Markus Sovala: Mitä pitää tapahtua, että kulutus tai luottamus tai niiden yhdistelmä alkaa parantua?

Pertti Kangassalo: No kyllä tuo Ukrainan sota pitää saada loppumaan ja Lähi- idän tilanne pitää saada rauhoittumaan ja Trump pitää saada rauhoittumaan.

Markus: No sitten alkaa tuntua talouskasvun näkökulmasta vähän vaikealta. Valitettavasti.

Pertti: Tässä saattaa mennä monta vuotta vielä.

Markus: Tervetuloa Tilastokeskuksen Tiedon tulevaisuus -podcastin toiselle kaudelle. Minä olen Markus Sovala, Tilastokeskuksen pääjohtaja. Tänään puhutaan kuluttajista, kulutuksesta, kuluttamisesta, luottamuksesta. Miten nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa? Vieraana meillä on tutkija Essi Pöyry Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta ja sitten ihan talon puolesta asiantuntijana kuluttajaluottamustilaston asiantuntija Pertti Kangassalo. Tervetuloa!

Aloitetaan nyt ihan siitä peruskysymyksestä, että mitenkäs kuluttaminen ja luottamus liittyy toisiinsa vai liittyvätkö ne toisiinsa? Kumpi aloittaa?

Pertti: Minä aloitan, niin sanoisin lyhyesti, että ei ole kulutusta, jos ei ole luottamusta talouteen.

Markus: Mutta kai nyt ihmiset kuluttaa jotakin nyt ihan joka tapauksessa pysyäkseen hengissä.

Pertti: Varsinkin omaan talouteen täytyy olla luottamusta. Joo, tietysti kulutus voidaan jaotella eri asioihin, eri lohkoihin. Siellä on tietysti välttämättömyyskulutusta, elintarvikkeet, päivittäistavarat, vaatteet ja sillä tavalla, että niitä jokaisen täytyy jonkin verran kuluttaa tai rahaa käyttää niihin. Mutta sitten tämmöinen kestokulutus ja isommat asiat, niin vaikka olisi luottamustakin, niin ei nyt ihan välttämätöntä ole käyttää rahaa niihin.

Essi Pöyry: Joo, kyllähän se vähän siinäkin näkyy, että vaikka on tämmöstä välttämättömyysostamista, että ostetaan ruokaa ja vaatteita tai muuta, niin kyllähän niissäkin sitten näkyy se, että jos on heikko luottamus omaan tai yleiseen talouden tilaan, niin saattaa vaikuttaa sitten niin, että aletaan nipistää sitten siitä tavanomaisesta päivittäisestäkin kulutuksesta.

Markus: No sitten ihan se klassinen munakana -kysymys niin kumpikas ajallisesti edeltää, että tuleeko ihmiselle luottavainen olo kun on kuluttanut vai pitääkö se luottamus ensiksi olla olemassa ennen kuin uskaltaa ostoksille lähteä. Mitä sanoo nämä meidän kuluttajaluottamusmittarit ja vaikkapa talouden kasvun mittarit toisiinsa toisistansa? Miten ne.

Pertti: Kyllä mä sanoisin, että täytyy olla luottamusta ennen kuluttamista. Sitäkös sä kysyit? Mutta kyllähän se luottamus voi parantuakin sitten, jos tekee onnistuneita ostoksia. Voi olla tyytyväinen itseensä sen jälkeen.

Markus: Kun ajallisesti luottamusta mitataan, niin millainen viive siinä on tilastoissa siitä, että luottamus alkaa parantua? Ja ennen kuin talous kääntyi nousuun, kuinka paljon ne ovat ennakoineet talouden käänteitä?

Pertti: No mehän kysymme yleensä aina vuosi eteenpäin, että mikä on tilanne vuoden päästä verrattuna tämän hetken tilanteeseen. Teoriassa tavallaan se BKT tai yksityinen kulutus ja BKT pitäisi lähteä nousuun. Jos luottamus paranee niin vuoden päästä, mutta käytännössä se aika on lyhyempi. Sanotaan joku puoli vuotta tai jopa vain muutaman kuukauden aika.

Markus: Mutta kuinka paljon tähän nykyiseen yhdistelmään heikko talouskasvu, heikko kuluttajaluottamus. Niin, kuinka paljon siihen vaikuttaa nyt tällä hetkellä maailmanpoliittinen tilanne. Ja onko se ennenkin ollut näin?

Pertti: Kyllä mä sanoisin, että vaikuttaa erittäin paljon, että koko tämä soppa lähti liikkeelle siitä Venäjän hyökkäyksestä. Siis tämä aika mikä nyt on ollut viimeiset kolme vuotta tai ylikin neljä vuotta, niin Venäjän hyökkäyksestä ja sen aiheuttamasta pitkästä sodasta. Se heijastui tietysti suunnattomana epävarmuuteen, myös talouteen. Ihan ympäri, voi sanoa ympäri maailman, varsinkin tietysti Eurooppaan. Se on siellä takana kyllä epävarmuus. Mutta on tietysti ihan Suomen sisäisiäkin asioita, näitä Suomen omia talousongelmia, joita on pyritty tässä korjaamaan. Sopeuttamista ja leikkauksia ja säästöjä, jotka sitten ovat aiheuttaneet myös ihan sisältäpäin epävarmuutta kuluttajissa.

