Tiedon tulevaisuus -podcast: Miksi lapsia ei synny?

-tekstivastine

Markus Rapo: Vieraskielisten syntyvyys on mennyt jo alle ruotsinkielisten syntyvyyden tason ja tämä on kyllä aika hätkähdyttävä uutinen. Ja meille on tullut maahanmuutto, joka seitsemäs synnytysikäinen nainen on vieraskielinen. Se massa on kohtuullisen suuri, mutta kyllä heilläkin syntyvyys on laskenut.

Anna Rotkirch: Joo, julkisessa keskustelussa usein ajatellaan, että Suomeen muuttaneella on hyvin korkea syntyvyys ja näinhän ei ole. Muun muassa siksi, että useimmat meille tulleet ovat muista Euroopan maista tai entisen Neuvostoliiton maista. Sitten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on myös niin, että kun katsotaan sitten toisen sukupolven maahanmuuttajia, niin niilläkin on. Usein maahan muuttaneilla on hieman korkeampi syntyvyys. Se laskee samaan tahtiin niin kuin Markus tässä sanoi. Mutta toisen sukupolven maahanmuuttajilla on itse asiassa tällä hetkellä Suomessa, meillä on tuore tutkimus siitä, vielä alhaisempi syntyvyys kuin kantaväestöllä.

Markus Sovala: Tervetuloa Tiedon tulevaisuus -podcastiin! Tänään aiheenamme on väestökehitys ja miten väestön muutokset vaikuttavat Suomen tulevaisuuteen. Minä olen Markus Sovala, Tilastokeskuksen pääjohtaja ja tänään vieraanamme on Väestöliitosta Väestön tutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch ja meidän Tilastokeskuksen väestötilastojen asiantuntija Markus Rapo. Tervetuloa!

Markus Rapo: Kiitos kiitos.

Anna Rotkirch: Kiitos.

Markus Sovala: Mitäs se tämmöinen väestötutkimus oikeastaan on? Mikäs tieteenala se semmoinen on?

Anna Rotkirch: Niin jokuhan sanoi, että se on syntymät ja kuolemat ja sitten välillä tosi paljon numeroita ja tilastoja. Ajatellaan, että väestön kehitykseen vaikuttaa siis syntyvyys ja tietenkin kuolevaisuus, mutta sitten myös muuttoliike. Joskus avioituvuus tai parinmuodostus on se neljäs prosessi, koska tällaisia prosesseja me Markuksen kanssa palkkatyöksi tarkastelemme.

Markus Sovala: Niin ja Markus tekee meillä väestötilastoja. Mitäs ne sellaiset tilastot ovat?

Markus Rapo: No ne ovat tilastoja meistä kansalaisista. Eli hyvin tämmöistä maanläheistä ja kuka tahansa kadunkulkija voi näihin löytää itsensä sieltä tilastoista. Itsekin olen löytänyt itseni tilastoista. On menty naimisiin, on saatu lapsia, on muutettu. Nämä liittyvät hyvin olennaisesti tavallaan jokapäiväiseen elämään. Siksi ne ehkä ovat myös kiinnostaneet isoa yleisöä.

Markus Sovala: Tämä väestökysymyshän on Suomessa nyt tällä hetkellä aika, miten sanoisin, poliittisesti kiinnostava ja akuutti sen takia kun on puhuttu tästä - jotkut on käyttänyt termiä vauvapula. Tai sitten vähän ehkä fiksummin sanotaan, että on huomattu, että syntyvyys on laskenut ja yhä useammat perheet - tai on yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joilla elämän aikana syntyy vähemmän lapsia kuin he olisivat itse toivoneet. Ja tällaisiin ilmiöihin tässä on kiinnitetty huomiota. Ja nythän meillä on myöskin Väestöliiton kanssa vähän tekemisissä, koska me ollaan yhdessä samassa tutkimushankkeessa, tässä pikkuhiljaa aloittelemassa. Mikäs, mä koitan täältä oikein luntata? Mikä se meidän hieno nimi oli? Inhimillinen pääoma ja väestöskenaario. Sellaista tässä yhteistyössä ryhdytään tekemään. Iso konsortio. Siinä on mukana taitaa olla Turun ja Helsingin yliopistot ja ne on näitä isoja kaupunkeja ja tosiaan Väestöliittoa ja Tilastokeskusta. Tämmöinen kansallisen tason hanke millä koetetaan tätä ilmiökenttää ymmärtää. Mutta mitäs me oikeastaan tiedetään siitä syntyvyyden laskusta? Suomi ei ole varmaan ainoa paikka maailmassa, missä syntyvyys on laskenut.

Markus Rapo: Syntyvyys on laskenut Suomessa, mutta on se laskenut koko EU tasollakin. Eli jos 2010, johonka nyt aika usein peilataan, Suomessa syntyvyyden lasku alkoi, niin EUn korkein taso löytyi Irlannista 2.05 ja tällä hetkellä korkein taso on Bulgariassa 1,7. Eli myös ne maat, joissa syntyvyys on ollut korkealla tasolla, on tullut alaspäin. Pohjoismaissa kaikissa on tultu alaspäin ja Suomessakin ollaan nyt siis tosiaan 30 prosenttia alemmalla tasolla kuin oltiin 2010. Että ihan koko Euroopan tasolla syntyvyys on laskenut. Ei olla yksin tämän ongelman kanssa.

Markus Sovala: Globaalistikin taitaa olla. Nyt pitää kysyä viisaammilta. Mutta onko se jo niin, että meidän elinikänä päästään näkemään se, että koko maailman väestömäärä lähtee jo laskuun?

Anna Rotkirch: Siltä näyttää. Kukaanhan ei tiedä, mutta tosi pitkään YK ennusti, että väestö kasvaisi, siis koko ihmiskunta koko tämän vuosisadan aikana. Ja silloin itse asiassa jotkut väestötieteilijät, jotka huomioi koulutuksen vaikutusta lapsilukuun sanoivat että no, ehkä se on jo 2080 luvulla, jolloin väestö pienenisi kaikkialla. Ja tätä pidettiin hyvin radikaalina 10 vuotta sitten. Vähän tällaisena huh, että voiko näin olla. Ja nytten ne tietyt ekonomistit sanoo, että tämä koko ihmiskunnan pieneneminen voi jo tapahtua 2050 luvulla.

