Tekstiversio Tiedon tulevaisuus -podcastin jaksosta Työllisyys murroksessa – miksi työmarkkinat eivät vedä

Markus Sovala: Yksi teema on tietenkin työmarkkinan osalta maahanmuutto. Onko se ongelma vai onko se ratkaisu?

Elina Pylkkänen: Se on kyllä aika paljon ratkaisu meidän vanhenevan ja vähenevän väestön olosuhteissa, että me varmasti tarvitaan kyllä maahanmuuttoa. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että koska talous ei kasva, niin sitten myöskin ulkomaalaistaustaisten työttömyys kasvaa vinhaa vauhtia. Ja se on tietysti se heikentävä piirre tässä meidän nykytilanteessa, että toivottavasti me pystytään kuitenkin luomaan sitä tulevaisuuden uskoa myöskin näille ulkomaalaistaustaisille ja vieraskielisille.

Pertti Taskinen: Todella voimakkaasti on kasvanut niiden osuus työllisistä, keillä on syntyperältään tausta maahanmuuttajuudessa. Viime aikana ja jo aika pitkään itse asiassa kasvua on ollut ja voi sanoa, että työllisyyden kasvu on ollut jopa sen varassa.

Markus: Tervetuloa Tiedon tulevaisuus- podcastin pariin! Tänään täällä Tilastokeskuksessa aiheenamme on työllisyyskehityksen näkymät. Minä olen Markus Sovala, Tilastokeskuksen pääjohtaja. Studiossa vieraanamme on Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri työ ja elinkeinoministeriöstä ja meidän Tilastokeskuksen oma työllisyystilastojen asiantuntija Pertti Taskinen. Tervetuloa mukaan!

Elina: Kiitokset.

Markus: Mitäs semmoinen alivaltiosihteeri tekee?

Elina: No, tässä alivaltiosihteerin roolissa minun tehtävänäni on pitää yllä sidosryhmäyhteistyötä ja näitä kontakteja talon ulkopuolelle ja kuulostella, että miltä talous näyttää muiden silmin ja näkökulmasta. Sen lisäksi minulla on paljon asiantuntijaluentoja, mitä pidän eri puolilla ja eri tilaisuuksissa. Ja tietysti teen näitä analyysejä liittyen työllisyys ja taloustilanteeseen ylipäätään.

Markus: Joo, sullahan on vahvaa tutkijataustaa ja olet myöskin Suomen lisäksi ollut Ruotsissa hallinnossa töissä. Pertti, olet katsonut suomalaisia työllisyys- ja työttömyyslukuja kai 15 vuoden ajan. Mitä se käytännössä on?

Pertti: No sitä ihan yksinkertaisesti tarvitaan, ihmistyövoimaa, joka laatii näitä tilastoja. Ja tätä tehdään tiimin kanssa. Niin miten se data? Miten sitä pitää käsitellä? Se on kai se asia ja ongelma. Sitä pitää hoitaa.

Markus: Onko se jännää vai tylsää?

Pertti: No ei se nyt ehkä maailman jännintä työtä ole, mutta toisaalta sitten tässä on semmoisia paljon myös ihan käytännön asioita, joita saa järjestellä ihmisten kanssa, suomalaisten ja erimaalaisten kanssa. Mikä on se mielenkiintoisin asia varmaan kaikissa töissä, se ihmisten kohtaaminen.

Markus: Joo, ja sehän sitten sanoo aika koodisanan tässä. Muunmaalaiset tässä yhteydessä, koska tilastot yritetään kaikissa maissa tehdä mahdollisimman samalla tavalla ja se edellyttää sitä, että siinä on paljon sellaista koordinaatiota ja sopimista, että miten nämä jutut pitäisi oikeastaan mitata. Kumpi on kiinnostavampi asia, työllisyys vai työttömyys? Ja mitenkäs ne nyt toisiinsa oikeastaan liittyykään? Kumpi aloittaa?

Elina: No mä voin aloittaa, että totta kai se tärkeämpi on meidän taloudellisten edellytysten kannalta työllisyysaste. Mutta jos me katsotaan julkisen talouden budjettia, siellä painaa tietenkin työttömyysaste. Menopuolella ne on molemmat tietenkin tärkeitä, mutta ehkä se työllisyysaste sinänsä kuvaa ehkä paremmin sitä, että mitä meidän tietynikäinen väestö tekee ja kuinka suuri osuus siitä on työmarkkinoilla ja tekee tuottavaa työtä.

Pertti: Niin, työttömyys on olemista vailla palkkatyötä tai yrittäjätyötä, eli ne ei ole aivan toisensa vastakohtia, mutta kuitenkin hankala sanoa kumpi mielenkiintoisempi, mutta totta kai työelämä suuressa laajuudessaan on erittäin mielenkiintoinen ilmiöalue ja työttömyys on erilainen tila. Kuitenkin niin sanoisin, että työllisyydessä on enemmän vivahteita kuin työttömyydessä. Sen takia se on. Jos ihan kysytään raa’asti, niin se on mielenkiintoisempi.

Markus: Elinan kanssa tässä ennen tätä äänityksen alkua vaihdettiin muutama sana ja mä esitin väitteen, että Suomessa niin kuin työllisyys isossa mittakaavassa rupesi talouspolitiikassa kiinnostamaan vasta silloin 90-luvun alun lamassa. Sitä ennenhän työttömyys ei, vaikka siitä, niin kuin vaikka se ilmiönä oli, niin se sitten tuli massamittainen vasta ensimmäistä kertaa silloin 90-luvun alussa.

Elina: Joo, se on totta, että jos me katsotaan 80-luvun loppua ja juuri ennen 90-luvun lamaa, niin silloinhan meillä oli lähes täystyöllisyys. Mitä sillä tarkoitetaan, että vaikkei työvoimaan osallistumisaste ollut ehkä yhtä korkealla kuin tänä päivänä, niin silloin me puhuttiin työttömyysasteena niin pienistä lukemista joitain sittemmin ole saavutettukaan. Mutta joka tapauksessa se oli semmoista ihanneaikaa silloin ennen. Ja se oli tosi suuri järkytys, kun meille tuli tää 90-luvun lama ja sitten me ruvettiin puhumaan kaksinumeroisista työttömyysluvuista.

