Avioituvuus kasvoi korkeasti koulutetuilla naisilla ja miehillä vuonna 2025
katsausTilastokeskuksen mukaan eri sukupuolta olevien parien avioituvuus kasvoi vuonna 2025. Ensimmäisiä avioliittoja solmittiin edellisvuotta vilkkaammin. Avioituvuus kasvoi korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla naisilla ja miehillä, kun muissa koulutusryhmissä se laski hieman.
Korkeasti koulutetut avioituvat muita useammin
Eri sukupuolta olevien avioituvuus, eli avioliiton solmineet suhteessa niihin, jotka voisivat mennä naimisiin, kasvoi vuonna 2025. Avioituvuus kasvoi korkea-asteen kouluksen suorittaneilla naisilla ja miehillä, kun taas toisen asteen koulutuksen suorittaneiden ja perusasteen koulutuksen varassa olevien avioituvuus pieneni verrattuna edellisvuoteen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien naisten avioituvuus laski matalimmilleen vuodesta 2008 lähtien.
Avioituvuus oli 2000-luvulla korkeimmillaan vuonna 2008, minkä jälkeen sen suunta on ollut pääosin laskeva. 2020-luvulla avioituvuuden lasku on hidastunut tai jopa pysähtynyt. Avioituvuus on vuoteen 2008 verrattuna pienentynyt voimakkaasti kaikissa koulutusryhmissä, mutta suurin suhteellinen pudotus on perusasteen koulutuksen varassa olevien avioituvuudessa.
Avioituvuus on ollut selvästi suurinta korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla naisilla ja miehillä. Toisen asteen koulutuksen suorittaneiden avioituvuus on ollut hieman suurempaa kuin perusasteen koulutuksen varassa olevilla. Koulutusryhmien väliset erot avioituvuudessa ovat pienentyneet avioituvuuden jyrkimmän laskun myötä, mutta edelleen korkeasti koulutettujen naisten avioituvuus on noin kaksinkertainen verrattuna niihin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Miehillä ero korkeimman ja matalimman koulutusryhmän välillä on vielä suurempi kuin naisilla.
Tarkastelu on rajattu Suomessa syntyneisiin henkilöihin ja eri sukupuolta olevien puolisoiden välisiin avioliittoihin. Miesten avioituvuuden kehitys koulutusryhmittäin on melko samanlainen kuin naisten, mutta koulutusryhmien väliset erot ovat hieman suuremmat, ks. liitekuvio.
Runsas puolet naisista ja miehistä avioituu elinaikanaan
Vuonna 2025 sekä miehet että naiset solmivat ensimmäisiä avioliittoja edellisvuotta hieman vilkkaammin. Uudelleenavioituvuus puolestaan väheni verrattuna edellisvuoteen.
Mikäli vuoden 2025 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon pysyisi vallitsevana, niin naimattomista naisista 51 % ja naimattomista miehistä 46 % solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta. Kuviossa on esitetty lisäksi vastaavat osuudet vuosien 2008 ja 2018 avioituvuuslukuihin pohjautuen. Vuosi 2008 oli avioituvuuden huippuvuosi 2000-luvulla, ja mikäli kyseisen vuoden avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi pysynyt vallitsevana, naimattomista naisista 76 % ja naimattomista miehistä 70 % olisi avioitunut ennen 50. ikävuotta.
Avioliiton solmimisella ei ole yläikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäistä avioituvuutta. Mikäli vuoden 2025 avioituvuus säilyisi vallitsevana, naimattomista naisista 55 % avioituisi elinaikanaan ja miehistä 51 %. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille naisille 78 % ja miehille 73 %.
Edellä mainitut prosenttiluvut naimattomien odotettavissa olevasta avioitumisesta on tuotettu muodostamalla elinajantaulun laskentaperiaatteilla avioituvuustaulu. Laskennassa on käytetty viisivuotisikäryhmittäisiä ensimmäisen avioliiton solmineiden avioituvuuslukuja miehille ja naisille. Laskelmassa ei ole huomioitu kuolleisuutta, mutta se on kuitenkin vähäistä ennen 50. ikävuotta, minkä vuoksi lopputulos antaa hyvän kuvan avioituvuudesta.
Ensimmäinen avioliitto päättyy todennäköisemmin leskeyteen kuin avioeroon
Vuoden 2025 tilanteen pysyessä voimassa todennäköisyys sille, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, on 36 %. Vastaava luku vuonna 2024 oli 35 %. Naisen ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on selvästi todennäköisempää, 43 %, kuin liiton päättyminen avioeroon.
Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin (solmitut avioliitot, avioerot, kuolemat, leskeytymiset), joiden pohjalta tuotetaan monitilaisia elinajantauluja soveltamalla tapahtuman toteutumisen todennäköisyys (ks. avioeron todennäköisyys). Tällöin esimerkiksi avioeronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien parien solmimien avioliittojen päättymistä eroon liiton keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.
Kuviossa on esitetty naisen avioeroon päättyneiden avioliittojen kumulatiivinen osuus avioliiton keston mukaan eri vihkivuosilta. Avioeronneisuus avioliiton keston mukaan on 1990-luvulta lähtien pysynyt melko samanlaisena avioliiton solmimisvuodesta riippumatta. Esimerkiksi vuoden 2000 jälkeen solmituista eri sukupuolten välisistä avioliitoista noin viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä aviovuotena ja noin neljäsosa 11. aviovuotena.
