50,7 | 135 |
| Teatteri, konsertti | 49,1 | 97 |
| Metsästys, kalastus | 46,1 | 184 |
| Urheilutapahtumat | 42,1 | 87 |
| Muut tai erittelemättömät kulttuuri- ja huvitilaisuudet | 41,5 | 109 |
| Muu tai erittelemätön liikuntaharrastus | 41,2 | 227 |
| Juoksu, hölkkä | 37,4 | 125 |
| Ajelut | 33,2 | 173 |
| Vesiliikunta | 32,9 | 315 |
| Muu lastenhoito naapuriapuna | 32,9 | 200 |
| Pyöräily | 31,5 | 187 |
| Esittävä taide | 30,9 | 244 |
* Osuudet laskettu painotettuina.
Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus 2009–2010.
Taulukossa 2 on esitetty päivän miellyttävimpien toimintojen osuudet silloin, kun kyseinen toiminto on ollut päiväkirjassa päätoimintona. Miellyttävimmäksi nostettu toiminto saattaa olla päiväkirjassa myös sivutoimintona, mutta sitä ei taulukossa 2 ole otettu huomioon. Taulukon 2 kärkisijoilla on myös taulukossa 1 esitettyjä toimintoja harvinaisempia toimintoja. Miellyttävimmiksi toiminnoiksi nousevat hiihto ja luistelu sekä pallopelit. Monet muutkin liikuntalajit keräsivät mainintoja harrastajiltaan. Jos vastaaja oli käynyt päivän aikana jossakin kulttuuritapahtumassa kuten elokuvissa, teatteriesityksessä tai konsertissa, hän mainitsi sen usein päivän mielitoiminnoksi.
Päiväkirjassa on kysytty joskus päivän miellyttävimmän toiminnon ohella myös epämiellyttävintä toimintoa. Epämiellyttävintä toimintoa kysyttiin Yhdysvalloissa vuonna 1965 (Robinson & Martin 2009) sekä Ruotsin ja Norjan viimeisimmissä ajankäyttötutkimuksissa. Amerikkalaisessa tutkimuksessa ansiotyön tekeminen mainittiin usein päivän miellyttävimpänä, mutta myös epämiellyttävimpänä toimintona. Robinsonin ja Martinin (2009) mukaan tämä on osoitus työn keskeisestä merkityksestä ihmisten elämässä.
Tähän mennessä monipuolisimmin subjektiivista kokemusta on kysytty Ranskan ajankäyttötutkimuksessa vuonna 2010. Varsinaisen harmonisoidun eurooppalaisen ajankäyttötutkimuksen ohella tehtiin lisätutkimus, jossa päiväkirjaan lisättiin jokaista kymmenminuuttista kohti kysymys: "Oliko tämä hetki miellyttävä vai epämiellyttävä?" Vastausvaihtoehdot ilmoitettiin graafisesti asteikolla -3 – +3. Vastaaja ympyröi sopivan vaihtoehdon. Saatujen kokemusten perusteella kysymyksen lisääminen ei lisännyt vastauskatoa eikä vaikuttanut muihin päiväkirjan tietoihin.
Tunnetilojen mittaamismenetelmiä
Myös psykologisen tutkimuksen piirissä on kehitetty menetelmiä tunnetilojen mittaamiseksi. Ajankäytön subjektiivista kokemusta on tutkittu tähän saakka erityisesti niin sanotulla ESM-menetelmällä (Experience Sampling Method). Menetelmän kehitti Mihaly Csikszentmihalyi tutkimusryhmineen Chicagon yliopistossa 1970-luvun puolivälissä (Csikszentmihalyi 2005; Zuzanek 1999). Ajankäyttöä ja tunnetiloja tutkitaan hakulaitteen (tai ohjelmoitavan kellon, taskuväristimen, käsitietokoneen tai matkapuhelimen) avulla. Satunnaisen tai ennalta ohjelmoidun äänimerkin kuultuaan vastaaja kirjaa ajankäyttönsä ja mielentilansa päiväkirjaan. Piippausten määrä vaihtelee noin kymmenestä 30–40:een vuorokaudessa. Tutkimusajanjaksona on yleensä viikko. (Zuzanek 1999.)