Markus: Niistä samoista missä ollaan nyt.

Elina: Vähän samoista, mutta ehkä siinä mielessä ollaan vieläkin ehkä pää pinnan päällä paremmin kuin silloin, koska silloin me oltiin todella suuressa elinkeinorakenteen murroskohdassa ja samoin siinä kohdassa, että meillä myöskin rahoitusmarkkinat avautui ja ylipäätään Suomi ehkä globalisoitui tai että tuli tälle globaaleille markkinoille paljon enemmän monessa mielessä. Ja sitten meillä oli tällainen kolmen vuoden tämmöinen todella syvän pitkän laman kausi. Ja nyt me puhutaan matalasuhdanteesta, joka sekin tekee työttömyyttä. Mutta sanoisin, että silloin meillä tosiaankin minunkin havainnon mukaan, että ruvettiin ajattelemaan työllisyyspolitiikasta ihan eri tavalla ja lähdettiin mukaan myöskin miettimään OECD-yhteisössä sitä, että millä poliittisilla keinoilla me pystyttäisiin hallitsemaan työllisyyttä ja työttömyyttä.

Markus: Joo, siinä varmaan, se oli yhtäkkiä vuosia -92 tai -93 kun OECD, siis tämä teollisuusmaiden, mitä voisi sanoa - teollisuusmaiden virkamiesten opintokerho. Niin se julkisti semmoiset, niin kuin tavallaan talouspolitiikan ohjeet liittyen näihin työmarkkinoihin. Se oli semmoinen, kutsuttiin nimellä Jobs Study, ja sitten kasvavassa määrin 90-luvun kuluessa eri maiden tilannetta ruvettiin vertaamaan niihin OECDn suosituksiin, ja siitä tuli tavallaan se oppi. Ja varmaan mä jotenkin ajattelen, että tämä nykyinen talouspoliittinen keskustelu on aika jatkumoa siitä, että se kiinnostus siihen työmarkkinoihin, niin se syntyi siellä 90-luvun lamassa ja se on jäänyt sen jälkeen sillä tavalla päälle, että hallitukset asettaa itse asiassa työllisyystavoitteita. Onhan siellä muitakin tavoitteita hallituksella, mutta kyllä se aika usein se työllisyystavoite on ollut hallitustavoite.

Elina: Niin kyllä näin on.

Markus: Se ja jotkut julkisen talouden tasapainon mittarit on ne asiat mihinkä, mitkä numerot poliitikot nykyään haluaa laittaa kiinni. Pertti, kun olet tämän 15 vuotta suomalaista työmarkkinatilastointia tehnyt, jos pitäisi yksilötasolla sanoa, niin enpä usko että Suomessa toista ihmistä löytyy joka nämä numerot näin hyvin osaa. Mitä sinä olet tämän 15 vuoden aikana? Mitä kehityksessä ollut sellaista mikä on sinut yllättänyt?

Pertti: Ei ehkä edes voi vetää semmoista, että nyt tämmöistä pitkää 15 vuoden kaarta, koska tilanteet aina muuttuvat. Ehkä se on just, että ne muuttuu niin yllättävästi. Eli nyt jos ajatellaan tilannetta muutama vuosi sitten, niin ajateltiin, että työllisyysaste 20–64-vuotiaissa olisi nyt jo 80 prosenttia tai enemmänkin, mutta nyt vähän enemmän tai vähemmän yllättävästi se onkin 76 alkava luku. Eli oikeastaan ei voi kyllä nyt kovin luotettavasti ennustaa sitä tulevaisuutta edelleenkään. Mutta sehän nyt sopii oikeastaan tilastoihmiselle, että me emme suoraan ennusta mitään. Me katsotaan mitä on tapahtunut ja kerrotaan se ja muut voi sitten vähän enemmän ennustella.

Markus: Itseäni jonkin verran, kun tässä vähän teitä koitan härnätä ja kysyä, että ollaanko tästä niin kuin tämä työllisyys- ja työttömyysteema, niin onko se nyt jo liian isossa asemassa? Kyllähän yhteiskunnassa muitakin asioita tapahtuu.

Elina: No mä sanoisin, että itse asiassa työttömyys, se on seuraus jostakin ja sen takia mun mielestä pitäisi enemmänkin keskustella siitä, mikä sen aiheuttaa, että mikä sen syy on, perimmäinen syy. Siinä voi tietysti olla tämä, että meille on tullut valtavasti myös ulkomailta ulkomaalaisia tänne meidän työvoimaan eli kasvattanut meidän työvoiman määrää jo sinänsä. Mutta toinen ja tärkeämpi syy on se, että meillä työmarkkinat eivät vedä. Toisin sanoen työvoiman kysyntä on aika pientä tällä hetkellä ja siitä voidaan johtaa se kysymys, että miksi meidän talous ei kasva. Jos meillä tuotanto ei kasva, niin mihin me tarvitaan työvoimaa silloin lisää? Ja tämä on se kysymys mihin mun mielestä pitäisi enemmän pureutua, että miksi taloutemme ei kasva tai lähde kasvuun, voimakkaampaan kasvuun? Mikä meidän taloudessa jarruttaa sen talouskasvun käyntiin lähtöä? Tässä sitä on odotettu nyt kolme vuotta ja edelleenkin odotetaan ja monet puhuu siitä, että meillä on itse asiassa finanssikriisin jälkeen ollut keskimääräinen talouskasvu nollan tienoilla.

Markus: Mutta kokonaistyöllisyyshän on vieläkin korkeammalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä.

Elina: Jos tuotos ei ole kasvanut, niin silloin se tarkoittaa sitä, että me tehdään niin kuin itse asiassa ehkä aika tehottomasti sitä työtä.