Essi: Sehän on näissä sopeutuksissa ja leikkauksissa semmoinen jännä ominaisuus, että niiden tavoitteena on tietenkin talouden tilan parantaminen ja kasvun käynnistäminen, mutta kuluttajat ei sitä välttämättä sillä tavalla tulkitse. Heille se käytettävissä oleva rahamäärä ei välttämättä tunnu sitten kasvavan tai he ei näe sitä, vaikka veron, veronlaskujen tai leikkausten vaikutusta omassa tilipussissaan.

Pertti: Tässä on tietysti nyt mainittava myös Yhdysvaltain presidentin Trump. Trumpin puuhailut ympäri maailmaa, että niistä on myös seurannut aikamoista epävarmuutta. Nämä tullisodat ynnä muut ja ihan oikeat sodatkin ihan nyt ihan viime aikoina.

Markus: Varmaan tässä on siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, että tässä on samaan aikaan niin kuin tällaista turvallisuuspoliittista uhkaa ja sitten vielä ihan tavanomaista taloudellista taantumaa yhtä aikaa päällä. Se on tietenkin kova ja hankala yhdistelmä. Essi, olet tutkinut - näin olen ymmärtänyt, viime aikoina erityisesti nuorten kuluttamista ja nuorten ajatuksia. Onko niiden kanssa tai onko sen kanssa sopusoinnussa, että näissä Pertin tilastoissa näyttää nuorilla olevan yleisesti niin kuin parempi luottamus tulevaisuuteen? Miten se näyttäytyy sitten, kun ihmisiltä mennään tarkemmin kysymään, mitä he ajattelevat kuluttamisesta?

Essi: Näin olen käsittänyt, että yleisesti ottaen aina nuorilla on optimistisempi käsitys tulevaisuudesta kuin vanhemmilla ihmisillä, että se on ikään kuin tämmöinen yleinen universaali asia, joka tilastoista näkyy. Mutta viime aikoina tuntuu, että sekä omassa tutkimuksessani että yleisestikin nuorisotutkimuksessa on havaittu, että nuorilta on rapautunut tämä yleinen tulevaisuudenusko, joka on heikompaa kuin aiempien aikojen nuorilla. Eli ei kannata verrata iäkkäitä ja nuoria tässä mielessä välttämättä suoraan, vaan ennemminkin sitten, että miten vaikka 10 vuotta sitten tai 20 vuotta sitten nuorten tapauksessa oli.

Markus: Näistä kuluttajaluottamusta kuvaavista Tilastokeskuksen indekseistä. Muistelen nähneeni, että tässä aivan viime vuosina erityisesti vanhemmat ikäluokat on tavallaan niin kuin, mitä sanoisi, säikähtäneet enemmän. Essi kuvaa, että nuoriso on varovaista, taikka jotenkin huolissaan tulevaisuudesta. Mutta ihan numeroiden valossa se onkin sitten vanhemmat ikäluokat. Osaatteko te tätä asiaa kommentoida, että onko se niin, että pitää olla vanha ja viisas, että osaa pelätä sotaa?

Pertti: No kyllä pääsääntö on se, että vanhemmilla ikäluokilla luottamus talouteen on aina selkeästi heikompaa kuin nuorilla. Se suunnitteluhorisontti vanhoilla ihmisillä on vähän suppeampi kuin tämä. Ei tarvitse olla sitä optimismia niin paljon kuin nuorilla ihmisillä, joilla on koko elämä vielä edessä. Mutta vanhempi väki myös ehkä seuraa asioita tarkemmin kuin nuori väki eli seuraa uutisia, lukee lehtiä, on enemmän tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu, noin niin kuin nämä kaikki sodat ja poliittisesti.

Essi: Ja varmaan Venäjän pelko yleisesti ottaen on vanhemmilla ikään kuin selkeämpi. Se tiedetään, mitä se tarkoittaa, kun nuorille se voi olla sillä tavalla enemmän abstrakti ja epäselvä asia.

Markus: Ketkä tai miten sukupuolet eroavat luottamuksessa?