Markus Sovala: Minä en enää ihan varmana ole sitä noin kun katselemassa sitä silloin.

Anna Rotkirch: Ja ehkä se tärkeämpi kuin se, milloin se taittuu - sehän on hypoteettinen. Ja kukaanhan ei tiedä täsmälleen paljonko ihmisiä on. Tärkeämpi on se, että jo 10 vuoden aikana maailman syntyy joka vuosi vähemmän vauvoja ja että lapsiväestö jo nyt pienenee. Ja jälleen, kun sinä puhut tästä meidän hankkeesta ja Suomen asemasta. Tämä on tosi pitkän linjan tulos, jonka ajurit on tavallaan myös hyvin myönteisiä kehityksiä. Se on ihmisten valinta. Se on se, että useimmat lapset jää eloon, jolloin vanhemmat voivat saada vähemmän lapsia. Sinänsä tämä ei ole mikään kriisin paikka, että voi ei että. Mutta tämä on iso muutos. Ja se muutos tässä muutoksessa on se, miten nopeasti tämä muutos tapahtuu. Jos ihmiskunta vähenisi hiljalleen. Jos EUssa syntyvyys laskisi hiljalleen, jos oltaisiin jossain 1,8 tai 1,9 missä oltiin pitkään syntyvyydessä, niin väestö vähenisi vähitellen tai sitten tulisi vähän maahanmuuttoa joka paikkaisi sitä. Mutta nyt kun me puhutaan 1,3 tai 1,4, missä siis EU on ja Suomi tällä hetkellä, se tarkoittaa, että teoreettisessa väestössä 100 aikuista saa noin 40 lastenlasta. Eli jos unohdetaan muuttoliike, niin meillä olisi enemmän kuin väestön puolittuminen kahdessa sukupolvessa. Ja halusin korostaa tässä tätä muutosten tahtia. Ja kun me puhutaan sopeutumisesta ja mitä voi tehdä, niin tavallaan jo on se iso muutos. Väestö ikääntyy, ehkä vähenee tällä vuosisadalla, mutta miten se näkyy eri paikoissa ja missä tahdissa se tapahtuu? Ja tosi nopeat muutokset ovat usein hyvin haastavia yhteiskuntarakenteelle, niin kuin me jo nähdään Suomessa.

Markus Sovala: Ja Suomi on tässä sitten globaalissa mitassa tämmöinen laboratorio, missä päästään katsomaan miten ne asiat menee.

Anna Rotkirch: Juuri näin.

Markus Sovala: Kiinnostava ilmiö sinänsä, että opin viime kuussa YK:n tilastokomission kokouksen yhteydessä. Kävin siellä kuuntelemassa YK:n väestöjärjestön esitelmää, että se ihmisjoukko, jota ei ole väestölaskennassa laskettu, niin sen määrä on valtavasti kasvanut. 30% maailman väestöstä asuu maissa, jossa ei ole viimeiseen 10 vuoteen ollut väestölaskentaa ja sinänsä aina sitä jaksaa hämmästellä, että miten isoista asioista on kysymys ja eikä silti saada näitä perustietoja kuntoon. Mites kaima? Markus, mites Suomessa se väestö lasketaan?

Markus Rapo: Suomessa väestö lasketaan rekisteriperusteisesti kokonaan. Eli me hyödynnämme Digi- ja väestötietoviraston hyvää ja laadukasta dataa sen osalta ja se tapahtuu nopeasti. Kolmessa kuukaudessa me saadaan virallinen väkiluku tuotettua vuodenvaihteesta. Ja kustannustehokkaasti.

Markus Sovala: Eli mä tavallaan itse teen sun tilastot sillä, että kun muutan niin teen muuttoilmoituksen, niin siitä sä saat tiedon siitä missä toinen Markus asui.

Markus Rapo: Kyllä. Eli syntyneestä lapsesta tulee ilmoitus sairaaloista suoraan DVV:lle. Muuttoilmoitukset, naimisiinmenot, erot, yhteen muutot, erilleen muutot ja kuolemat. Kaikki tiedot tulee meille rekisteriperusteista ja on tullut jo vuodesta 1990 lähtien. Siinä mielessä ollaan onnellisessa asemassa ja kun mainitsit, että kaikissa maissa joissa ihmiset asuvat, ei väestölaskentaa tehdä, niin kyllähän Suomessakin tehtiin 10 vuoden välein vain väestölaskenta ja esimerkiksi -60 ja -70 väestölaskentojen välillä tapahtui aika paljon Ruotsiin muuttoa ja se oli yllätys, että kuinka paljon sinne oli oikeasti muuttanut, kun ei ollut faktista tietoa silloin. Tässä tilanteessa ollaan vieläkin jopa Euroopassa useassa maassa. Puhumattakaan sitten vähemmän kehittyneistä maanosista, että ei ole sitä faktatietoa ja tuoretta tietoa. Tuorein tieto saattaa olla 8 vuotta vanhaa ja se kyllä varmasti aiheuttaa ongelmia ja haasteita.

Anna Rotkirch: Nyt pitää vaan muistuttaa. Tämä on siis anonymisoitu tieto, eli tämä Markus ei tiedä juuri sinusta, jos joku on ihan uusi. Ja mä voin nyt pitää tän todella ulkopuolisen ja käyttäytyjän tällaisen fanituspuheenvuoron. Meillä on, eikö me olla maailman paras Tilastokeskus? Ja siis tämän meidän tiedon laatu ja myös luotettavuus ja myös turvallisuus on ihan maailman huippua ja esimerkiksi se, että perhetutkimuksessa me saatiin tosi varhain mahdollisuus tutkia avoliittoja, mitä edes muissa Pohjoismaissa ei silloin ollut mahdollista. Avoliittoihin Suomessa syntyy enimmäismäärä lapsista niin on hirveän tärkeää tietää, että mitä niiden muutos on, että se laatu ja taso. Ja tämä on aidosti myös valtti. Nyt kun ollaan tässä niukkenevien resurssien ja pienenevän väestön vuosisadassa, niin ainakin se tieto ja sen nopea päivittyvyyshän on se valtti, johon musta pitäisi todella satsata, koska sillä voidaan nopeasti reagoida. Siis voidaan reagoida pitkällä tähtäimellä, mitä Suomessa ei olla tehty tarpeeksi. Mutta sitten kun tulee seuraava kriisi, onko se sitten liittyen muuttoliikkeeseen tai liittyen johonkin pandemiaan, niin voidaan nopeasti saada tietoa ja toivottavasti sitten päättäjille. Tätä Väestöliitto halusi tukea ja tätä musta voisi oikeasti hyödyntää paljon enemmänkin Suomessa, koska edellytykset on.