Käytettävien apuvälineiden takia ESM-tutkimus on kallis, joten aineistot ovat olleet yleensä melko pieniä, eikä menetelmää ole koskaan käytetty edustavalle väestöotokselle (Stiglitz ym. 2009, 147). Suomessa menetelmää on käytetty matkapuhelimen avulla Jyväskylän yliopiston Perhe-elämän paletti -tutkimushankkeessa (Rönkä ym. 2009).
ESM:ää uudempi päiväkirjamenetelmä on DRM (Day Reconstruction Method). Menetelmää on kehitetty Princetonin yliopistossa Daniel Kahnemanin johdolla (Kahneman ym. 2004). DRM-menetelmä on tavallaan ajankäyttöpäiväkirjan ja ESM-menetelmän yhdistelmä. Vastaajat muistelevat edellistä päivää ja muodostavat päiväkirjan, joka koostuu peräkkäisistä episodeista. Tätä päiväkirjaa ei anneta tutkijalle. Sitten he vastaavat ESM-menetelmän tavoin kutakin episodia koskeviin kysymyksiin: milloin episodi alkoi ja päättyi, mitä he tekivät, missä he olivat ja kenen kanssa sekä mitä he tunsivat episodin aikana? (Kahneman ym. 2004; Schwarz ym. 2009.) Koska tutkittavana on nyt koko päivä, DRM-menetelmä tuottaa ajankäytöstä täydellisempää tietoa kuin ESM-menetelmä.
Vaikka DRM-menetelmä ei edellytä ESM-menetelmän tapaan teknisiä apuvälineitä, sekin on työläs toteuttaa. Siksi siitä on kehitetty väestötutkimuksia varten kevyempi vaihtoehto. Yhdysvaltojen puhelimitse tehtävään ATUS-ajankäyttötutkimukseeen sisältyi vuosina 2010 ja 2012 hyvinvointia koskeva moduuli. Lisätutkimuksessa kysyttiin kolmesta satunnaisesta toiminnosta asteikolla 0–6, kuinka onnellinen, surullinen, väsynyt tai stressaantunut vastaaja oli, kuinka mielekkääksi hän koki toiminnon ja kuinka paljon hän tunsi kipua toiminnon aikana.
Kansainvälisten järjestöjen uudet suositukset
OECD:n maaliskuussa 2013 julkaisemissa ohjeissa ja YK:n Euroopan talouskomission ajankäyttötutkimusten harmonisointia koskevissa ohjeissa esitetään subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamista ajankäyttötutkimuksessa (OECD 2013; United Nations Economic Commission for Europe 2013). Ohjeissa suositellaan kahta vaihtoehtoista tapaa mitata hetkittäisiä tunnetiloja. Ensimmäinen menetelmä perustuu Yhdysvalloissa kehitettyyn DRM-menetelmään ja toinen Ranskan vuoden 2010 ajankäyttötutkimuksen yhteydessä kokeiltuun tapaan.
DRM-kysymyksissä kysyttäviksi tunnetiloiksi suositellaan: onnellinen, rauhallinen, vihainen, surullinen ja väsynyt sekä kivun tunteminen. Asteikoksi suositellaan 0–10.
Päiväkirjoilla mitatun subjektiivisen tiedon avulla voidaan laatia niin sanottu U-indeksi, joka kertoo negatiivisesti koetun ajan osuuden henkilön päivästä. U-kirjain viittaa englanninkielisiin sanoihin "unpleasant" (epämiellyttävä) ja "undesirable" (ei-toivottu, ikävä). U-indeksi voidaan laskea molemmilla edellä mainituilla vaihtoehtoisilla menetelmillä. Stiglitzin komission raportissa U-indeksiä suositellaan uudeksi elämänlaadun mittariksi entisten lisäksi.