Pertti: Noin pääsääntöisesti miehillä on aina hieman vahvempi luottamus talouteen kuin naisilla, ja olen tulkinnut sen sillä tavalla, että naiset yhä ja on aina vastanneet enemmän oman kotitalouden asioista, ostoksista ja tällä tavalla ovat enemmän perillä esimerkiksi hintakehityksestä ynnä muusta ja ovat huolissaan siitä omasta taloudesta ja ovat muutenkin enemmän huolissaan asioista, miten talous menee, miten lapset pärjää ja niin edelleen kuin miehet. Se vaan on niin. Nyt kuitenkin sitten viimeisen kolmen vuoden aikana se ero on entisestään kasvanut miesten hyväksi. Sanotaanko, että naiset yhä heikommin luottavat talouteen verrattuna miehiin. Ja se nyt sattuu olemaan just tämän nykyisen hallituskauden aika. Eli mä olen tulkinnut siinä, että nämä hallituksen toimet on kohdistuneet aika lailla naisvaltaisiin aloihin. Kaikki leikkaukset, sote, soteala ja niin edelleen. Tietysti miesten puolellakin on rakennusala kärsinyt aika lailla, mutta jotenkin tämä sotealan kärsimykset ehkä paistaa siellä. Mutta tosiaan, ihan voi olla tämmöisiä, sanotaanko lainausmerkeissä poliittisia syitä. Suomessa on vallassa sellaisia puolueita, jotka ei välttämättä ole ihan naisten niin suosikkeja.

Essi: Hallituspuolueet ovat suosituimpia miesten keskuudessa yleisemmin.

Pertti: Kyllä, että tälläkin on varmasti vähän vaikutusta.

Essi: Meidänkin haastatteluissa näkyy se, että nuoret esimerkiksi on saattaneet sanoa, että nyt kun on nämä leikkaukset ja tämä nykyinen hallitus. Että ihan niin kuin tällä tavalla ikään kuin saatetaan. Siis en tiedä, että onko se kuinka todellinen, ikään kuin se vaikutus sitten. Mutta sitä ajatellaan, että tämä on se syy.

Markus: Tai niin kuin sanoitetaan.

Essi: Sanoitetaan sitä kautta Just näin.

Markus: Tämä onkin kiinnostavaa. Mitä kulutustutkimus ylipäätänsä osaa sanoa siitä, miten ihmisten poliittiset mielipiteet vaikuttaa?

Essi: Tämä onkin haastava. Siis kyllä toki poliittista kuluttamista on ja näin, että se poliittinen ideologia saattaa näkyä kulutusvalinnoissa. Ja toki ehkä vaikka kokoomuksen äänestäjät tiedetään, että on keskimäärin varakkaampia kuin sitten vaikka Vasemmistoliiton äänestäjät ja näin, että siellä on tämmöisiä eroja. Mutta uskoisin, että enemmän kuitenkin vaikuttaa sitten, että millä alalla on töissä ja missä asuu esimerkiksi Suomessa ja mitkä ne näkymät kuin sitten ehkä kuitenkaan se oma poliittinen kanta.

Markus: Niin Essi, kun olet kulutus- ja ymmärrän niin, että myös aika paljon nuorisotutkija, niin onko tällä hetkellä tytöt ja pojat kovin erilaisia kuluttajia?

Essi: Nuorisotutkijaksi en itse itseäni vielä nimikoisi. Mutta joo, ei ole kyllä ihan. Ja alaikäisihän on hirveän vaikea tietenkin tutkia. En ole itse ollut itse alaikäisten kanssa tehnyt tutkimusta, että tai en osaa omasta tutkimuksestani sanoa, että miten tyttöjen ja poikien kulutus eroaa. Mutta kyllä tiedetään että tyttöjen ja poikien arvostukset alkaa jo aikaisin ikään kuin eroamaan. Nythän on tullut tämmöinen, että miehet ja naiset yhä enemmän ikään kuin on erityyppisiä ja sanoo olevansa erilaisia, arvostavansa eri asioita. Tämä kehitys alkaa jo teini-iästä ja tässähän esimerkiksi sosiaalisen median vaikutus - spekuloidaan, että on iso. Pojat näkee erityyppistä sisältöä siellä kun tytöt. Tämmöiset ja myös nämä perinteiset sukupuoliroolit on vahvistunut jossain määrin, Että miehen kuuluu tienata paljon ja naisen näyttää hyvältä. Ja tämän tyyppisiä arvoja on tullut Suomeenkin verrattuna sitä aiempiin aikoihin.

Markus: Näin ulkopuolisen korviin kuulostaa sinänsä aika kiinnostavalta se, että missä määrin ihmisten puheet omasta kuluttamisestaan ja todellisuus vastaavat toisiaan.

Essi: Joo, ja sehän on kulutustutkimuksen ihan yksi ydinkysymys. Tietyllä tavalla, että ihmiset sanoo arvostavansa joitain asioita, mutta sitten saattaa kulutus olla hyvinkin erityyppistä. Esimerkiksi ympäristövastuullisuus on nyt hyvin vahvasti tämmöinen, joka on leimallisesti vähän niin kuin enemmän tyttöjen kiinnostuksen kohde. Ja tytöt ja naiset saattavat sanoa, että vastuullisuus ja ympäristönäkökulmat ohjaavat heidän kulutusvalintojaan. Mutta sitten kuitenkin samaan aikaan Suomessa kulutushan on kyllä kasvanut kuitenkin määrällisesti ja kulutuksen päästöt ovat olleet kasvussa. Eli sinänsä se, että se mitä me arvostetaan ei aina välttämättä näy, mutta toki aina yksilöiden kohdalla on poikkeuksia.