Pertti: Niin joo, sitä ei suoraan nyt meillä tässä tilastossa voida mitata sitä tehokkuutta tai tehottomuutta. Työpanosta voidaan mitata työaikoina, mutta onko liian isossa roolissa? Niin oikeastaan ei mun mielestä, koska tämä on kuitenkin meidän elämässä työllisinä. Se on niin iso osa elämää. Mutta siinä on muutakin. Se, että ollaanko töissä vai ei olla, vaan mikä on se työn sisältö, niin sitähän mitataan totta kai paljon muillakin asioilla kuin pelkillä näillä asteilla, joista nyt kuullaan harva se kuukausi. Ja toisaalta sitten se työttömyys, työn puute, niin ihan vähintään yhtä tärkeä asia.

Markus: Eli on se valtava sosiaalinen ongelma. Jos ihminen hakee työtä eikä sitä saa, on se tietenkin hirvittävä asia. Oletteko kumpikaan koskaan olleet työttömänä?

Elina: Joo, no varmaan between the jobs. Voi sanoa, että silloin on tietysti työttömänä, mutta en ole silti kokenut sitä suurena murheena. Tai että se on ollut onneksi vain väliaikaista. Mutta kyllä mä myöskin oon ihan sitä mieltä, että se on itse asiassa aika karu kohtalo ihmiselle, joka olisi työhön valmis ja haluaisi todella tehdä ja on intoa täynnä, niin tämähän on se. Mutta tätäkin pitää hoitaa sillä, että meillä yrityksillä on kasvuhalukkuutta ja yritykset kasvavat ja pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät kasvuun mukaan. Ja tätä voidaan sitten edesauttaa erilaisella politiikalla kuin taas sitten ehkä työvoimapolitiikka tai työllisyyspolitiikka on.

Pertti: Itse asiassa olin armeijan jälkeen vähän aikaa työttömänä, mutta se olikin tämmöinen väliaikaistilanne ja mulla oli - jos tämmöinen henkilökohtainen muistelo sallitaan. Kun tässä puhuttiin 90-luvun lamasta, niin hyvä onni, että mulla oli silloin -90 alusta ihan vakinainen työpaikka, tosin vaatimattomalla tulolla, mutta kuitenkin. Niin pidän itseäni onnekkaana, että ei ole työttömyysjaksoja.

Markus: Joo sama kokemus mulla, että myös se 90-luvun vaikea tilanne. Palasin ulkomailta opiskelukeikalta Suomeen ja onneksi siinä laman keskelle sitten pystyin jatkamaan vielä yliopistolla, koska sitten olisi ollut kyllä aika hankalaa siinä tilanteessa. Olisi voinut kestää useampi vuosi ennen kuin olisi uudet hommat löytynyt. No, mutta nämä henkilökohtaiset kokemukset, jätetään ne nyt vähäksi aikaa ainakin sivuun ja palataan tähän päivän teemaan. Puhutaanko Suomessa tarpeeksi työllisyyden ja työttömyyden rakenteesta eli mitä ne ovat ilmiönä nielaisseet sisäänsä vai jääkö huomio liiaksi nyt vain näihin kokonaistasoihin ja keskiarvoihin?

Elina: No, nyt puhutaan paljon esimerkiksi tekoälyn tulosta työelämään ja mitä se tekee työllisyydelle. Eli korvaako tekoäly työpaikkoja ja nimenomaan ihmisiä työpanoksena? Tai tällaisena tuotantopanoksena. Mutta sen takiakin nämä ilmiöt nousee myös tämmöisenä laadullisina asioina esille, ei pelkästään numeroina. Kyllä meidän täytyy ehdottomasti katsoa myös sitä, että kuinka paljon on esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömänä tai keskiasteen tutkinnon suorittaneita työttömänä ja perusasteen varassa olevia, koska kyllä se kertoo myöskin talouden rakenteesta jotakin. Ja se kertoo vähän siitä, että kun me normaalisti tai siis yleensä aina traditionaalisesti ollaan puhuttu siitä, että koulutus suojaa työttömyydeltä, mutta jos meillä tällä hetkellä on 80 000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työttömänä, niin totta kai se herättää kysymyksiä, että mistä nyt, mistä tuulee? Tai että miten meidän työmarkkina on muuttunut, jos meillä on näinkin paljon korkean koulutuksen saaneita työttöminä.

Pertti: Joo, ja tällä hetkellä se astuminen työelämään koulutuksesta tai koulutuksen jälkeen tai sen aikana on kyllä tosi hankalaa ja se on ikävä tilanne. Kun mainitsit tuon tekoälyn, niin tämä on kyllä mielenkiintoinen asia nyt, että ei voi sanoa selvästi puoleen tai toiseen sitä vaikutusta.

Markus: Tilastojen valossa.

Pertti: Tulkitsen ehkä tässä nyt vähän tilastoja ja toimialoja ja ammatteja niin, että mun mielestä se näyttää siltä, että siellä on selvää vähentymää joillakin aloilla tai tekemisissä, kuten suora ohjelmistoala. Mutta sitten taas kokonaisuutena tietotekniikan ala ja jotkut ryhmät. Puhutaan vaikka tekniikan erityisasiantuntijoista. On selvää nousua työllisyydessä viime vuonna, eli nyt rytmittyy vähän eri tavalla tämän tekoälyn vuoksi todennäköisesti nämä työt ja työtehtävät. Tämä olisi nyt yksi mielenkiintoinen tai kärkiaihe, kuinka tämä vaikuttaa? Ja sitähän kyllä tutkitaankin sitten paremmissa piireissä enemmänkin.

Markus: Se, että kun on saanut olla pitkään virkamiehenä töissä, on nähnyt erilaisia vaiheita. Muistan hyvin sen ajan, milloin silloinen työ- ja elinkeinoasioista vastasivat kauppa- ja teollisuusministeriö. Ne olivat eri ministeriöitä. Ne yhdistettiin siinä joskus 2007–2009. Joskus niinä vuosina. Ja siinä oli varmaan ajatuksena nimenomaan koettaa saada tätä talouselämän kehittämistä ja työllisyyspolitiikkaa tavallaan yhteisiin uomiin. Onko siinä onnistuttu?