Ajankäyttötietoihin yhdistettyjä tietoja vastaajien tunnetiloista on kerätty vasta muutamassa maassa: Kanadassa, Ranskassa, Britanniassa ja Yhdysvallossa (Patulny & Fisher 2012). Sen vuoksi on laskettu myös "vaihtoehtoisia" (counterfactual), synteettisiä U-indeksejä yhdistämällä olemassaolevien tutkimusten aika-tunnetilatietoja toisten maiden ajankäyttötietoihin: mitä keskimääräinen ranskalainen nainen tuntisi, jos hän kokisi toimintonsa samalla tavalla kuin keskimääräinen amerikkalainen nainen (Krueger ym. 2009, 75), tai miten amerikkalaiset tuntisivat, jos he eläisivät kuten australialaiset (Fisher & Patulny 2012). Jonathan Gershuny (2012) imputoi toimintojen miellyttävyyttä koskevat tiedot Yhdysvaltojen ja Britannian tutkimuksista eri hyvinvointivaltioregiimejä edustavien maiden ajankäyttöaineistoihin ja laski aineistoon yksilökohtaiset päivittäiset nautinnon tasot.
Tarkentuuko mittaaminen?
Toisin kuin onnellisuustutkimukset, U-indeksi kiinnittää huomiota "pahoinvointiin". DRM-menetelmällä on saatu uutta tietoa esimerkiksi työttömyyden vaikutuksista. Vaikka työttömillä on työllisiä enemmän aikaa harrastaa "mukavia" asioita, työttömät tuntevat vapaa-aikanaan enemmän surullisuutta ja kipua kuin työssä olevat (Krueger & Mueller 2012).
Voi ajatella, että hetkittäisten tunnetilojen kirjaaminen mittaa subjektiivista hyvinvointia tarkemmin kuin yleiset kysymykset onnellisuudesta tai tyytyväisyydestä elämään ja sen osa-alueisiin. Yleiset kysymykset viittaavat aikaisempiin eivätkä nykyisiin kokemuksiin. Huomion suuntaaminen tiettyihin elämänalueisiin ja toimintoihin saattaa tuottaa vastauksiin myös sosiaalisen suotavuuden vaikutusta. Vastaaja antaa sellaiset vastaukset kuin häneltä asemansa perusteella odotetaan. (Krueger & Kahneman 2006; Zuzanek 2012.)
On myös esitetty, että yleiset kysymykset kiinnittävät huomiota hyvinvoinnin kognitiiviseen puoleen, kun taas tunnetilojen rekisteröinti liittyy hyvinvoinnin tunnekokemukseen (Helliwell 2011; Zuzanek 2012). Tämän vuoksi yleiset kysymykset soveltuvat paremmin vertailuihin ja politiikkakäyttöön. Niiden käyttö tutkimuksissa on myös helpompaa ja halvempaa kuin tunnekokemusten selvittäminen (Helliwell 2011).
Lähteet:
Csikszentmihalyi, Mihaly 2005. Elämän virta flow. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Helsinki: Rasalas.
Gershuny, Jonathan 1995. Time budget research in Europe. Statistics in Transition 2: 4.
Gershuny, Jonathan 2012. National Utility: Measuring the Enjoyment of Activities. European Sociological Review. DOI: 10.1093/esr/jcs077.
Gershuny, Jonathan & Sullivan, Oriel 1998. The sociological uses of time-use diary analysis. European Sociological Review 14: 1.
Hallberg, Daniel & Klevmarken, Anders 2001. Time for children. A study of parents' time allocation. Uppsala University. Department of Economics. Working paper 2001:21. http://uu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:128499.
Helliwell, John F. 2011. How Can Subjective Well-being be Improved? http://www.earth.columbia.edu/bhutan-conference-2011/sitefiles/John%20Helliwell%20-%20Improving%20Well-being.pdf.