Avioeroon päättyneiden avioliittojen osuus on suurin vuoden 1989 avioliittokohortilla: vuonna 1989 solmituista avioliitoista 43 % oli päättynyt avioeroon vuoden 2025 loppuun mennessä. Avioeroon päättyneiden avioliittojen osuus ylittää 42 % myös vuosina 1988 ja 1990–1991 avioliiton solmineilla. Eronneiden osuus avioliittokohortista ylittää 40 % kaikkina vihkivuosina välillä 1982–1997. Koska pitkistä avioliitoista erotaan suhteellisen harvoin, näissä prosenttiosuuksissa ei ole odotettavissa enää kovin suuria muutoksia. Tuoreempien liittojen kohdalla luvut kehittyvät.
Verrattaessa avioerokertymän lukuja esimerkiksi edellä esitettyyn ensimmäisestä avioliitosta eroamisen todennäköisyyteen on huomattava, että avioerokertymän luvuissa on huomioitu naisen kaikki avioliitot ja niihin liittyvät avioerot, ei vain ensimmäisiä avioliittoja.
Avioeron riski ensimmäisinä avioliittovuosina on aiempaa pienempi
Alla olevassa kuviossa on esitetty avioeron riski kunakin avioliittovuotena, eli kuinka suuri osuus avioliitoista on päättynyt tuolloin. Luvuisssa ovat mukana naisen kaikki avioliitot, joissa puoliso on eri sukupuolta. Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina, ja se on huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena avioliiton solmimisesta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa.
Näyttäisi siltä, että 2020-luvulla solmituissa avioliitoissa avioeron riski ensimmäisinä avioliittovuosina on pienentynyt verrattuna sitä aiemmin solmittuihin avioliittoihin.
Vuonna 2025 naisen avioeroon päättynyt avioliitto oli kestänyt keskimäärin 12,7 vuotta. Mikäli päättynyt avioliitto oli naisen ensimmäinen, se oli kestänyt keskimäärin 13,6 vuotta. Luvut koskevat avioeroja, joissa aviopuolisot olivat eri sukupuolta.
Naisparien eronneisuus on suurempi kuin miesparien
Vuonna 2025 samaa sukupuolta olevat parit solmivat 494 avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien parien erojen määrä vuonna 2025 oli 159, kun huomioidaan sekä samaa sukupuolta olevien avioparien avioerot että rekisteröityjen parisuhteiden purkamiset. Määrä kasvoi 13:lla edellisvuodesta.
Vuonna 2025 eronneisuus samaa sukupuolta olevilla pareilla oli 16,1 eroa tuhatta naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa kohti, edellisenä vuonna luku oli 15,6. Miesparien eronneisuus pysyi ennallaan, kun taas naisparien eronneisuus kasvoi edellisvuodesta. Naisparien eronneisuus on tyypillisesti ollut suurempi kuin miesparien. Vuonna 2025 naisparien eronneisuus oli 19,4 ja miesparien 10,4 eroa tuhatta naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa kohti.
Saman sukupuolen liittojen ja erojen kokonaismäärät ovat pieniä, ja siksi pienetkin vuosittaiset muutokset erojen määrissä voivat aiheuttaa eronneisuuslukuihin heiluntaa. Kuviossa on vertailun vuoksi mukana naisten avioeronneisuus eri sukupuolten avioliitoissa. Sekä naisten että miesten avioeronneisuus eri sukupuolta olevien parien avioliitoissa vuonna 2025 oli 12,0 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa kohti.
Kansainvälisten avioliittojen osuus kasvoi edelleen
Vuonna 2025 Suomessa vakinaisesti asuneiden naisten solmimista avioliitoista 6,8 % oli avioliittoja suomalaistaustaisen naisen ja ulkomaalaistaustaisen miehen välillä. Edellisvuonna osuus oli 6,4 %. Suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on ollut hitaassa kasvussa 1990-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin osuus oli 4 %:n luokkaa.
Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista Suomessa vakinaisesti asuvien miesten solmimista avioliitoista oli 6,9 % vuonna 2025. Sekin kasvoi edellisvuodesta, jolloin vastaava osuus oli 6,6 %. Myös suomalaistaustaisten miesten kansainvälisten avioliittojen osuus on kasvanut vähitellen 1990-luvun alun 4 %:n tasosta, mutta vaihtelu vuositasolla on ollut suurempaa kuin naisilla.
Suomalaistaustaisten naisten ulkomaalaistaustaisten miesten kanssa solmimissa avioliitoissa puolison yleisimmät taustamaat vuonna 2025 olivat entisen Neuvostoliiton alue, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Viro. Suomalaistaustaisten miesten ulkomaalaistaustaisen puolison taustamaa oli yleisimmin entinen Neuvostoliitto, Filippiinit tai Viro.
Suomessa vakituisesti asuvien naisten vuonna 2025 solmimista avioliitoista 8,1 % oli avioliittoja, joissa molemmat puolisot olivat ulkomaalaistaustaisia. Suomesssa vakituisesti asuvien miesten kohdalla osuus oli 11,8 % solmituista avioliitoista. Luvuissa ovat mukana vain eri sukupuolta olevien parien solmimat avioliitot.