Elina: No varmaan jossain määrin, mutta tietenkin siinä on vieläkin tätä, että toisaalta me puhutaan työvoiman kysynnästä, työvoimatarjonnasta toisaalta. Mutta ehkä tähän pitäisi ottaa myöskin koulutuspolitiikka entistä kiinteämmin vielä kolmanneksi osioksi, että tavallaan meidän täytyy katsoa tätä kolmelta eri kulmalta. Että jos meillä elinkeinorakenne muuttuu johonkin suuntaan, miten koulutus tulee siinä mukana ja itse asiassa jopa ennakoi näitä murroksia. Sen takia tämä on ehkä jäänyt siinä mielessä puolitiehen, että olisi pitänyt ottaa ehkä vieläkin laajempi tällainen kaappaus tästä meidän työmarkkinoista ja talouden kehityksestä. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, että ministeriörajat tarvitaan ja toimivallat on erilaisia, mutta kyllä meidän ministeriöiden välillä voisi olla parempaakin tai kiinteämpääkin yhteistyötä.

Markus: Me ei varmaan Tilastokeskuksessa mitään tuollaista yhteistyön kehittämistä lähdetä ainakaan vastustamaan ja mielellään ollaan mukana, jos tarvitaan uutta tietoa tai jotakin sellaista olemassa olevan tiedon muokkaamista siihen tarpeisiin, päätöksenteon tarpeisiin. Onko teillä kummallakaan Elina ja Pertti mielessä mikä olisi sellaista tietoa, mitä ei tällä hetkellä tavallaan ole? Mitä voisi tehdä? Mikä voisi olla sellainen palanen informaatiota, mikä olisi hyödyksi?

Pertti: Oikeastaan totta kai on paljon sellaista tietoa ja aika ajoin nyt suunnitellaankin uutta, että saadaan kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa tietyiltä työelämän alueilta. Nyt olisi siis pitkä projekti menossa, kuinka saadaan ilmastonmuutosta tai ilmaston ääriolosuhteita havainnoitua? Tai siis kuinka työelämä suhtautuu niihin. Joo, vähän tämän tyyppinen asia, että miten ne vaikuttaa. No ei se sisätiloissa ehkä vaikuta, mutta sillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia, että mitä se tulee. No tämä tulee joskus kaukana kauempana tulevaisuudessa. Mutta yksi asia mikä mulla on ollut mielessä on, että meillä on aika epätarkka mittari etätyön tekemisen useudesta, niin olisi aika mielenkiintoista tietää ihan aika tarkasti, kuinka paljon ihmiset tekevät etätyötä viikossa keskimäärin tunteina. Se ei ole hirveän monimutkainen asia ja tämä on sellainen tieto, josta ollaan kiinnostuneita ja josta kysytään.

Elina: No joo, mun mielestä tota pystyy seuraamaan Mannerheimintien liikennelukuja katsomalla, että tämä on hyvin tyypillistä. Meillä maanantait ja perjantait ovat aika hiljaisia tuossa ehkä vilkkaimmalla kadulla koko Suomessa. Mutta ehkä mä sanoisin näin, että se missä me tarvitaan enemmän tietoa ja semmoista, että me tiedetään, että Tilastokeskuksen tiedot on, on aina luotettavia ja niitä oikeasti laatuarvioidaan koko ajan. Siksi mä toivoisin, että meillä olisi myöskin nämä työmarkkinasiirtymät hyvin hallinnassa. Semmoiset, että me pystytään paremmin näkemään, että esimerkiksi että kun me valmistutaan peruskoulusta, mihin se - mä tiedän, että näitäkin tilastoja on - mutta ehkä koordinoidummin. Mihin peruskoulusta siirrytään, mille aloille. Ja sitten vielä, että jos meillä on toisen asteen koulutusta, lukiota ja ammatillista koulutusta, niin sieltä. Niissä niin kuin ehkä korostettaisiin sitä, myöskin sitä jo valmiiksi sitä työmarkkinaa, työmarkkinoille pääsyä. Eli lähdetään valmistautumaan siihen, että minkä tyyppisille aloille tulevaisuudessa näille opiskelijoille avautuu työmarkkinat parhaiten. Eli turvattaisiin sitä, että kaikissa näissä nivelvaiheissa meillä olisi täydellinen tieto tai lähes täydellinen tieto siitä, että minkälaisia edellytyksiä näillä opiskelijoilla on sitten päästä eteenpäin elämässä. Meillä on alihyödynnettyä tietokantaa ja sellaista yhdistelemätöntä. Ja sitten vielä nämä, että kun meillä sitten mennään koulutusasteelta ylöspäin, niin myöskin ne työmarkkinasiirtymät. Tai siis että mitä me opitaan. Ei pelkästään tutkinto, vaan myöskin se, että mitä siellä, mitä osaamisia siellä annetaan opiskelijoille ja millä tavalla se sitten synnyttää työmarkkinaonnistuneita työmarkkinamatcheja. Se olisi tärkeää tietoa myöskin työvoimaviranomaisille, joilla ei ole läheskään kaikkea tätä tietoa käytössä tällä hetkellä, että me voitaisiin paremmin hyödyntää sitä tekoälyä myöskin näissä, että me ohjataan ihmisiä oikeeseen suuntaan, eikä pelkästään semmoisten niinku ehkä mielihalujen mielitekojen mukaan, mitä opiskelijoilla saattaa kahdeksantoistavuotiaana olla. Ja kuka siitä kantaa vastuun, että olen nyt kiinnostunut tästä ja tästä, mutta siinä ei ole kuitenkaan työmarkkinaedellytyksiä sitten kuitenkaan.