Markus Sovala: Joo ja veronmaksajaa tässä voi lohduttaa sillä, että sillä, että Suomessa tämä väestö pystytään laskemaan olemassa olevista tiedoista, niin säästytään näistä valtavilta laskentakierrosten kustannuksilta. Kiinan väestönlaskennassa on seitsemän miljoonaa ihmistä töissä ja silloin kun Suomessa, löysin Tilastokeskuksen vanhoista historiikeista tiedon, kun viimeksi kun väestö laskettiin sillä tavalla, että jokaiseen perheeseen lähetettiin lomake ja viimekädessä käytiin soittamassa ovikelloa, jos ei vastattu, niin Tilastokeskuksen työvoima täytyi sinä vuonna kaksinkertaistaa. Talon kustannukset on tällaisesta väestölaskennasta helposti kymmeniä miljoonia euroja. Ja meillä se syntyy muutaman ihmisen työllä. Että ei ole kysymys vaan tietojen hyvästä laadusta, vaan myös omasta mielestä teemme ne kuitenkin aika halvalla. Olemme säästäväisiä.

Markus Rapo: Joo, ja tässä on hyvä esimerkki. Esimerkiksi Irlanti, 5,1 miljoonaa eli suunnilleen Suomen kokoinen väestö ja 2021-laskennassa palkattiin yhteensä väestön tietojen kerääjiä ja sen datankäsittelijöitä 5 500 henkilöä. Ja sitten kuitenkin se kerätty tieto on siltä ajankohdalta, kun se kenttätyö tehdään ja seuraavan kerran sitten sama toistetaan viiden tai 10 vuoden päästä. Eli se maksaa paljon ja sitten se data on käytettävissä tuoreena vaan sen vuoden ja sitten pitää odottaa taas seuraavat 10 vuotta, että saadaan tuoretta tietoa. Meillä tämä tehdään joka vuosi ja ennakkotietoja tuotetaan joka kuukausi. Että siinä mielessä ollaan kyllä aika paljon onnellisemmassa asemassa.

Markus Sovala: Mikäs on tuorein tietomme meiltä? Onko se helmikuulta?

Markus Rapo: Löytyy tuorein tieto, että esimerkiksi syntyneiden määrästä. Syntyneitä on runsas 3 600 lasta ja jos sitä vertaa vuoden takaiseen helmikuuhun, jolloin syntyi 3300 lasta, niin 9% enemmän. Eli tämä positiivinen vire mitä nyt syntyvyydessä hieman on nähty, niin näyttää ainakin helmikuun osalta jatkuvan. Ja edelleen ollaan siis historiallisen matalalla tasolla. Mutta toki nyt näyttää, että ainakin syntyvyyden lasku on pysähtynyt.

Anna Rotkirch: Ja se on tosi iso juttu, koska jälleen jos me nyt, äsken sanoin, että 1,3 on itse asiassa aika eri väestörakenteen kehityksen kannalta kuin vaikkapa 1,7, niin se on myös aika eri kuin 0,8, missä monet Itä-Aasian maat on tai se 1,1, missä Puola, Italia ja Espanja ovat. Että oikeasti pitkällä tähtäimellä tällä on väliä. Osaatko sanoa Markus? Kun puhutaan, että syntyvyys nousee, niin Suomessahan se syntyvyyden lasku on ennen kaikkea johtunut siitä, että esikoisia syntyy vähemmän. Niin nyt kun se nousee, niin tiedättekö jo jotain siitä, että onko se enemmän toisia ja kolmansia lapsia vai enemmän esikoisia? Vai missä tämä muutos näkyy?

Markus Rapo: No ainakin tammikuun osalta se syntyvyyden määrän kasvu, joka oli tammikuu -26 versus tammikuu -25, niin kaksi kolmasosaa oli ensimmäisiä lapsia. Eli se antaisi ymmärtää, että jos nyt nuoret on lykänneet lasten hankintaa, niin ilmeisesti tavallaan tulee tarve. Jos sen lapsen aikoo hankkia, niin lykkäystä päätetään ja hankitaan lapsia, että jossain vaiheessa se tavallaan tulee eteen. Näyttäisi nyt ainakin ensitietojen perusteella, että se on ensimmäisiä lapsia.

Markus Sovala: Nää on kivoja uutisia, koska tietenkin on jokaisen yksityisasia montako lasta hän haluaa. Mutta kun meillä on, kiitos Annan, eikö meillä ole tutkimustietoa siitä, että kun ihmisiltä kysytään, että montako lasta haluaisit, niin tyypillisesti se numero on isompi kuin se toteutunut lapsimäärä eli se, että kun syntyvyys kasvaa, niin silloin todennäköisesti useampi perhe saa toiveensa täyttymään.

Anna Rotkirch: Ehdottomasti. Ja siis joo, Väestöliitossa me tutkitaan nimenomaan toivottua lapsilukua ja meidän lähtökohta on ihmisoikeudet ja jokaisen oikeus toivoa itselleen nolla tai viisi lasta. Ja sitten me yritetään tukea sitä toivottua lapsilukua. Ja Suomen haaste on nimenomaan se, että nuoretkin aikuiset toivovat noin kaksi lasta. Useat toivoo paljon enemmän ja se jää kauas siitä. Ja varsinkin se lapsettomuus on meillä tosi korkea. Eli monet toivoo kaksi ja tulee saamaan nollaa. Tässäkin Väestöliitossa on just avattu uus palvelu, joka on tätä lapsiperheellistymistä pohtiville ihmisille. Mitä mä kuulin tänään meidän aamukahvilla oli juuri se sama, että tullaan siihen ja monet sanoo, että kunpa me oltais tiedetty, että tätä kannattaa yrittää aikaisemmin. Että on monta syytä siihen, että se lapsiperheellistyminen ei onnistu. On puolisoa ja on taloudellisia huolia. Mutta yksi on se, että meidän vallitseva elämä houkuttelee sellaiseen ns. lykkäämisen eli siirretään ja oikeasti ainakin tarpeeksi moni ei tiedä siitä, että milloin olisi se mahdollisin ja paras hetki saada ne lapset.