Pertti: Tuosta tulee mieleen, kun me kysytään, että aikooko matkustaa ulkomaille seuraavan kuuden kuukauden aikana. Sehän tapahtuu pääasiassa lentämällä. Niin siinä oli valtava kuoppa. Tietysti silloin kun korona aika tuli, se suorastaan lopahti, mutta nyt se on noussut kuitenkin vähitellen suunnilleen samoille tasoille kuin ennen koronaa.

Essi: Siitä on suomalaisten tosi vaikea luopua, että toki siinä tämä ilmasto on yksi asia. Mutta kyllä se on, että me nähdään yhä enemmän, että ihmiset matkustelee paljon eksoottisiin kohteisiin monta kertaa vuodessa. Ja nuoretkin ajattelevat, siis nuoret aikuiset ajattelevat, että se ikään kuin kuuluu elämään normaalisti ja tavoiteltavaa ihanteellista elämää olisi olla sellainen, että voisi käydä reissussa monta kertaa vuodessa.

Markus: Meillä on täällä Tilastokeskuksen tiedon tulevaisuus -podcastissa tänään vieraana Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Essi Pöyry ja meidän Tilastokeskuksen kuluttajaluottamustutkimuksen tutkimusta pitkään tehnyt Pertti Kangassalo. Jatketaan keskustelua ja esitetään se aina se kysymys, että mikä meitä suomalaisia kiinnostaa, Miten me erotaan muista maista?

Pertti: Me ollaan aika luottavaisia talouden suhteen täällä Suomessa.

Markus: Niin kuin tavallaan pitkässä juoksussa.

Pertti: Ollaan aina oltu. Siis mehän kuulutaan EUhun Ja tämä meidän tutkimus, kuluttajien luottamus kuuluu tähän EUn suhdannesurvey-ohjelmaan ja tämä tehdään harmonisoituna samalla tavalla kaikissa EU maissa. Ja me voidaan verrata näitä tuloksia ja Suomen tulokset kulkee aina siellä EUn keskimääräisten ja myös euroalueen keskimääräisten tulosten yläpuolella.

Markus: Myös nyt kun vaikka ollaan talouskasvuluvuissa Euroopan jo heikommassa.

Pertti: Nyt ihan viime aikoina ollaan kyllä aika uhkaavasti putoamassa sinne koko EUn tasolle. Saa nähdä kuinka käy. Mutta tietysti joo tämä aikasarjavertailu. Siellä on muitakin maita, pohjoismaat noin yleensä ja Hollanti, jotka aina kulkee siellä. Ja Saksakin on sellainen maa jossa on optimisteja enemmän kuin EUssa keskimäärin.

Markus: Mutta niissä maissa joissa aurinko paistaa, niin siellä ollaan pessimistejä.

Pertti: Niin no joo, eteläisessä Euroopassa ja Ranska on Keski-Euroopasta hyvä esimerkki, jossa ollaan aika lailla pessimistejä enemmän. Kreikka on ääriesimerkki. Kreikassa käppyrät kulkevat, ei koskaan käy plussalla. Jos puhutaan näistä saldoluvuista, niin siinä on siinä aikamoisia eroja, mutta suunnat on yleensä samat ja samanaikaiset eli nousut ja laskut. Samaa mieltä suunnilleen ollaan näistä muutoksista eri maissa EU maissa.

Markus: Mitäs Essi tuumaa sitten kulutustutkimuksen suunnasta? Miten Suomi poikkeaa muusta Euroopasta? Onko niin, että tässäkin on se paradoksi, että vaikka ollaan muita optimistisempia, niin ollaan kuitenkin varovaisempia kuluttamaan ainakaan mihinkään turhaan. Sitähän ei suomalainen haluaisi.

Essi: Joo, Suomessa on tämmöinen tietenkin perinteisesti ollut tämmöinen nuukuuden eetos ja ajateltu, että tämmöinen kulutuksella koreilu ei ole sellaista mitä arvostetaan. Toki tämä on vahvasti muuttunut viime vuosina ja nuorten keskuudessa ei enää ehkä ihan näin voisi sanoa. Mutta mitä iäkkäämpi on niin on enemmän tämmöinen, että käytetään tavaroita pitkään ja huolletaan ja vastuullisesti. Ei shoppailu esimerkiksi ole suomalainen juttu. Mutta kyllä se on nyt, että kyllä Suomessa kulutetaan. Että sit just kun katsotaan näitä määriä, sitten hiilijalanjälkeä tai materiaaleja ja jälkiä, niin suomalaiset kyllä on siellä ihan maailman mittapuussa korkealla. Mutta toki osaltaan johtuu siis ilmastosta, että rakentamisen hiilijalanjälkiähän on suuri materiaalijälki myös. Eli Suomessa on myös tämmöistä kulutusta, jolla meidän on vaikea varsinkaan kuluttajina tehdä mitään. Eli me ollaan näissä rakenteissa tietyllä tavalla aika vahvasti kiinni kuluttajina.

