Julkaistu: 23.2.2015

En osaa sanoa -vastaaminen verkkokyselyissä

  1. Kysymystyyppi vaikuttaa eos-vastausten mielekkyyteen
  2. Vastaajan motivointi ja lomakkeen vuorovaikutteisuus pienentää vastauskatoa
  3. Eos-vastaamiselle on monia syitä
  4. Menetelmällä on merkitystä
  5. Eos-vastaamista tutkittiin työvoimatutkimuksen pilottitiedonkeruussa
  6. Piilotettu eos vähentää puuttuvien tietojen määrää
  7. Eos-vastaamisstrategia valitaan lomakesuunnittelussa
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittajat: Marika Jokinen ja Marjaana Järvensivu ovat tutkijoita Tilastokeskuksen tiedonhankinta-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

En osaa sanoa -vastaamisesta on tullut yksi tärkeä menetelmäarvioinnin osa-alue verkkokyselyiden yleistymisen myötä. Eos-vastauksella on merkitystä ja se vaikuttaa aineiston laatuun. Keskeistä on, että tutkija ymmärtää valitsemansa eos-vastaamisstrategian seuraukset ja osaa tulkita tuloksia tästä näkökulmasta.

Verkkokyselyt ovat lisääntyneet itsenäisenä tiedonkeruumuotona ja muihin tiedonkeruumuotoihin yhdistettynä. Eri tiedonkeruumenetelmiä yhdistämällä pyritään toisaalta hallitsemaan kasvavia tiedonkeruukustannuksia ja toisaalta vaikuttamaan laskeviin vastausosuuksiin. Tutkijoiden kiinnostus kohdistuu tällä hetkellä verkkokyselyiden ja yhdistelmätiedonkeruiden menetelmävaikutusten arviointiin, aineiston laatua mittaaviin tekijöihin ja otantaan.

En osaa sanoa (eos) -vastaaminen on osa eri tiedonkeruumenetelmiin kohdistuvaa menetelmävaikutusten arviointia. Tässä artikkelissa tarkastelemme eos-vastaamista ja sen luonnetta erityisesti itse täytettävällä lomakkeella. Pohdintoja peilataan myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen pilotista saatuihin kokemuksiin eos-vastaamisesta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että verkossa kerätyn ja puhelinhaastatteluin kerätyn aineiston välillä syntyy eroja, mutta eroihin on mahdollista vaikuttaa.

Kysymystyyppi vaikuttaa eos-vastausten mielekkyyteen

Lomaketta laatiessaan tutkijan on tärkeää ymmärtää muotoilemiensa kysymysten sisäänrakennetut olettamukset. Vastaaja pyrkii kysymystä lukiessaan ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan ja sen valossa jäsentämään annettuja vastausvaihtoehtoja (esim. Tourangeau 2000; Krosnick 2002).

Lomakkeella esitettyihin kysymyksiin ja annettuihin vastausvaihtoehtoihin sisältyy aina vähintäänkin implisiittinen vastaamisstrategia, jolla on vaikutuksensa kerättyyn aineistoon. Kysymystyyppi ja se, millä tavalla eos-vastausvaihtoehto esitetään, vaikuttaa ratkaisevasti aineiston laatuun (Gilljam & Granberg 1993).

Jos eos on aito vastausvaihtoehto, se valitaan merkittävästi useammin vastaukseksi kuin jos se esitetään jollakin muulla tavalla (ks. esim. Schuman & Scott 1989). Jos eos-vaihtoehtoa ei ole tarjolla, vastaaja on pakotettu antamaan vastaus, joka ei välttämättä ole enää hänen omansa (DeRouvray & Couper 2014). Tällaisessa tilanteessa vastaajan motivaatio voi kärsiä, eikä hän enää välttämättä koe velvollisuutta vastata totuudenmukaisesti. Faktakysymyksissä eos-vastausten määrä on tyypillisesti pienempi kuin tietoa, mielipidettä tai asennetta mittaavissa kysymyksissä (esim. Vis-Visschers 2009; Bethlehem & Biffignandi 2012).

Eos-vastausten merkitys on jossain määrin erilainen faktapohjaisissa, tosiasiatyyppisissä kysymyksissä kuin muissa kysymyksissä. Varsinkin faktakysymysten analysoinnissa runsas eos-vastausten määrä on ongelmallista ja sen ajatellaan heikentävän aineiston laatua. Tieto-, mielipide- ja asennekysymyksissä eos-vastaukset ovat luontevammin osa aineiston tulkintaa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen kysymyksistä suurin osa on vastaajan työmarkkina-asemaa koskevia faktakysymyksiä, joihin vastaajalla oletetaan olevan selkeä vastaus.

Ero faktakysymysten ja mielipidettä tai asennetta mittaavien kysymysten välillä selittyy osittain erilaisilla kognitiivisilla prosesseilla (Krosnick ym. 2002; Tourangeau ym. 2000; Roberts 2007). Tosiasioita kuvaavien vastausten prosessointi ja niiden sovittaminen annettuihin vastausvaihtoehtoihin on monesti vastaajan kannalta kevyempää kuin mielipiteen tai arvion muodostaminen. Vastaajan tietotasoa kartoittavien kysymysten pohtiminen saattaa myös olla vaativaa. Faktakysymyksetkin voivat olla kognitiivisesti erittäin kuormittavia, jos ne edellyttävät paljon mieleen palauttamista, laskemista tai muuta tiedon prosessointia.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.2.2015