Juster, F. Thomas 1985. Preferences for Work and Leisure. Teoksessa: F. Thomas Juster & Frank P. Stafford (toim.) Time, goods, and well-being. Ann Arbor: The University of Michigan, Institute for Social Research.
Juster, F. Thomas 2009. Some Perspectives on the Study on Time Use. Social Indicators Research 93:1.
Kahneman, Daniel & Krueger, Alan B. 2006. Developments in the Measurement of Subjective Well-Being. Journal of Economic Perspectives 20: 1.
Kahneman, Daniel & Krueger, Alan B. & Schkade David A. & Schwarz, Norbert & Stone, Arthur A. 2004. A survey method for characterizing daily life experience. The day reconstruction method. Science 306: 5702.
Krueger, Alan B. & Kahneman, Daniel & Schkade, David & Schwarz, Norbert & Stone, Arthur A. 2009. National Time Accounting: The Currency of Life. Teoksessa: Alan B. Krueger (toim.) Measuring Subjective Well-Being of Nations: National Accounts of Time Use and Well-Being. University of Chicago Press.
Krueger, Alan B. & Mueller, Andreas 2012. Time Use, Emotional Well-Being, and Unemployment: Evidence from Longitudinal Data. American Economic Review: Papers and Proceedings 102: 3.
Liikkanen, Mirja & Pääkkönen, Hannu 2005. Finland. Teoksessa: Grant Cushman & A.J. Veal & Jiri Zuzanek (toim.) Free time and leisure participation. International Perspectives. Oxfordshire: CABI Publishing.
Michelson, William 2005. Time use. Expanding explanation in social sciences. Boulder: Paradigm Publishers.
Michelson, William 2011. What Makes an Activity Most Enjoyable? Alternative Ways of Measuring Subjective Aspects of Time-Use. Social Indicators Research 103:1.
OECD 2013. OECD Guidelines on Measuring Subjective Well-being. http://www.oecd.org/statistics/guidelines-on-measuring-subjective-well-being.htm.
Patulny, Roger & Fisher, Kimberly 2012. An Implementation of an Experimental Time Use Methodology: an ?Australianised Counterfactual' Estimate of National Subjective Wellbeing in the USA. Technical Paper 2012-01. Centre for Time Use Research. University of Oxford. http://www.timeuse.org/.
Robinson, John P. & Godbey, Geoffrey 1999. Time for life. The surprising ways Americans use their time. Second edition. University Park: The Pennsylvania State University Press.
Robinson, John P. & Martin Steven 2009. Comments on Krueger Presentation and Article. Social Indicators Research 93:1.
Rönkä, Anna & Malinen, Kaisa & Lämsä, Tiina (toim.) 2009. Perhe-elämän paletti. Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Juva: PS-kustannus.
Schwarz, Norbert & Kahneman, Daniel & Xu, Jing 2009. Global and episodic reports of hedonic experience. Teoksessa: Robert F. Belli & Frank P. Stafford & Duane F. Alwin (toim.) Calendar and time diary methods in life course research. Los Angeles: Sage.
Stiglitz, Joseph E. & Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul 2009. Report by the commission on the measurement of economic performance and social progress. http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/index.htm.
United Nations Economic Commission for Europe 2013. Guidelines for harmonising time use surveys. 13 March 2013. ECE/CES/2013/6/Add.2. http://www.unece.org/stats/documents/2013.06.ces.html.
Zuzanek, Jiri 1999. Experience sampling method. Current and potential research applications. Paper presented at the Workshop on Time-use Measurement and Research, Washington, D.C., May 1999.
Zuzanek, Jiri 2012. Does Being Well-Off Make Us Happier? Problems of Measurement. Journal of Happiness Studies. DOI 10.1007/s1092-012-9356-0.
Alkuun Edellinen Seuraava
Päivitetty 23.9.2013