Julkaistu: 29.9.2014

Suomen sijoittuminen kansainvälisessä koulutusvertailussa riippuu tarkastelutavasta

  1. Koulutustasoa voi mitata monella tapaa

  2. Koko dokumentti yhdellä sivulla

    1. Koulutustasoa voi mitata monella tapaa
    2. EU:n tavoitteena on nostaa eurooppalaisten koulutustasoa
    3. OECD-maiden nuoret aikuiset korkeasti koulutettuja
    4. Suomen sijoitus koulutusvertailussa riippuu mittaustavasta
    5. Suomessa vain vähän perusasteen varassa olevia nuoria
    6. Eteläkorealaiset korkeimmin koulutettuja OECD-maissa
    7. Kansallisen koulutustavoitteen saavuttaminen edellyttää koulutustason nostamista
    8. Lähteet

    Koko dokumentti yhdellä sivulla

    Kirjoittaja: Mika Witting on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

    Suomessa koulutustason nousu on ollut nopeaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Naisten koulutustason nousu on ollut erityisen nopeaa. Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna vain vähän ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevia nuoria, mutta ovatko suomalaiset kansainvälisesti katsoen korkeasti koulutettuja? Suomen sijoittuminen kansainvälisissä koulutusvertailuissa riippuu siitä miten koulutustasoa mitataan.

    Inhimillinen pääoma koostuu useista yksilöllisistä ominaisuuksista. Yleisesti ottaen inhimilliseksi pääomaksi määritellään sellaiset ominaisuudet, joihin voi vaikuttaa harjoituksen, kokemuksen, koulutuksen tai muun itsensä kehittämisen avulla. Koulutus on keskeinen osa inhimillisen pääoman käsitettä (OECD 2007).

    Usein puhutaan investoinneista inhimilliseen pääomaan millä tarkoitetaan mm. koulutuksen hankkimista. Investointi koulutukseen on kannattavaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, koska koulutusinvestoinneilla on yleensä positiivinen vaikutus yksilön tuloihin ja tuottavuuteen (Asplund & Maliranta 2006). Kansalaisten korkealla koulutustasolla on puolestaan havaittu yhteys talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen (Kokkinen 2013). Väestön koulutustason kehityksen seuraaminen onkin eräs parhaista keinoista tutkia inhimillisen pääoman kasautumista yhteiskunnassa.

    Suomalaisen koulujärjestelmän perusta on elinikäiseen oppimiseen pohjautuva koulutuspolitiikka. Oppimisen perusta luodaan esi- ja perusopetuksessa, minkä jälkeen mahdollistetaan joustava siirtyminen ylemmille koulutusasteille tai työelämään. Suomalaisten koulutustaso onkin noussut osaltaan tutkintoon johtavan nuorten koulutuksen sekä aikuiskoulutuksen aloituspaikkojen lisäämisen seurauksena. Tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen panostamalla on pyritty parantamaan erityisesti työikäisen väestön koulutustasoa. Läpi elämän jatkuva kouluttautuminen on kerryttänyt suomalaisten inhimillistä pääomaa laajasti.

    Korkea koulutustaso on ollut osaltaan mahdollistamassa uuden teknologian omaksumista, mikä puolestaan on ollut yksi Suomen talouskasvun peruspilareista. Suomen tulevaisuutta koskevissa puheenvuoroissa korostetaan usein Suomea korkean teknologian ja osaamisen yhteiskuntana. Mutta ovatko suomalaiset kansainvälisesti katsoen korkeasti koulutettuja, vai heijasteleeko koulutuspuhe lähinnä koulutusrakenteessa tapahtunutta kehitystä?

    Tarkastelen artikkelissani suomalaisten koulutustason muutosta ja vertaan Suomen tilannetta muihin OECD-maihin. Tarkasteluni kohteina ovat erityisesti 25–34-vuotiaat nuoret aikuiset, jotka ovat usein tarkastelun kohteena kansainvälisissä vertailuissa. OECD:n julkaiseman Education at a Glance -raportin luvut ovat pohjana artikkelissa esitettäville kansainvälisille vertailuille. (OECD 2013.)

    Koulutustasoa voi mitata monella tapaa

    Suomalaisten ahkera kouluttautuminen, sekä erityisesti korkeakoulutuksen määrän kasvattamiseen tähtäävä koulutuspolitiikka, on saanut osakseen myös kritiikkiä. Koulutuspoliittisen diskurssin eräs kestoaihe on ylikoulutus. Meneekö koulutus hukkaan, jos esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon hankkinut henkilö toimii työtehtävissä, jotka eivät edellytä korkeakoulututkintoa? Ylikoulutukselle ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää, vaan termin määritelmä riippuu aina keskustelijan näkökulmasta. (Vrt. Mikko Aron artikkeli tässä numerossa.)

    Ylikoulutuksesta puhuttaessa tarkastellaan yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta jostakin ikäluokasta.

    Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden vertailu ei ole täysin ongelmatonta, sillä vertailu tuottaa eri luvut riippuen siitä lasketaanko alimman korkea-asteen (entinen opistoaste) tutkinnon suorittaneet mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin vai tarkastellaanko pelkästään korkeakoulututkinnon (yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnot) suorittaneita. Käytetty menetelmä vaikuttaa Suomen sijoitukseen kansainvälisissä koulutusvertailuissa.

    Opistoasteen koulutuksen lakkauttamisesta päätettiin 1990-luvun alussa, minkä jälkeen opistoasteen koulutus on vähitellen poistunut koulutusjärjestelmästä ja aiemmin opistoissa järjestetty koulutus on siirtynyt ammattikorkeakouluissa järjestettäväksi. Opistotasoisen koulutuksen vaikutus väestön koulutustasoon on suurinta vanhemmissa ikäluokissa (kuvio 1). Aikoinaan suosittuja opistotasoisia koulutuksia olivat mm. merkonomi-, sairaanhoitaja- sekä opistoinsinöörikoulutus.

    Kuvio 1. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäryhmittäin vuonna 2012. Prosenttia.

    Lähde: Tilastokeskus. Tutkintorekisteri.

    Alkuun Edellinen Seuraava

    Alkuun Seuraava

    Päivitetty 29.9.2014