Markus Sovala: Onko ihmiset liian hedonistisia, nautinnonhaluisia vai ovatko he vain niin tavallaan varovaisia, että he toivovat lapsillensa mahdollisimman turvallista ympäristöä ja tavallaan keräävät siihen materiaalisia edellytyksiä? Mistäs tässä on kyse? Mitä me tiedetään tästä ilmiöstä?

Anna Rotkirch: Mä sanoisin, että tuota kyllähän mä ajattelin, että nuoret aikuiset reagoivat siihen signaaliin, mitä yhteiskunta niille lähettää. Ja tosiasia on myös se, että esimerkiksi jos olet korkeasti koulutettu nainen, niin rahallisesti sun kannattaa tulla vähän myöhemmin äidiksi, kun nuorempana kuin se olisi suotuisampaa. Me ollaan rakennettu sellainen yhteiskunta, joka monella lailla palkitsee sitä, että sinä saat lapsia aika myöhään ja me ollaan tultu sellaiseen pisteeseen, missä alle kolmekymppisten syntyvyys on laskenut todella vahvasti. Ehkä nyt vähän piristynyt, ehkä. Mutta siis tämän pitkän laskun myötä 35+ vuotiaiden syntyvyydessä ei ole merkittävää siirtoa enää. Eli me tiedetään, että 35 ikävuoden jälkeen naisen hedelmällisyys myös laskee jyrkästi, eli siinä ei ole mitään yllätystä, eikä sitä voi millään lapsettomuushoidolla merkittävästi muuttaa. Ja että me ollaan siirrytty, siirrytty ja lapset syntyy 30-34 -vuotiaalla se on tosi tiukka aikaikkuna. Eli tavallaan me vaaditaan nuorilta musta aika mielettömän jutun, että kouluttaudu ja opiskele ja tule valmiiksi ihmiseksi ja saa ne lapset 30-34-vuotiaana. Jotkut onnistuu siinä, enemmistö edelleen onnistuu siinä, mutta yhä useammat ei. Niin siksi me puhutaan siitä, että eri tiet vanhemmuuteen ja myös se mahdollisuus, että sä voisit saada lapsia alle kolmekymppisenä ja silti saada ihan hyvän elämän. Ja se ei olisi myös taloudellisesti kallista, vaan päinvastoin se olisi paremmin tuettua. Niin tämä esikoisten tukeminen elämän suunnittelussa myös taloudellisesti on asia, jota Väestöliitto nyt ajaa.

Markus Sovala: Varmaan on kysymys rahastakin ja sellaisesta materiaalisista asioista, koulutuksesta ja näin, mutta kyllä se sitten on vähän myös kulttuurinen tekijä ja vähän mitä mä sanoisin uskallustekijä. Mä olen saanut itse oman ensimmäisen lapseni - taisin olla 26-vuotias ja silloin jotenkin sitä ajatteli, että oli siinä vanhan kansan sanonta, että lapsi tulee leipä suussansa, jolla tarkoitettiin sitä, että kyllä ne asiat jotenkin järjestyy. Ja mun isäni oli taisi olla 23-vuotias kun mä synnyin ja mun isoisäkään ei kyllä vanha ollut. Kyllä hänkin oli jotakin siinä kaksiviitonen tai jotain sellaista suuruusluokkaa. Pitäisi oikein osata joskus laskeakin sen läpi, kun hän taas synnytti mun isän. Oma poikakin on suht nuorena tullut isäksi, niin kyllä se varmaan kulkee myös kulttuurissa sellainen ajatus.

Anna Rotkirch: Joo ja mikä sen kulttuurin luo? Mikä on se viesti, mitä nuoret aikuiset saa? Kyllä mä sillä lailla, että se on myös ympäröivän yhteiskunnan. Että onko sulla se olo, että just tämä kantaa. Te uskalsitte silloin ja aika pitkään oli ne sukupolvet, että tuo leivän. Saan sitä tukea, sekä rahallista että hoivaa. Tässä on kyllä nykysuomessa skarpattavaa, että onhan se vähän hassua, että kun meillä laski syntyvyys 30 %, niin niin samaan aikaan lapsilisien reaaliarvo laski ihan saman verran. Että kyllä tämä vähän myös kertoo siitä panostuksista ja arvostuksesta mitä lapsiperheellistymiselle on annettu.

Markus Sovala: Mutta eikös niin, että syntyvyys oikein lisää laski tai oikein erityisesti putosi tuossa noin 2010? Joo joo siinä noin reilu 15 vuotta sitten. Niin osaako tutkimus jo selittää tämän? Mitkä on ne tekijät, jotka nimenomaan tähän vaikuttivat, vai mikä muuttui silloin 15 vuotta sitten?

Markus Rapo: Tähän ei oo varmaan selvää yhtä vastausta. Monen tekijän summa ja silloin puhutaan siitä, että kasvaako talous, onko töitä. No sitten puhutaan paljon tästä kännykästä, Tinderistä, parisuhteiden luomisesta. Varmasti tekijöitä on monia ja mitä mä olen ymmärtänyt, niin tutkimustakinhan on tehty tässä jo 10 vuoden aikana. Ja dataahan meillä Suomesta löytyy, mutta en ole nähnyt vielä sellaista tyhjentävää raporttia, missä olisi nämä tuotu selvästi listattuna esiin. Eli täällä voi olla taustalla myös sellaisia tekijöitä, mitä me ei ainakaan rekistereistä löydetä ja silloin pitäisi tehdä ehkä nyt sitten sitä laadullista tutkimusta ja kysyä ihmisiltä, että jos ei lapsia hankkinut, niin onko se valittu, koska sitäkinhän tapahtuu ja se on täysin kunnioitettavaa, että ei halua lapsia. Mutta sitten että perhebarometrissa kun kysytään, että haluaisi lapsia, mutta en ole saanut, niin mitä tekijöitä siellä nousee? Muistaako Anna perhebarometristä?