Markus: Joo, tässä ajattelen, tietenkin Tilastokeskuksen pääjohtajana tällaisissa asioissa on maallikko, kun ei siinä käytännön tilastotuotannossa ole mukana. Mutta, mutta. Näin niin kuin puolimaallikkona, puolipääjohtajana, niin uskon, että meillä on kyllä aivan poikkeukselliset edellytykset Suomessa pystyä tekemään juuri tuollaista koulutukseen ja työmarkkinoilla, niin kuin miten mä sanon, pärjäämisen seurantaa. Meillä on erittäin hyvät tiedot ihmisten koulutuksesta, hyvät tiedot työmarkkinoista. Niitä yhdistämällä voisi löytyä just tuon tapaista informaatiota. Kun tässä kyselin teiltä missä löytyy tilastoista aukkokohtia ja juuri tästä näkökulmasta, yhden aukon osaan mainita minäkin, että maahanmuuttajien koulutustietoja ei kauhean hyvin ole. Eli siis sellaiset henkilöt, jotka ovat tulleet jo tutkinnon kanssa Suomeen. Sitä tutkintotietoa ei ole tavallaan maahanmuuttovaiheessa kirjattu ja tällä hetkellä ei ole myöskään minun tiedossani mitään varsinaista tiedonkeruuta, mistä heiltä sitten myöhemmin näitä koulutustietoja kyseltäisiin. Ja kuitenkin maahanmuuttajat alkaa olla ihan merkittävän kokoinen osuus työmarkkinoista, niin siinä on yksi yksittäinen tieto, joka pitäisi saada kuntoon.

Pertti: Niin joo, kokonaisaineistoa ei saada varmaan, mutta kyllä me saadaan, jos me kysytään työmarkkinatietoa. Tarkistetaan myös se koulutus. Eli näiltä ihmisiltä saadaan kyllä se koulutustieto, jotka on siinä otoksessa. Joo, se estimaatti saadaan siitä kyllä ulos. Mutta nuo mistä sä puhuit tuossa - niin siis sehän on hyvinkin pitkälle menevää sellaista yhdistelyä ja jopa ennakointia, että kuinka voitaisiin parantaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ja ongelmahan on tietysti se, että kun paitsi suhdanteet elävät, niin myös sitten kaikki trendivirtaukset työelämässä, niin ne on vähän arvaamattomia. Hienot ajatukset ja tämmöiset. Mutta pystytäänkö me miten pitkälle todellisuudessa?

Elina: Niin no mun mielestä ei meidän pidä ainakaan ajatella, että me asetetaan se rima kovin alas, vaan että kyllä meidän täytyy tähdätä siihen, että esimerkiksi isot investoinnit, joita Suomeen tehdään, niin niistä meillä on kyllä tietoa ja ennakoivasti voitaisiin kerätä sitä tietoa. Sitten toisaalta meillä on näitä osaamistarvekompasseja, joissa tekoälyn avulla tutkitaan niitä, että minkälaisia osaamisia ja taitoja työelämässä kysytään tällä hetkellä. Kyllä meillä on olemassa jo tällaisia mahdollisuuksia ja sen takia mä ajattelen, että Suomi on kyllä tässä oikeasti varmaan se malliesimerkkimaa, jossa voisi syntyä juuri tällaisia kivoja yhdistelmiä eri tilastoista. Ja sitten vielä se tekoäly, joka jauhaa siellä, ottaa selvää erilaisista työpaikkailmoituksista, että mitä taitoja tietoja tarvitaan sitten kun meillä on kuitenkin koulutusverkosto. Eli hyvin laaja koulutusverkosto ympäri Suomea. Paljon koulutetaan ihmisiä, niin kyllä siellä pitäisi olla enemmän tietoa siitä, että missä meidän työmarkkinat kasvavat ja missä ne vähenee.

Markus: Tilastokeskuksen Tiedon tulevaisuus -podcastissa on tänään vieraana Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri työ ja elinkeinoministeriöstä ja Tilastokeskuksen työllisyystilastojen asiantuntija Pertti Taskinen. Minä olen Markus Savola, Tilastokeskuksen pääjohtaja. Tilastojen yksi suuri vahvuus on se, että ne pyrkivät ja aika hyvin onnistuvat antamaan vertailukelpoista tietoa maiden väliltä. Se on tavallaan niin kuin yksi niitä tekijöitä, joissa tilastot eroaa muusta tiedosta. Jo lähtökohtaisesti ne on trimmattu samanlaisiksi kaikissa maissa. Ja ei tietenkään ihan täydellistä samankaltaisuutta voida saavuttaa, mutta varmaan aika hyvä tilanne. Kun molemmat olette seuranneet työmarkkinoita ja niihin liittyvää tietotuotantoa, tilastointia, tutkimusta pitkään, niin mitkä on sellaisia Suomelle tyypillisiä asioita? Miten Suomi eroaa muista maista?

Elina: No joo, tämä on hyvä kysymys, koska jos me ajatellaan, että me tuijotetaan aina, odotetaan kauheasti seuraavan kuukauden tilastoja esimerkiksi työllisyydestä ja työttömyydestä ja seurataan sitä. Mutta nämä yksittäiset luvut eivät ole kiinnostavia, vaan nimenomaan se, että me seurataan itseämme ajassa taaksepäin ja tietenkin myös eteenpäin. Mutta on kiinnostava seurata, että millä tavalla asiat kehittyvät ja miten me vertaudutaan muihin maihin.

Markus: No mites me vertaudutaan?

Elina: No me vertaudutaan - esimerkiksi pohjoismaisessa kontekstissa me vertaudutaan ainakin työllisyys ja työttömyystilastoissa vähän huonommin. Ja sitten me voidaan siitä purkaa niitä syitä, että miksi näin on. Tai sitten mä oon ihmetellyt sitä, että USA:ssa työttömyys on 4 prosenttia ja meillä se on 10 prosenttia. Mistä tämä johtuu? Ja sitten me voidaan taas pohtia sitä, että millä tavalla finanssipolitiikka ja rahapolitiikka tukee meillä tätä politiikkaa. Ja niissä on selkeitä eroja ja meidän rakenteissa on selkeitä eroja ja sen takia meidän täytyy hakea verrokkia ehkä semmoisista maista, joissa yhteiskuntarakenne tai nämä rakenteet on samankaltaisia kuin meillä ja sitten päästään ehkä paremmin niille juurille, mistä ne ongelmat puristaa tai kenkä puristaa.

Markus: Tässä vähän pidemmässä juoksussa Suomessa on miesten ja naisten työmarkkinaero supistunut ja taitaa - meneekö jollakin mittarilla, naiset ovat jo vahvemmassa asemassa kuin miehet. Onko tämä kehitys ollut samanlaista esimerkiksi muissa Pohjoismaissa?