Markus: Millaiset asiat tutkijan ja tilastontekijän elämässä, mitkä työssä eniten innostuttaa.

Essi: No siis mä ajattelen, että siis mulla on valtavan mahtava vapaus päättää mitä mä tutkin Ja se on tosi innostavaa, että aidosti uusiin aiheisiin voi tarttua ja ikään kuin sellaisin mitkä on ajassa tärkeitä ja kiinnostavia, niin se on yksi asia. Ja kyllä mä sanoisin, että nuorten, nuorempien tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa tekeminen ja työskenteleminen on aina tosi innostavaa ja sellaista mikä tässä työssä ainakin mua motivoi.

Markus: Essi sä olet myöskin tutkinut sosiaalista mediaa. Onko siinä se näkökulma tai kuluttamisen näkökulma, vai oletko sä yleisemminkin sitä?

Essi: No yleisemminkin. Mun tausta on kauppatieteissä ja markkinoinnissa. Eli mulla on myös tämmönen, vähän niinku, että miten yritykset käyttää sosiaalista mediaa esimerkiksi omassa markkinoinnissaan ja toisaalta miten kuluttajat sitä somea kuluttaa ja miten nämä markkinointitoimenpiteet heihin vaikuttaa. Ja sehän on nyt tällainen kiinnostava, ajankohtainen, siis itse monella tavalla todella ajankohtainen aihe, kun on ollut näitä keskusteluja somen kieltämisestä alaikäisiltä ja kouluissa puhelimien puhelinkiellot ja muut. Tämä on muuttunut.

Markus: Onneksi meidän aikuisten elämään kukaan ei puutu.

Essi: Joo, mutta tää on tämmöinen yllättäen tullut hirveän poliittisesti kiinnostavaksi. Ja toki sitten Amerikassa nämä Trump meiningit on sitten osaltaan sitten tullut. Se somen rooli tässä yhteiskunnassa on vaan kasvanut ja kasvanut. Siitä kun itse aloitin sitä tutkimaan, niin se oli enemmän tämmöistä kiinnostavaa lifestyle-sisältöä. Mutta nythän lähes kaikilla yhteiskunnan aloilla sitten jollain tavoin lonkerot on siellä kietoutuneet toisiinsa, mikä on kiinnostavaa.

Markus: Tässä tänään osui korvaan radiosta tieto, että nuori aikuinen käyttää somea viisi tuntia vuorokaudessa.

Essi: Tai enemmän.

Markus: Hurja luku. Pertti, mikä sua innostaa?

Pertti: Joo, mä en ole niin paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa niin kuin sinä. Eli mä oon tämmönen yksinäinen susi näissä mun hommissa.

Markus: Onhan sulla noin 2000 vastaajaa kuukaudessa.

Pertti: Se on totta ja haastattelijoihin mä pidän yhteyttä. Ja tietysti tiedonkeruun muihin ihmisiin. Mutta mä teen tätä aika lailla yksin. Mutta olen äärimmäisen innostunut joka kuukausi kun mä saan sen tuoreen, kuuman, uuden aineiston.

Essi: Tuohon mä samaistun.

Pertti: Tiedonkeruun datan, johon kukaan muu ei ole koskenut.

Markus: Mihinkä kellonaikaan se tulee?

Pertti: Se tulee aamulla aika aikaisin. Heti kun se tiedonkeruu loppuu silloin edellisenä iltana kello 00. Tai siis keskiyön aikaan mä saan sen heti seuraavana aamuna.

Markus: Ja sinä aamuna tullaan.

Pertti: Viimeistään kymmeneltä aamulla.

Markus: Sinä aikana sinä aamuna ei sitten halua töistä missään tapauksessa myöhästyä.

Pertti: No ei todellakaan. Siis se on kyllä mahtavaa. Ja niin, sitä mä nyt sitten pengon ja pyörittelen ja käsittelen siinä aikani ja odotan kovasti, että pääsen siihen vaiheeseen, että voin ruveta tulostamaan ensimmäisiä tuloksia sieltä.

Markus: Ja kun availet sitä sähköpostia tai missä se onkaan se tieto, niin onko sulla silloin jo yleensä mielessä arvaus, että mihin suuntaan tässä kuussa mentiin?

Pertti: Kyllä, hyvä kun kysyit, koska olin tulossa siihen just, että mulla on aina tapana joka kuukausi keräillä esimerkiksi lehtileikkeitä niiden viikkojen aikana siinä, että mitä on taloudessa tapahtunut sen kuukauden aikana. Ja tietysti mä olen lukenutkin ne silloin kyseisenä päivänä, mutta kerään ne vielä varmuuden vuoksi lehtileikkeenä ja lueskelen niitä siinä ja muodostan sen oman kuvan ja oman käsityksen siinä samalla. Jo ennen sitä, kun saan sen datan, että mitä on ehkä odotettavissa.