Anna Rotkirch: Siis kyllä mä sanoisin, että tavallaan meillä alkaa olla - aina on lisää tutkittavaa - mutta meillä alkaa olla tavallaan aika selkeä kuva siitä, että mitä tapahtui. Eli se johtuu ennen kaikkea esikoisista. Se on selvästi yhteydessä resurssirikkauteen eli koulutukseen, tuloihin, mutta myös ympäröivän tukeen. Onko sulla vanhempia, jotka on lähellä ja tukee sinua niin poispäin? Niin kuin laajemmin ehkä siihen uskallukseen? Sitten oli tämä iso teknologinen murros ja mä en tiedä muuta selitystä sille, miksi kaikkialla maailmassa syntyvyys lähti juuri silloin kun sä sanoit noin 2011-12 tai vähän myöhemmin aika jyrkkään laskuun ja sellaiseen laskuun, mitä kukaan ei ollut ennustanut, että kaikkialla tullaan alaspäin. Joo, se ei ole ehkä uutinen, mutta paljon nopeammin kuin ajateltiin hyvin erilaisissa maissa. Iranista Pohjois-Amerikkaan ja Pohjoismaat. Niin, kyllä mä ajattelen, sillä teknologisella muutoksella, ruuduilla, sosiaalisella medialla on ollut vaikutusta. Siitä on aika vähän tutkimusta, mutta me ollaan äsken tehty katsaus siitä ja kaikki viittaa siihen, että ruudut voi vaikuttaa eri väestöryhmän eri lailla, mutta se pääasiallinen vaikutus syntyvyyteen on myöhentävä. Ja niin kuin negatiivinen eri syistä, se voi liittyä tähän parisuhteiden kriisiin, mistä sä jo puhuit? Se voi liittyä ylipäänsä todellisen - tai ei todellisen, ei saa sanoa, mutta fyysisen elämän ihmissuhteiden haurastumiseen laajemminkin.

Markus Rapo: Ja silloin kun 2010 tämä lasku alkoi, niin silloin tietysti oltiin juuri koettu tai parhaillaankin vielä oli päällä tämä taloudellinen epävarmuus, mikä liittyi silloiseen finanssikriisiin. Ja sitähän heti vähän niin kuin ennakoitiin, että johtuuko syntyvyyden lasku siitä taloudellista epävarmuudesta. Mutta kun tämä lasku on tosiaan nähty myös Norjassa, jossa ymmärtääkseni taloudellinen tilanne ja kassassa rahaa on kohtuullisen mukavasti, että se koetteli kaikenlaisia maita ja yhtä lailla, että ei ollut tavallaan niitä vastavirtaan uivia. Niin niin, ei se talous välttämättä ollut siellä se draiveri tai tekijä, joka lisäisi tämmöistä epävarmuutta, vaan kyllä niitä tekijöitä varmaan täytyy etsiä jostain muualtakin.

Markus Sovala: Eli jos keventää, yrittää vetää yhteen niin tämän alhaisen syntyvyyden taustalla on finanssimiljonäärien ahneus ja teknomiljonäärien vielä isompi taloudellinen ahneus. Että toiset vei yhteiskunnasta rahat ja toiset toi tilalle kännykät.

Olen Markus Savola, Tilastokeskuksen pääjohtaja ja täällä Tiedon tulevaisuus -podcastissa minulla on tänään vieraana Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch ja meidän Tilastokeskuksen väestötilastojen asiantuntija Markus Rapo. Kummastas meillä nyt oikeastaan onkaan pula. Onko meillä pula vauvoista vai parisuhteista? Kumpi on muna? Kumpi on kana?

Anna Rotkirch: Joo. Risto Muurolan oli tämä kirja, että puuttuvat näin ja näin monta miljoonaa. Muistan mitä se oli. Ehkä mä lähtisin siitä, että mikä on se hyvä elämä, mitä nuoret aikuiset toivovat? Tätä me ollaan tutkittu ja melkein kaikki toivoo itselleen parisuhteen ja valtaosa toivoi itselleen myös lapsia. Me myös tiedetään tutkimuksista, tosi vankoista eurooppalaisista tutkimuksista, mitä me ollaan tehty. Miika Mäki Väestön väestöliitossa muun muassa, että nimenomaan se parisuhde ja kestävä parisuhde ja usein varhain solmittu ja kestävä parisuhde on se, joka ennakoi hyvinvointia läpi elämän. Ja nyt jos me katsotaan mitä on tapahtunut nuorille aikuisille, niin me puhuttiin jo tästä. Parisuhteet ovat haurastuneet, on enemmän ihan sinkkuja, mutta on myös yhä enemmän sellaisia, jotka menee avoliittoihin, mutta sitten ne purkautuu. Ne eivät johda lapsiin.

Markus Sovala: Tai se olo ei siinä parisuhteessa ole niin turvallinen.

Anna Rotkirch: Marika Jalovaara on tätä tutkinut tosi pitkään ja ne tulokset on aika järkyttäviä. Missä aikaisemmissa meidän sukupolvissa olisi ehkä avoliitto ja sitten se johti joko avioliittoon tai lapseen. Mutta se niinkun jatkui, niin ne purkautuu eri syistä. Ja tämähän jo itsessään vaikuttaa hyvinvointiin. Sä et voi nelikymppisenä solmia tätä varhain solmittua pitkää parisuhdetta, mutta myös tietenkin sitten syntyvyyteen. Niin siksi meillä on myös tämä sosiaalinen eriarvoisuus, erityisesti miehillä, mutta myös naisilla. Se on resurssikysymys monella lailla, että saatko sä ylipäänsä sen perheen, jota sä toivot, Niin jos me mennään tällä lailla, niin mistä on pulaa? Niin ehkä mä kysyisin, että nähdäänkö, että tämä lupaa hyvin hyvän mielekkään elämän nuorille aikuisille. Ja jos ei täysin, niin miten me voidaan paremmin niitä tukea? Ja kannustan sellaisiin elämän valintoihin, jotka me tiedetään, että myös rakentaa sitä hyvinvointia ja vastaa niiden toiveita.

Markus Sovala: Jos saa vähän vielä yrittää provosoida Anna sua, niin onko meillä pulaa äideistä vai isistä?

