Maahanmuuttajakeskittymiä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla
- Maahanmuuton motiivit alkavat monipuolistua 1990-luvulla
- Maaseutukin alkaa saada muuttovoittoa maahanmuuttajista
- Venäläissyntyiset ovat levinneet laajimmalle alueelle
- Ruotsi yleisin lähtömaa vain Ahvenanmaalla
- Somalialaisia on myös Itä-Suomen harvaanasutuilla alueilla
- Maahanmuuttajat ovat sirottuneet ympäri Suomen
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Maaseutukin alkaa saada muuttovoittoa maahanmuuttajista
Vuosina 1990–2003 maahanmuuttajat keskittyivät yhä enemmän kaupunkialueille. Vuonna 2003 jo 91,4 prosenttia maahanmuuttajista asui kaupunkialueilla, mikä oli 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 1989. Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien osuus väestöstä oli 4,9 prosenttia, ja se oli suurempi kuin missään muualla. Maaseudulla maahanmuuttajien osuus jäi yhteen prosenttiin väestöstä.
Vuoden 2004 jälkeen maahanmuuttajien määrä alkoi kasvaa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti, kun EU laajeni kymmenellä jäsenvaltiolla ja EU:n työvoiman liikkuvuutta koskevia rajoituksia alettiin karsia. Ulkomaalaistaustaisten nettomaahanmuuton osuus väestöstä ylitti vuonna 2007 vuoden 1991 ennätyksen sekä kaupunkialueilla että maaseudulla, ja sen jälkeenkin osuudet ovat kasvaneet useina vuosina.
Maahanmuutossa on vuoden 2004 jälkeen korostunut työvoiman liikkuvuus, ja maahanmuuton keskittyminen kaupunkialueille on pysähtynyt. Vuonna 2012 maahanmuuttajien osuus oli kaupunkialueilla jopa prosentin pienempi kuin vuonna 2003. Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien osuus väestöstä oli edelleen kaksi kertaa niin suuri kuin muilla kaupunkialueilla.
Vuoteen 2012 mennessä erot maahanmuuttajien osuuksissa muilla kaupunkialueilla olivat tasoittuneet, ja kaikilla alueilla paitsi alueellisissa keskuksissa ja pienehköissä keskuksissa maahanmuuttajien osuus väestöstä oli kolmesta neljään prosenttiin. Maaseutuvyöhykkeillä maahanmuuttajien osuus vaihteli yhdestä kahteen prosenttiin, ja osuus oli pienin harvaan asutulla maaseudulla.
Päivitetty 9.12.2013