Markus: Onko kysymys sinun omasta luottamuksesta vai sinun oma odotus ja arvaus kansalaisten luottamukselle?

Pertti: Se on arvaus kansalaisten luottamuksesta.

Markus: Oletko hyvä siinä?

Pertti: Kyllä, aika hyvin tietää kyllä, että mihin suuntaan ollaan menossa tai onko vakaata. Kun tätä on tullut tehtyä jotain kolmekymmentä vuotta tässä niin aika hyvin sen on oppinut arvaamisen.

Markus: Kiinnostava tutkimusaihe, että kokenut tilaston laatija ennustaisi tuntia ennen kuin tiedot tulee. Niin mikä on korrelaatio?

Pertti: Mun ei kannata tätä nyt laajemmin kertoa, koska pian joku keksii, että mua ei enää tarvita tai tätä tilastoa ei tarvita enää.

Markus: Ei varmaan tarvitse.

Pertti: Tulokset pystytään arvaamaan.

Essi: Mutta siihen tarvitaan sua.

Pertti: No joo, mutta tarvitsee ottaa ne kaikki lehtileikkeet.

Markus: Suomen taloudessa on viime aikoina puhuttu tästä näkymättömästä jarrusta tai mikä se nyt onkaan. Se sana, millä viitataan siihen, että tämä talouskasvu ei millään tahdo käynnistyä. Pertti, oletko sinä syyllinen? Tässä kerrot ihmisille, että luottamus on huono. Onko sun tilasto, onko se tavallaan, kun se ennustaa tätä taloudellista näkymää, niin onko se itse itsensä vahvistava ennuste?

Pertti: Kyllähän se on, koska BKT:sta puolet on yksityistä kulutusta tunnetusti. Jos ihmisillä on huono luottamus talouteen, ei kuluta. Se 50 prosentin painolla vaikuttaa bruttokansantuotteen kehitykseen. Siitä muodostuu sellainen kehä. Seuraa työttömyyttä ja se luottamus heikkenee edelleen ja tällä tavalla. Tätäkö tarkoitit?

Markus: Palautuisiko luottamus paremmin, jos ihmiset eivät tietäisi kuinka heikolla tolalla se keskimäärin on?

Pertti: Mä luulen, että tavallinen kansa ei niinkään paljon seuraa, tavalliset lukijat, median seuraajat, kuluttajien luottamusta. Se on vähän vieras käsite, että enemmän seurataan inflaatiolukuja, työttömyyslukuja, talouskasvua, että en usko, että sillä on sillä tavalla suurta merkitystä. On sen julkisuus, suosio, ehkä lisääntynyt kansan keskuudessa viime viimeisten kymmenien vuosien aikana jonkin verran. Mutta, se on kuitenkin aika semmoinen vähäinen käsite.

Essi: Ja voisihan ne luulla, että se on sitä alhaisempikin, että ei, että se yllättää, että se ei ollut.

Markus: Ei ole sentään tätä, tätä heikompaa. Mites, kun tässä keskustelussa on tänäänkin viitattu Yhdysvaltoihin, niin siellä tunnetusti tunnelmia heiluttaa voimakkaasti pörssikurssit ja ehkä myös taitavat asuntohinnatkin siellä olla tutkitusti vaikuttamassa. Niin Suomessa sitten kuitenkin inflaatio on tärkeämpi mittari. Onko korot yhä vielä ihmisille tärkeä ilmapuntari?

Pertti: No kyllä hyvin selvästi on inflaatio ja korot merkittäviä. Se näkyi esimerkiksi silloin jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Luottamus lähti laskuun jo silloin aikaisemmin jonkin verran just tästä syystä ja ihmisten inflaatio-odotukset nousivat ja korkojen nousu vaikutti suoraan kotitalouksiin. Ne on kyllä todella merkittäviä indikaattoreita, mutta pörssikurssit taas Suomessa ei ole. Ne ovat tosiaan Amerikassa ja muuallakin hyvin merkittävä asia, paljon enemmän kuin Suomessa. Täällä se on jotenkin jäänyt vähäiselle merkitykselle, vaikka nykyään taitaa jo puolella kansasta olla jonkinlaisia sijoituksia, joko suoria osakesijoituksia tai rahastojen ynnä muiden kautta Sen merkitys on ehkä lisääntynyt vähän, mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan aika pientä verrattuna varsinkin USA:han.