Anna Rotkirch: No tavallaan. Jokaisella syntyneellä ihmisellä on yksi biologinen äiti ja yksi biologinen isä. Toki voi tulla myös itselliseksi naiseksi tai samaa sukupuolta olevissa parisuhteissa. Isyydestä puhutaan edelleen liian vähän. Mutta toisaalta mä ehkä nyt ehkä feministinä provosoisin teitä. Mä kuitenkin ajattelen tosi usein, kun me puhutaan, niin tuetaan, että nuoria naisia ei saa syyllistää. En halua millään lailla sitä tehdä. Olen ollut nuori nainen. Minulla on kaksi nuorta tytärtä. Minä elän niiden kautta sitä nuorten naisten ihanaa mahdollisuuksien ja haasteiden elämää. Mutta nuoret naiset päättävät. Mä ajattelen, että se on vain nuori hedelmällisessä iässä ja terve nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää, ja sen päätöksen on oltava. Se on myös lisääntymisoikeus. Että sikäli mä ajattelen, että se on se nuorten naisten päätös synnyttää lopullisesti. Isät on tosi tärkeitä. Miehet on tosi tärkeitä heterosuhteissa täällä. Siksi en osaa vastata tähän sun provosoivaan pulaa vai ei. Mutta meillä on pulaa siitä, miten me puhutaan tästä lapsitoiveiden tukemisesta. Rohkeasti uudella lailla. Lailla, joka vastaisi tätä lapsiperheellistymisen haastetta. Missä on Suomen perhepoliittiset avaukset? Eilen mulla oli japanilainen toimittaja. Sen ensimmäinen kysymys oli, että no mikä on Suomen ohjelma tämän alhaisen syntyvyyden tilassa. No joo, että meillä on yksi väestöpoliittinen ohjelma. Mutta ei, ei me olla tehty mitään. Ei ole mitään suuria avauksia toistaiseksi. Tämän koko syntyvyyden laskun aikana tehty. Ehkä mä haastaisin sillä lailla takaisin, että ainakin meillä on pulaa rohkeista poliittisista avauksista. Että hyvä nyt uskaltaa. Jotkut poliitikot osaavat uskaltaa jo puhua koko asiasta, mutta se, että tehtäisiin jotain, kuunneltaisiin nuoria ihmisiä, vastattaisi tähän, päivitettäisiin meidän perhepolitiikkaan. Niin, sitä mä nyt halusin nähdä.

Markus Sovala: Kun tässä on kuitenkin koko ajan mukana tämmöinen kulttuurinen aspekti ja on kysymys ihmiselämän todella syvistä asioista, että millaisen parisuhteen onnistuu muodostamaan ja osaako siihen mitä on sitten saanut mitään kohtalosta tuonut eteeni? Osaako siihen riittävästi olla tyytyväinen ja luottaa siihen? Niin onko tällaisessa maailmassa politiikalla se tila? Onko tämä yhteiskuntapoliittinen kysymys lainkaan?

Markus Rapo: Tuo on hyvä kysymys ja kun kysyttiin, että onko pula äideistä tai isistä, mä sanoisin, että ehkä pula on kestävistä parisuhteista jos mä nyt Annaa tuossa oikein kuuntelin.

Markus Sovala: Luulen, että on ollut Annan pitkäaikainen argumentti, että kannattaa katsoa niitä parisuhteita.

Markus Rapo: Kyllä. Ja tietenkin voi kysyä, että miksei sitten niitä pysyviä tai pitkiä parisuhteita muodostu. Että tota, miksi ei löydy se oikea kumppani? Löytyykö se aiemmin helpommin? Kohtasiko ihmiset enemmän läsnä? Ollaanko nyt niin kuin luurin päässä niin sanotusti, jolloin ei tule sitä kanssakäymistä, samanlaista kanssakäymistä kuin aiemmin. Ja tietenkin sitten toinen kysymys on ne pariskunnat, jotka haluaisi lapsen, mutta ei uskalla ehkä hankkia sitä lasta. Ja tätä pitäisi kysyä. Sitten selvittää, että jos yksi ongelma on se, ettei se muodostu parisuhteita, niin toinen ongelma on sitten, että on parisuhde. Mutta ei synny lasta vaikka ehkä haluttaisiin. Ja jos siellä on epävarmuustekijöitä, niin siihen yhteiskunta voisi yrittää vaikuttaa. Mutta se, että jos ei synny parisuhteita, niin siihen yhteiskunnalla on aika vähän työkaluja mun ymmärtääkseni olemassa.

Anna Rotkirch: Juuri näin. Mutta tai tavallaan ehkä ei. Mä sanoin niistä pareista ensin. Siis on sellaisia asioita, mitä voidaan suht helposti tehdä. Taloudellinen tuki on yksi sellainen. Me katsottiin just, että jos sä katsot 20–24 -vuotiaat, 25–29, eri ikäryhmät, niin kaikissa niissä 40 ikävuoteen asti, jossa sinulla on puoliso avoliitosta. Avioliitossa ne, joilla on korkeimmat tulot, saavat paljon herkemmin esikoisen eli tulot on yhteydessä, jopa ihan nuorten keskuudessa. Jos sinulla on isommat tulot sä saat sen esikoisen. Että kyllä, kyllä tuloilla on merkitystä. Se ei ole se koko juttu, mutta kyllä se miehillä se tukee puolison saamista Ja siis niin kuin että kyllä tämä ihan talouden tuki on asia mistä pitäisi Suomessa nyt puhua ja isosti. Ja nimenomaan esikoisten kohdalla. Mutta sitten tämä, että onko lasten saanti sellaista mihin politiikkaan voidaan vaikuttaa, niin tämä on paljon suurempi kysymys kuin yhden maan tai yhden hallituksen. Totta kai me tarvitaan työnantajat, me tarvitaan yliopistot, oppilaitokset, vanhemmat ihmiset niin kuin sen pitää olla laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Mutta mitä varten meillä on hallitus? Jos me ei voida puhua siitä, että miten lapsia saadaan ja kasvatetaan tähän maahan? Kuulitteko te tämän OKM:n, nyt kun on niin alhainen syntyvyys ja kouluja joudutaan lakkauttamaan oli tällainen, että miten sopeudutaan kouluissa ja tosi kiinnostava raportti ja sen ihan lopussa ne sanoi, että niin no nyt kun tulee olemaan yhä useampi kunta jossa ei ole yhtään peruskoulua, niin ne oli - mitä sellaiselle kunnalle tapahtuu. Ja siihen se loppui. Mä olin vaan että tästähän sen keskustelun pitäs alkaa, et tää on nyt se todellisuus missä me eletään. Niin koska meillä on se alueellinen eriytyminen, joka tietenkin kiihtyy ja johon maahanmuutto muuten ei ole ratkaisu Suomessa valitettavasti. Niin tämähän on se, että jos sanotaan, että tämä on asia mihin hallituksella ei ole mitään välineitä. Sitten mä sanoin, että pitäisikö olla mielikuvituksellisempi hallitus.