Elina: Luulen, että tämä työmarkkinoille osallistuminen on se edellytys tälle hyvinvointivaltion mallille, joka Pohjoismaissa on. Eli se edellyttää laajaa osallistumista työmarkkinoille. Ja sitten ehdottomasti siinä on ollut myös lasten päivähoito ja sitten osa-aikainen työ mahdollistanut tätä, että se on tehty, rakennettu meidän järjestelmät tukemaan täystyöllisyyttä sekä naisilla että miehillä. Sanoisin, että pohjoismaisittain tai pohjoismaittain ei tässä ole suuria eroja, mutta kyllä tämä oli aikamoinen yllätys itsellenikin, että naisten työllisyys ohitti miesten työllisyyden tuossa muutama vuosi sitten. Nyt voi olla sama tilanne. Mä en ole ihan tarkasti seurannut sitä, mutta ilahduttavaa on tietenkin se, että meillä ei ole tällaista sukupuolten välistä merkittävää eroa, mikä taas Euroopassa on tyypillinen. Ja myöskin USA:ssa, Mutta muissa Pohjoismaissa, tämä miten me erotaan erityisesti muista Pohjoismaista on se, että osa-aikatyö on yleisempää muissa Pohjoismaissa kuin meillä. Eli tässä pikkulapsivaiheessa, kun naiset yleensä ottavat suurempaa roolia lastenhoidosta, niin hyvin usein muissa Pohjoismaissa se näkyy sitten alennettuina työtunteina tai osa aikatyönä. Nyt mä huomaan, että nämä osa aikaiset työmarkkinat ovat tulleet meillekin paljon näkyvämmin esiin nyt tässä ihan 2020 tai 2010-luvulla. Ja sitten toinen tyypillinen mikä markkeeraa näitä pohjoismaisia työmarkkinoita on se, että julkinen sektori on työllistäjänä ehdottoman tärkeä. Vaikka meillä se on noin 25%, niin muissa Pohjoismaissa se on ehkä viisi prosenttiyksikköä korkeampi.

Markus: Pertti, mites tämä? Tiedämmekö tarpeeksi tällaisesta osa-aikaisesta työllisyydestä? Näkyykö se tilastoissa?

Pertti: Aika hyvin mun mielestä. Eihän siinä kauheasti ihmeitä tarvita, koska meillä on tieto osa-aikaisten määrästä. Silloin me tiedetään se, että miten suuri osuus se on kaikista työllisistä. Ja syy miksi sitä tehdään osa-aikaisesti. Se on aika oleellinen. Eli kyllä tämä osa-aikaisuus on Suomessa kasvanut selvästi. Se on pitkässä linjassa kasvanut pikkuhiljaa. Ja jos nyt puhutaan lähes 500 000 työllistä on osa-aikaisena, niin onhan se aika iso määrä. En tiedä voiko se nyt siitä enää hirveästi, jotenkin tuntuu, että aina se ei voi enää kasvaa kauheasti, mutta aina se on pikkuhiljaa kasvanut. Mutta kuinka moni tekee sitä sen takia, että ei ole tarjolla kokoaikaista työtä? Se määrä myös kasvaa. Ja sehän ei ole hyvä, jos ihmiset vastoin tahtoaan tekee osa-aikatyötä, haluaisivat kokoaikatyötä ja heitä on 130 000 viime vuonna. Siinä on käyttämätöntä työvoimaa. Ja sitten on tietysti muita syitä. Luonnolliset opiskelu ja sellaisia syitä, joita me ei osata selvittää, niin tämä on aika hyvä tilasto minusta meillä.

Markus: Mites muuten, kun puhutaan näistä epätyypillisistä työsuhteista, joilla tarkoitetaan oikeastaan kaikkea muuta kuin sellaista nine to five taikka säännöllistä kokoaikaista työtä. Eli puhutaan näistä alustatyöpaikoista taikka voisi kansankielellä sanoa ruokalähettihommista tai sellaisista, niin tiedetäänkö näistä ilmiöistä Suomessa tarpeeksi?

Pertti: No ainakin sitä nyt mitataan tänä vuonna. Sitä pyritään selvittämään. Ja taaskin Euroopan laajuisesti. Ruokalähetit on kaikille näkyvä asia, mutta osuushan työvoimasta ja työllisistä ketkä sitä työtä tekee on kyllä todella pieni ja sen takia sitä on vähän hankala havainnoidakin.

Markus: Mutta siinähän on sellainen niin kuin, niin hyvin kuin ymmärrän, niin siinä on semmoinen kiinnostava periaatteellinen kysymys, että onko siinä kysymys työstä vai yrittämisestä ja joka on sitten - näin luulen, että se on myöskin tilastoinnille hankala kysymys. Vai onko?

Pertti: On kyllä. Jos pyritään tarkemmin selvittämään, onko henkilö yrittäjä vai palkansaaja, niin oikeastaan se jako ei enää nykypäivänä toimi monien osalla. Ja tätä kyllä on kehitys, on päätökset, että miten se pitäisi toimia tai miten se pitäisi tilastoida. Mutta sinne pääseminen on kyllä pikkusen aina vaan mennyt eteenpäin. Mutta kyllä se joskus saadaan ihan hyvin.

Markus: Vielä kun tässä edellä jo todettiin, että Suomessa se, että naiset on olleet ainakin tämmöisten aggregaattikeskiarvolukujen näkökulmasta heikommassa työmarkkina-asemassa kuin miehet, niin se ero on sieltä aika pitkälle poistunut. Mutta onko siinä vielä näiden niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden osalta eli osa-aikatyön ja sitten näiden muiden välillä rajankäyntiä, sen yrittäjyyden ja palkkatyön ja sitten myöskin tämän työsuhteen pysyvyyden osalta, että ollaanko määräaikaisessa työsuhteessa vai pysyvässä työsuhteessa. Onko siinä vielä iso ero miesten ja naisten välillä?

Pertti: Osa-aikaisuudessa kyllä. Siis tämmöinen ihan simppeli asia. Osa-aikaisuuden syynä hoitaa omia lapsia. Niin ja perhettä, siis naisilla se on aika iso, mutta ei miehillä juuri kukaan. Tässä on tämmöinen pieni epätasa-arvon paikka.