Markus: Mä luulen, että tuohon vaikuttaa hyvin suoraan näiden eläkejärjestelmien ero. Yhdysvaltalainen eläkettänsä odottava tietää melkein päivän tarkkuudella sen, että miltä eläke nyt näyttää. Mistä suomalainen tilanne missä se eläkekertymä ei lyhyen tähtäimen talousvaihteluihin, eikä oikein vähän pidemmänkään riipu. Eli se heijastaa vain sun omaa ansiokehitystä. Niin niin, sehän on hyvin erilainen eläkejärjestelmä kuin tämmöinen säästämiseen perustuva anglosaksinen maailma.

Pertti: Mutta täällä asuntojen hintojen laskulla saattaa Suomessa olla suuri merkitys. Ihmiset on todella noteeranneet sen ja se on selvästikin lisännyt säästämistä.

Essi: Siinähän on kans semmoinen mielenkiintoinen, että kun asuntokauppa on ollut jäissä, niin se tarkoittaa myös sitä, että erilainen kulutus, joka liittyy tähän asumiseen, remontointi ja uudet huonekalut ja nämä niin että siellä on paljon kerrannaista kulutusta, joka on jäänyt toteutumatta sen takia, että ihmiset ei ole saanut omia asuntojaan kaupaksi, Ei ole päässyt eteenpäin siinä elämässä, että sekin on kulutuksessa tärkeä näkökulma, että näillä on tärkeä olennainen hyvinvointivaikutus ja se, että täällä on vajetta sille, että ihmisten tarvitsisi saada isompi asunto tai pienempi asunto tai muutettua toisaalle. Ja se on vaikeutunut.

Markus: Miten yleisesti kulutustutkimuksessa ajatellaan tai mitä tutkimustulokset vaikuttavat? Kuinka paljon kulutus on tällainen kulttuurinen ilmiö ja kuinka paljon siihen heijastaa nämä Pertin mainitsemat taloudelliset faktat.

Essi: Siis mitä suurimmassa määrin on tosi vahvasti kulttuuriin liitännäisiä ja me ei voida oikein paeta sitä, että miten me ajatellaan, että miten ikään kuin me odotetaan muiden tai mistä me haaveillaan, mitä me himoitaan. Miten me ajatellaan, että meidän kuuluu kuluttaa ja mitä me odotetaan toisilta? Se on hyvin vahvasti sidonnainen kulttuuriin. Mutta sitten taas toisaalta on näitä, että työllisyys ja että ihmiset on kuitenkin sitten siinä järjestelmässä kyllä hyvin vahvasti kiinni. Sitä ei pysty paeta vaikka kuinka, kuinka vain kulttuurillisesti ajattelisi toisin tai muuten, että ne on ehdottomasti vahvasti kietoutuneita toisiinsa.

Markus: No kun olette molemmat Essi ja Pertti, tutkimuksen tai tilastojen teon, keruun kautta paljon tätä kuluttamisen luottamuksen tulevaisuuden näkymän maailmaa joutuneet pohtimaan, niin mites nyt Suomessa käy? Millä askelmerkeillä tämä talous tästä toipuu? Mitä pitää tapahtua, että se kulutus tai luottamus tai niiden yhdistelmä alkaa parantua?

Pertti: No kyllä, kyllä tuo Ukrainan sota pitää saada loppumaan ja Lähi-idän tilanne pitää saada rauhoittumaan ja Trump pitää saada rauhoittumaan.

Markus: No sitten alkaa tuntua talouskasvun näkökulmasta vähän vaikealta.

Pertti: Valitettavasti tässä saattaa mennä monta vuotta vielä näillä askelmerkeillä, mutta kyllä nyt kotimaassa voisi vähän ruveta myös tekemään jotakin, ettei koko ajan maalata sitä heikkoa kuvaa. Kun päätökset on varmaan ne mitä on tehty, niin on tietyllä tavalla välttämättömiä. Mutta ehkä ne pitäisi esitellä kansalle vähän eri tavalla. Pitäisi tuolta ylhäältäpäin saada valettua semmoista luottavaista kuvaa kansan keskuuteen.

Markus: Mitäs Essi tuumaa?

Essi: Mä siis oon samaa mieltä, että näiden näillä leikkauksilla jotenkin niillä kehuskelu esimerkiksi ei ehkä ole sellaista, mikä näyttäytyy ihmisille semmoisena, että no nyt tästä noustaan, että se ei ole se selkeästikään se mekanismi. Mutta ehkä mä jotenkin ite ajattelen sitä, että mä oon just huolissani näistä nuorista ja sit heidän näkemistään. Yksi iso faktori tässä on myös tämä tekoälykehitys, jonka monet nuoret kokee, että se uhkaa heidän työllistymistään ja että ja vaikka se ei välttämättä pidä paikkaansa, että se on vaan enemmän uskomus. Mutta se, että saatais nuorille sitä ajatusta, että elämä kannattelee ja että nuoruuteen kuuluu tietyllä tavalla se epävarmuus siinä, että mikä minusta tulee isona tai mihin minä päädyn, niin on tietenkin epävarmaa. Mutta se, että suurimmalla osalla kaikki menee hyvin. Että kun on yritteliäs ja opiskelee ja tekee töitä, niin nämä asiat vie sinua eteenpäin elämässä. Tämän tyyppinen viesti, että tietenkin sitten iäkkäämmillä ihmisillä on ehkä toiset murheet, mutta mä ajattelen, että nuoret on olleet ehkä vähän semmoisessa tilanteessa nyt, jossa joka on suhteettoman heikko.