Markus Sovala: Sen verran feministi sitä tämän ikäinen mieskin voi olla, että kyllä mä aika nopeasti koettaisin päästä ilmiöön kiinni mitä sanotaan raskaussyrjinnäksi. Nuoret naiset kokee, että ne vaarantaa työuransa hankkimalla lapsen. Se olisi kyllä aivan ensimmäisiä asioita ennen kuin edes lähdetään tukemaan lapsien hankkimista. Sitä ennen pitäisi poistaa ne sellaiset tekijät, jotka estävät sitä.

Anna Rotkirch: Tästähän oli STM:n todella hyvä raportti, oliko se -24. Tuli iso tutkimus. Mä luulen, että olitte siihen sekoittuneet. Ehkä Tilastokeskuksen avulla, ehkä ei. Mutta jollain lailla.

Markus Sovala: Paljon tutkimusta tehdään.

Anna Rotkirch: Jos ei, en mä luulin että Tilastokeskuksen datat mukana joo. Siis se näytti sen, että kokemus raskaussyrjinnästä kasvoi samaan aikaan kun syntyvyys siis laski melkein kolmanneksen eli 2010-luvulla. Tässä jälleen haasteisin, että miten se voi mennä niin, että päinvastoinhan pitäisi olla niin, että esim. työnantajien ymmärrys olisi vielä isompi. Mutta se menee toiseen suuntaan, koska monet kokee myös jos se normi on se, että sä olet työpaikassa missä tosi harva lapsi perheellistyy, niin sä voit kokea, että mä en uskalla sanoa mun esimiehelle tai pelkäät sitä raskaussyrjintää, että mä olen 100% samaa mieltä. Ja tuohon tämä nykyinen hallitushan myös on tehnyt jonkinlaisen toimenpideohjelman ja se nostettiin tässä hallituksen väestöpoliittisessa ohjelmassa myös tämä raskaussyrjintä. Kyllähän niitä konkreettisia keinoja on, sekä kokeiltuja että sitten voisi olla niitä uusia, joita ei vielä olla yritettykään.

Markus Sovala: Tämmöisen valtion viraston pääjohtajana osaa kyllä mainita yhden ihan akuutin ongelman. Nämä valtiontalouden säästöt näkyvät niin, että näitä määräaikaisia työntekijöitä karsitaan ja siellä on paljon nuoria naisia. Tässä on varmaankin sellaista huonoa kehitystä tapahtumassa nyt vaan ihan näissä yhden työnantajaryhmän osalta, ihan vaan näistä taloudellisista syistä.

Anna Rotkirch: Niin eikö niitä valtio myös siinä vähän. Ei ehkä se paras työnantaja näiden määräaikaisuuksien suhteen.

Markus Rapo: No väittäisin entisenä määräaikaisena, että kyllä varmaan tilanne tänä päivänä on parempi kuin se on ollut 20 vuotta sitten. Eli määräaikaisuuksien, uusien määräaikaisuuksien niin kuin perustamisen kriteerit on aika tiukemmat. Ja sitten tavallaan määräaikaisuuksien ketjuttaminen on hankalampaa tänä päivänä. Eli jos on, väittäisin että tilanne on parantunut, mutta että ehkä määräaikaisuuksia on vähemmän tarjolla kuin aiemmin johtuen talouden niistä tekijöistä, että niitä päättyi.

Markus Sovala: Tämä päättyy tähän.

Markus Rapo: Jos pohditaan näitä taloudellisia tekijöitä, niin en tiedä onko ne toiminut, mutta onhan tuolla maailmalla esimerkkejä, että esimerkiksi kolmilapsinen perhe saa sitten verotusetuja, että verotus puolitetaan, tulovero puolitetaan tai tämmöisiä kannustimia ja tavallaan että saamalla lapsia, niin siitä yhteiskunta tulee vastaan. En tiedä miten hyvin nämä nyt sitten on toiminut, Onko sillä ollut vaikutusta? Ehkä se on ollut aina tämmöinen tilapäinen piriste. Tähän voisi todeta, kun puhut näistä tuloista ja sitä jäin miettimään, että yhä enemmän tavallaan taloudellinen varmuus on taustalla sille, että hankitaanko lapsia vai ei, niin ei tietenkään voi yleistää, mutta mulla nyt palasi mieleen. Noin 10 vuotta sitten olin taksin kyydissä ja silloin tuli puhetta jostain syystä siinä taksikuskin kanssa syntyvyydestä ja sen laskusta.

Markus Sovala: Ja mistäs semmoisen taksikuskin?

Markus Rapo: Hän ilmeisesti kysyi mitä teen työkseni ja siitä lähti asiajuttu etenemään, niin hän totesi, että hänellä on avovaimo osa-aikatöissä ja hän on itse taksikuskina ja hän totesi sen ääneen, että heillä ei ole edes mitään niin kuin minkäänlaista uskallusta hankkia lasta, vaikka mieli olisi, että haluttaisi hankkia. Ja se liittyy siihen, että on hyvin epävarma taloudellinen tilanne ja hyvin epävarma tavallaan työtilannekin, että ei osannut sanoa puolta vuotta eteenpäin, että onko molemmilla töitä tarjolla. Ja tämä jos on niin kuin taustalla, niin tähän pitäisi miettiä, että onko yhteiskunnalla mahdollisuus tukea.

Anna Rotkirch: Juuri näin.