Markus: Se näkyy tilastoissa.

Elina: Täytyy muistaa myös, että meillä on sukupuolittain jakautuneet nämä ammatit, että hyvin voimakkaasti, että naiset työskentelevät julkisella sektorilla huomattavasti suuremmassa määrin. Ja sitten miehillä on tämä tekniset puolet ja tämä suorittava työ. Tämä jako on liian jyrkkä meillä Suomessa ehkä, kun verrataan muihin Euroopan maihin.

Markus: Tilastokeskuksen Tiedon tulevaisuus -podcastin vieraana on tänään alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen työ ja elinkeinoministeriöstä ja Tilastokeskuksen aktuaari Pertti Taskinen. Keskustelun aiheena on työllisyys, työttömyys, työmarkkinat, menneisyys, tulevaisuus. Yksi teema on tietenkin työmarkkinan osalta maahanmuutto. Onko se ongelma vai onko se ratkaisu?

Elina: Se on kyllä aika paljon ratkaisu meidän vanhenevan ja vähenevän väestön olosuhteissa, että me varmasti tarvitaan kyllä maahanmuuttoa. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että koska talous ei kasva niin sitten myös ulkomaalaistaustaisten työttömyys kasvaa vinhaa vauhtia. Ja se on tietysti heikentävä piirre tässä meidän nykytilanteessa, että toivottavasti me pystytään kuitenkin luomaan sitä tulevaisuuden uskoa myöskin näille ulkomaalaistaustaisille ja vieraskielisille.

Pertti: No mitäpäs muuta tuohon oikeastaan voi sanoa, että juuri näinhän se on, että todella voimakkaasti on kasvanut niiden osuus työllisistä, keillä on syntyperältään tausta maahanmuuttajuudessa. Viime aikana, jo aika pitkään itse asiassa kasvua on ollut ja voi sanoa, että työllisyyden kasvu on ollut jopa sen varassa.

Elina: Niin sanoisin, että siellä ainakin siinä ryhmässä eli maahan muuttaneet, niin siellä ryhmässä nähdään selkeä ero naisten ja miesten työllisyyden välillä ja myös työsuhteissa on selkeästi eroja. Eli tässä epätyypillisten työsuhteiden kanssa naiset joutuvat kamppailemaan enemmän kuin miehet ja. Ja sitten ylipäätään, molemmilla, tietysti naisilla ja miehillä, on suomensuomalaisia matalammat työllisyysasteet, mutta erityisesti olisin halukas panostamaan näihin, siis ulkomaalaistaustaisiin naisiin ja heidän työllisyyteensä. Ja nimenomaan ehkä sitten opintopolulle pääsemiseen ja kielitaitoon. Se olisi mun mielestä niin kuin siis sillä tavalla moniinkin asioihin ratkaisu. Myös koska me puhutaan hoivasektorin tai sotesektorin työvoimapulasta lähivuosina, niin siinä mielessä se olisi tosi tärkeää.

Markus: Niin ja integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, varmaan ihan näin maallikkokin ajattelee. Kuulostaa sellaiselta klassiselta matalalta roikkuvalta hedelmältä, että jos on jo maassa olevia ihmisiä, niin heitähän työmarkkinoille on hyvä houkutella. Kuinka paljon me tilastoissa osaamme erotella niin sanotut toisen polven maahanmuuttajat eli sellaiset Suomessa syntyneet, joiden vanhemmat ovat maahanmuuttajia. Mitä me tiedetään heidän työmarkkina-asemastaan?

Pertti: Niin kyllähän tämä pystytään erottamaan noin niin kuin sanoit. On kysymys ihan siitä syntymämaasta, onpa sitten kysymys vanhemmasta tai henkilöstä itsessään. Ja oikeastaan siinä pitäisi mun mielestä ottaa huomioon se, kuinka kauan henkilö on asunut Suomessa. Ja tässä tullaan sitten näihin keskusteluihin, että onko ihminen sitten aina maahanmuuttaja jos hän on joskus itse muuttanut maahan tai hänen vanhempansa on muuttanut maahan, niin me pystytään tätä, siis tätä termiä. Termistöhän on hyvinkin sekava, että kuka nyt käyttää mitäkin syntyperältään tai kansalaisuudeltaan tai kielitaidoltaan tai maassa asumisen vuosilta, niin tämäkin on nyt semmoinen asia, mikä pitää ottaa huomioon näissä, että kuinka tilastoja luetaan.

Markus: Olisiko peräti Tilastokeskuksellakin vähän skarppaamisen paikka, ettei meilläkin ole joissakin tilastoissa kahdessa eri tilastoissa pikkuisen erilainen käsitteistö sitten kuka on maahanmuuttaja?

Pertti: No ainakin siis nyt mun kollegalta tulee blogi tästä aiheesta ihan lähiaikoina, että pyritään nimenomaan selvittämään tätä.

Markus: Yhtenäistää sitä käsitteistöä. -Pyydän anteeksi. Nyt tein tämän klassisen virheen. Insinööri - diplomi insinööri. Korjaan ne. Pertti, sinä olet yliaktuaari etkä aktuaari. Niin tulee tämäkin nyt kuulijoille selväksi.

Olen ymmärtänyt, että maahanmuuttajien osalta on iso ero työllisyydessä tai ylipäänsä työmarkkinoille niin sanotusti kiinnittymisessä sen välillä, mikä on ollut se maahanmuuton tavallaan motiivi, että ollaanko tultu työnhakuun vai sitten päädytty tänne pakolaisstatuksella ja jotenkin enemmän sen lähtöpään lähtömaiden ongelmia pakoon ja myöskin eri lähtömaiden osalta on isohkoja eroja. Jos muistan oikein, niin virolaiset on työmarkkinoilla numeroiden valossa aika samanlaisessa asemassa kuin suomalaiset. Ja mitä kauemmaksi mennään, niin sitten se työmarkkinoille kiinnittyminen on heikompaa.