Markus: Onko ilmastoahdistus muuttunut tekoälyahdistukseksi?

Essi: Joo kyllä mun mielestä. Ympäristöhän on nyt yleisesti ottaen, tai vastuullisuus, nämä kysymykset eivät ole enää samalla tavalla ehkä trendikkäitä kuin ne oli joitain vuosia sitten. Toki nuoret edelleen ajattele, että se on myös yksi asia, joka heitä uhkaa, että heille ei ainoastaan ole nyt nämä, että he on eläneet useita vuosia tällaisessa tilanteessa, missä ei ole ollut positiivisia talousnäkymiä, He ei muista mitään aikaa, jolloin Nokia kasvoi, että he ei olleet välttämättä syntyneetkään, että heillä on tosi paljon näitä tämmösiä megalomaanisia uhkia, joita heidän nuoruuttaan on määritellyt, että tämä on se haaste heillä.

Markus: Tavallaan molemmat te kuuluttaisitte semmoista luottamuspuhetta.

Essi: Ja luottamustekoja mun mielestä enemmän, ehkä puheiden sijaan.

Pertti: Kyllä nyt on ihan reaalisia tekijöitä, niin kuin kotitalouksille kuluttajille on kertynyt säästöjä. Eli rahatilanne on aika hyvä kaiken kaikkiaan.

Markus: Eikö taloudessa monet muutkin? Kun tässä on tehty monia näitä työmarkkinoihin liittyviä uudistuksia, jonka tavoitteena ollut se, että työnteko kannattaa, niin kyllä se kannattaa.

Pertti: Samoin inflaatio on ollut nyt hyvin hillittyä ja korot on laskenut jonkin verran. Tosin taas eletään hyvin arvaamatonta aikaa tässä. Tässä kun alkoi tuo Lähi-idän selkkaus, että se inflaatio saattaa taas lähteä nousuun. Eli on vähän uskaliasta puhua nyt ostovoiman parantumisesta tällä hetkellä, mutta ainakin tuossa oli jo pitkään sellainen vaihe, että ihmisten ostovoima parani ja sehän luo hyvää pohjaa sille kuluttamiselle tietysti.

Markus: Meillä on tänään Tilastokeskuksen tiedon tulevaisuus -podcastissa ollut vieraana tutkija Essi Pöyry Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta ja Tilastokeskuksen kuluttajien luottamus -tilaston asiantuntija Pertti Kangassalo. Ollaan puhuttu luottamuksesta. Ollaan puhuttu kuluttamisesta. Ollaan puhuttu siitä, miten nämä liittyvät toisiinsa. Mites teidän päivä tästä tänään jatkuu? Miten ajattelitte kuluttaa tänään vielä?

Essi: Jos kulutusta ajatellaan ostotapahtumina, mitä se on? Mutta on myös toki muutakin palvelujen käyttöä. Mutta jos ajatellaan ostamista, niin varmaan on edessä tämä tyypillisin ostaminen ja kuluttaminen eli ruokakaupassa käynti.

Markus: Mä en jo tänään käynyt. Töihin tullessa ostin kaksi karjalanpiirakkaa.

Essi: Riittääkö?

Markus: Ei riitä koko päiväksi.

Pertti: Joo, mä arvostan joka päivä hyvää lounasta. Ja hyvää lounasseuraa. Nyt se jäi väliin. Mutta toisaalta meille tarjottiin tuolla takahuoneessa aika hyvänkokoinen pötkylä syötävää. En taidakaan lähteä tästä lounaalle enää. Mitäs mä nyt kuluttaisin sitten? En taida tänään. Meillä on sähköremppa menossa taloyhtiössä, Siitä tulee aivan hirveät kustannukset, että ehkä mä säästän tämän päivän rahat.

Markus: Niin täytyy olla näinä aikoina säästäväinen, kun ei tiedä tästä tulevaisuudesta. Kiitoksia Pertti ja Essi. Seuraavassa jaksossa on vähintään yhtä kiinnostava aihe eli Suomen väestökehitys, johonka liittyy vähintään yhtä paljon avoimia kysymyksiä ja yhtä paljon haasteita kuin tähän ihmisten luottamukseen tulevaisuudesta. Ja saattaisipa siinä väestökehityksessäkin jostakin luottamuksesta siinäkin olla kysymys. Kyllähän siinä vähän. Onhan se iso päätös lähteä lapsia tekemään, että voipi olla, että samoihin teemoihin palataan.

Eli podcastin seuraava jakso on tulossa ulos ensi kuussa ja siitä viestitään sitten aikanaan kun se on saatu valmiiksi. Kiitos.