Markus Sovala: Tässä jo viitattiin siihen, että syntyvyyden lasku on globaali ilmiö, tapahtuu siis muualla Euroopassa, Euroopan ulkopuolella, monessa Aasian maassa. Mutta ei Suomi ole sillä tavalla muutenkaan saari, että kasvava määrä Suomen väestöstä on tänne muualta muuttaneita taikka sitten maahanmuuttajien jälkeläisiä. Mitä maahanmuuttajienlapsien saannista tiedetään? Tapahtuuko siinä nyt samoja ilmiöitä kuin muualla Suomessa tai globaalisti?

Markus Rapo: No jos katsotaan tuoreita tietoja, niin tapahtuu ja suunta on sama kuin äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvilla on ollut. Eli syntyvyys on laskenut myös vieraskielisillä. Ja jos viime vuonna koko maan kokonaishedelmällisyysluku oli 1,3 eli naiset saivat elinaikanaan 1,3 lasta, jos syntyvyys tälle tasolle jää. Äidinkielenään suomea puhuvilla se oli 1,29, vieraskielisillä 1,37, ruotsia äidinkielenään puhuvilla 1,51. Eli vieraskielisten syntyvyys on mennyt jo alle ruotsinkielisten syntyvyyden tason. Ja tämä on kyllä niin kuin aika hätkähdyttävä uutinen. Meille on tullut maahanmuutto, joka seitsemäs synnytysikäinen nainen on vieraskielinen. Se massa on kohtuullisen suuri, mutta kyllä heilläkin syntyvyys on laskenut.

Anna Rotkirch: Joo, ja julkisessa keskustelussa usein ajatellaan, että Suomeen muuttaneilla on hyvin korkea syntyvyys ja näinhän ei ole. Muun muassa siksi, että useimmat meille tulleet ovat muista Euroopan maista tai entisen Neuvostoliiton maista. Sitten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on myös niin, että kun katsotaan sitten toisen sukupolven maahanmuuttajia. Niin usein maahan muuttaneilla on hieman korkeampi syntyvyys. Se laskee samaan tahtiin niin kuin Markus tässä sanoi. Mutta toisen sukupolven maahanmuutto on itse asiassa tällä hetkellä Suomessa. Meillä on tuore tutkimus siitä vielä alhaisempi maahan syntyvyys kuin kantaväestöllä. Niin ja se itse liittyy myös tähän sun taksikuski esimerkkiin. En tiedä oliko hän nyt maahanmuuttaja tai ei, mutta olisi voinut olla. Toisen sukupolven maahanmuuttajien työllistyminen, parisuhteiden muodostuminen, siinä on joskus vielä enemmän isompia haasteita. Niin sillä lailla kun puhutaan lapsiperheellistymisen tukemisesta, niin pitää muistaa, että meillä et lapsen lapsiväestössä ja nuorten aikuisten parissa on paljon enemmän sitä monikulttuurisuutta kuin meidän ikäpolvessa ja kaikkia näitä pitäisi tukea entistä paremmin.

Markus Sovala: Ja kun varmaan maahanmuuttajat ovat keskimäärin pienempituloisia ja enemmän epätyypillisissä työsuhteissa, mikä se nyt termi nyt onkaan. Mutta joka tapauksessa työmarkkina-asema ei automaattisesti. Niin, nehän on niitä samoja tekijöitä. Niin kuin Annan puheesta olemme oppineet, niin ne vähentää kantaväestössäkin tätä lapsensaantitodennäköisyyttä, että kuulostaa siltä, että on samasta ilmiöstä kysymys.

Anna Rotkirch: Juuri näin.

Markus Sovala: No nyt kun ollaan saatu tämä podcasti purkkiin, niin mitä on vielä tänään ohjelmassa? Onko sattumoisin mitään lapsiin liittyvää?

Anna Rotkirch: Itse asiassa mulla on. Mun pitää mennä kotiin ensin Teams-kokoukseen, mutta sitten mä siivoan, koska mun nuorin tytär tulee, joka opiskelee ulkomailla. Tulee huomenna varhain. Ja hänen siistiysvaatimuksensa on paljon korkeammat kuin mun. Et pitää olla keittiö ja kukkia ja näin ja ihanaa nähdä. Meillä ei ole yhtään lasta enää, mutta nyt saadaan yksi ainakin neljäksi päiväksi taas takaisin.

Markus Sovala: Joo, kyllä se mullakin on näitä vaarihommia tänään vielä tarjolla tarjolla. Entäs kaima? Miten päivä jatkuu?

Markus Rapo: Päivä jatkuu. Ensin hieman tylsemmän aiheen, mutta tärkeän aiheen parissa. Eli Euroopan parlamentti on hyväksynyt uuden väistöregulaation ja siinä on täytäntöönpanoasetuksen käsittely parhaillaan käynnissä ja yritetään vähän lyödä jarruja, ettei Eurostat vaatisi meiltä ihan mahdottomia tulevassa tietotoimitusten määrässä. Mutta kyllä siellä kotona odottaa sitten kaksi tuota ihanan kamalaa lapsukaista ja varmaan mennään ulos. IIma on hyvä niin alkaa olla nyt kuivaa. Eilen kaivettiin pyörät esille niin vähän pyöräilemään.

Markus Sovala: Joo, kyllä mä luulen, että jos tältä podcastjoukolta neuvoa kysyy Suomen nuorisolle niin sellainen, että kyllä niitä lapsia kannattaa hommata ja aika aikaisin, niin se on sitä. En ole kuullut ikinä ihmisten katuvan sitä, että on tullut lapsia hommattua.

Anna Rotkirch: Ei. Ja yhä useammin mä kuulen, että ne sanoo, et jos mä olisin tiennyt sen näin olevan ihanaa mä olisin saanut aikaisemmin.

Markus Sovala: Meillä on Tiedon tulevaisuus -podcastissa tänään ollut vieraana Väestöliiton Anna Rotkirch, tutkimusprofessori ja Tilastokeskuksen väestötilastojen asiantuntija Markus Rapo. Olemme puhuneet väestökehityksestä, syntyvyydestä ja aika paljon lapsista ja vanhemmuudesta. Oli mielenkiintoinen keskustelu. Kiitoksia Anna ja Markus. Seuraavassa jaksossa käsittelemme sitten työllisyyskehityksen näkymiä. Tervetuloa kuulolle!