Pertti: Joo, tietysti tämä jakaantuu. Jos mennään sitten ihan lähtömaan tasolle, niin sehän jakaantuu todella monen maan tasolle. Sitten pitäisi katsoa ihan maittain miten se kehitys menee. Ja siihen ei välttämättä kannata mennä, sitten nuppiluku alkaa olla jo niin pieni, että ne ei oo enää mitenkään vertailukelpoisia. Jos ajatellaan vaikka kantaväestöä, suomalaisia ja sitten muistaa esimerkiksi virolaisista sen, että nämä rakennustyöläiset ketkä käy täällä eivät asu Suomessa vaan he on Viron väestöä, jolloin he eivät taas tilastoidu meille. Se ei ole ihan niin selvä asia kuin voisi ajatella. Mutta toki siis Suomessa asuvat eri ryhmät, niin he on näissä luvuissa mukana siinä missä kuka tahansa Suomen kansalainen.

Elina: Mutta täytyy muistaa, että ulkomaalaistaustaiset, heidän työttömyytensä reagoi hyvin voimakkaasti suhdannevaihteluihin ja itse asiassa nyt tässä matalasuhdanteessa, joka meillä on ollut tässä nyt kolmisen vuotta, niin erityisesti nähdään se droppaus eli putoaminen heidän työllisyysasteessaan. Mutta toisaalta meidän täytyy myös muistaa, että ei meidän tarvitse menestyä näin huonosti ulkomaalaisten työllistymisessä ja työllistämisessä, koska muissa maissa on vähän paremmin saatu työmarkkinoille nämä ulkomaalaistaustaiset. Kyllä meillä on myös opettelua muista maista ja heidän tekemästään tästä työllisyyspalveluista ja muista, että ei Suomessa olla kuitenkaan niin hyviä näissä asioissa.

Markus: Ovatko ne maiden väliset työllisyys-, työllistymis- tai työttömyyserot, niin selittyvätkö ne sillä maahanmuuton perusteella, että näistä hyvin Suomessa työllistyvistä taustoista, eurooppalaiset ja näistä ihan meidän lähimaista tulevat ihmiset, tyypillisesti pärjäävät paremmin. Johtuuko se siitä, että siinä ihmisryhmässä ei ole näitä kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen tulleita ja taas sitten näitä pakolaisstatuksella olevia on sitten enemmän. Ei eurooppalaisessa väestössä. Riittääkö tämä selittämään tämän eron?

Elina: No se selittää kyllä osan siitä erosta, mutta ei suinkaan välttämättä kaikkea. Että kyllä mä sanoisin, jos tilastoissa näkyy paremmin asiat niin.

Pertti: No siis ei sitä kokonaisrakennetta eri maiden työmarkkinoilla, mun mielestä tuo ei sitä selitä suuressa määrin. Tokihan nyt esimerkiksi ukrainalaiset on yksi ryhmä, joka viime vuosina on sekoittanut pikkuisen tätä Euroopan työmarkkinakuvaa, mutta ei sekään riitä selittämään..

Markus: Kuvaa vai työmarkkinoita?

Pertti: Sekä että varmaan.

Markus: Suomessa tuskin ehkä kuitenkaan on määrällisesti niin paljon ukrainalaisia, mutta jossakin Puolassa ja tuolla missä on Euroopassa.

Pertti: Kuitenkin.

Markus: Miljoonaluokalla.

Pertti: Niin puhutaan miljoonista.

Markus: Elina ja Pertti, mites teidän päivä jatkuu?

Elina: No mä otan tosta fillarin ja lähden takaisin työpaikalleni. Ja että musta on hauskaa, olla myöskin tekemässä puhtaampaa Suomea ja olla tässä airueena myöskin tän puhtaan siirtymän tämmöisenä pyöräilijänä.

Markus: No, Pertti.

Pertti: Pasilan virastokeskuksessa siirryn tuonne monitoimitiloihin etsimään työpistettä ja tsekkaan kaikki työliikenteen meileissä ja viesteissä mitä on tässä tilaisuuden aikana tullut. Kyllä siihen menee vielä aika pitkä tovi tänä päivänä.

Markus: Tämäkin päivä sitten kirjaantuu työn tarjontana ja kysyntänä meille tilastoihin, eikö totta?

Elina: Mä vielä haluaisin kyllä lisätä tähän, että kun kysyit tässä aikaisemmin, että minkälaisia tilastoja tarvitaan, niin tuosta etätyöstä tarvittaisiin tarkempia tilastoja. Mua itseäni huolestuttaa se, että me ollaan monesti tai monissa yhteyksissä sanottu, että meidän työn tuottavuus kärsii siitä. Tai innovaatiot, että me emme, tai me olemme niin halukkaasti etätöissä, emmekä tule enää tekemään näitä kohtaamisia työpaikoilla, joissa saataisiin uusia ideoita ja pystyttäisiin hyödyntämään sitä meidän diversiteettiä tai sitä monimuotoisuutta työyhteisössä. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia meidän työyhteisön jäseninä, Niin ehkä tähän mä sanoisin nyt tilauksena Tilastokeskukselle, että jos satsaisitte näihin tilastoihin, niin olisin erittäin tyytyväinen.

Markus: Joo, toi on kyllä varmaan hyvä kysymys, että kun on paljon keskustelua etätyön vaikutuksesta innovaatioihin ja tuottavuuteen ja ties mihinkä, niin nyt pitäisi hankkia myöskin sitä tietopohjaa, jolla voidaan datan pohjalta sitten katsoa kuka on näissä arvailuissaan oikeassa ja kuka väärässä. Sitä täytyy katsoa. Jos me tällaiseen tiedonkeruuseen jostakin löytäisimme rahoituksen, niin voisimme sellaista harkita.

Kiitos Elina ja Pertti. Oli mielenkiintoinen ajankohtainen keskustelu. Seuraavassa jaksossa pureudumme vähän sukulaisaiheeseen eli julkisen talouden tilaan, tilanteeseen ja erityisteemana on julkisen talouden koon mittaaminen. Iso yhteiskunnallinen keskusteluteema.

Pysykää kuulolla! Uudet jaksot, uudet metkut odotettavissa, Kiitos!