Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2022 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria vähenivät 3 % edellisvuoteen verrattuna (tiedote 14.12.2023). Päästöt ovat laskeneet 35 % vertailuvuodesta 1990 ja 46 % vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2022 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa.

Maankäyttösektori on ollut Suomessa merkittävä nettonielu. Ennakon tietojen mukaan maankäyttösektori oli kuitenkin vuonna 2022 nettopäästölähde, kun sen päästöt ylittivät poistumat 4,5 miljoonalla tonnilla CO₂-ekv. Sektori oli nettopäästölähde myös edeltävänä vuonna. Maankäyttösektorin nettopäästön huomioon ottaminen merkitsisi 50,5 miljoonan tonnin CO₂-ekv. kokonaispäästöjä vuonna 2022.

Kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain 1990-2022* (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Kokonaispäästöt (ilman maankäyttösektoria) jaetaan EU-raportoinnissa päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin. Edellisvuodesta päästökaupan päästöt ovat vähentyneet 6 % ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt prosentin.

Päästökaupan ja taakanjakosektorin päästöt 2013-2022* (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan inventaarion kokonaispäästöarvion (ilman LULUCF) ja Energiaviraston julkaisemien todennettujen päästökauppatietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO₂-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.

Energia

Energiasektori on suurin kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa muodostaen ennakkotiedon mukaan 72 % (33,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2022. Sen merkittävimmät päästölähteet ovat energiateollisuus, kotimaan liikenne sekä teollisuus ja rakentaminen. Energiasektorin päästöt laskivat 3 % edellisvuodesta. Energiasektorin päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2022 aikana.

Vuoden 2022 päästövähenemään vaikutti erityisesti maakaasun kulutuksen lasku, joka oli seurausta maakaasun korkeasta hinnasta ja putkikaasun Venäjäntuonnin loppumisesta. Tämä vähensi energiasektorin päästöjä 1,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta, toisaalta kivihiilen kulutuksen kasvu lisäsi päästöjä 0,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Yllä mainitut muutokset näkyivät erityisesti energiateollisuuden päästöissä, missä päästöt vähenivät 0,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta. Myös teollisuuden ja rakentamisen päästöt vähenivät 0,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. erityisesti maakaasun kulutuksen laskun ja paperiliiton työnseisauksen seurauksena. Liikenteen päästöt vähenivät 0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv edellisvuodesta.

Lisätietoa energiankulutuksen kehityksestä on saatavilla energiatilastojen 20.12.2023 julkaistavasta katsauksesta (Energian hankinta ja kulutus) ja 2.11.2023 julkaistuista tiedotteista (sähkön ja lämmön tuotanto ja teollisuuden energiakäyttö).

Vuonna 2022 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 15,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne laskivat 6 % edellisvuodesta. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat prosentin ollen 17,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Näihin lukuihin ei sisällytetä kotimaan lentoliikenteen CO₂-päästöjä.

Puupolttoaineet ovat olleet Suomen käytetyin energianlähde vuodesta 2012 lähtien aikasarjan 1990–2022 aikana. Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta.

IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO₂-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO₂:ta ei raportoida inventaariossa.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt (ml. F-kaasut) muodostivat noin 11 % (5,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2022 ja ne vähenivät 6 % (0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edeltävästä vuodesta. Vuoteen 1990 verrattuna teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat vähentyneet 4 % (0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.).

Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 3,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne laskivat 6 % edellisvuoteen nähden. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 8 % ollen 1,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vähenivät lähes 22 % (1,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2022 mineraaliteollisuuden päästöt vähenivät 8 % (0,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edellisvuodesta, mikä johtui mm. sementin- ja kalkintuotantomäärien laskusta. Metalliteollisuuden päästöt vähenivät lähes 6 % (0,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) teräksen tuotannon laskun myötä. Kemianteollisuuden päästöt laskivat 5 % (0,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) lähinnä typpihapon tuotannon päästöjen 34 % (0,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) laskun vuoksi.

Ennakkotietojen mukaan F-kaasujen (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF₆) päästöt muodostivat vajaat 2 % (0,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2022 ja ne laskivat 8 % vuoteen 2021 verrattuna. Kaupan kylmä- ja jäähdytyslaitteiden käytön sekä ajoneuvojen ilmastointilaitteiden päästöt laskivat eniten. F-kaasupäästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2008. Sen jälkeen tapahtuneeseen päästöjen vähenemiseen ovat vaikuttaneet vuotojen vähentyminen sekä siirtyminen luonnollisiin tai vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin EU-lainsäädännön myötä (EU:n F-kaasuasetus (N:o 517/2014), MAC-direktiivi (2006/40/EY) ). Kylmä- ja ilmastointilaitteiden käytön päästöt muodostavat yli 90 % F-kaasujen päästöistä.

Maatalous

Ennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä noin 14 % (6,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) muodostui maataloudesta vuonna 2022. Sektorin päästöt pysyivät vuoden 2021 tasolla. Vaikka päästöt vähentyivät hiukan kotieläinten ruoansulatuksessa ja lannan käsittelyssä, niin lisääntyneet päästöt kasvintähteistä ja typen mineralisaatiosta maaperästä johtivat siihen, että päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla.

Maatalouden päästöt ovat vähentyneet 15 % vuoteen 1990 verrattuna. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt peltojen maaperän N₂O-päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Myös kotieläinmäärien laskusta seurannut pelloille levitetyn lannan vähentyminen on alentanut peltojen maaperäpäästöjä. Toisaalta orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on osaltaan vaikuttanut maataloussektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Seuraavassa julkistuksessa maataloussektorilla tarkentuvat kalkituksen ja maaperän päästöt, kun vuoden 2022 kalkitus- ja väkilannoitemäärät saadaan laskentaan lähtötiedoiksi.

Jäte

Jätesektorin päästöjen osuus oli 4 % (1,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2022 ja päästöt vähentyivät 5 % vuoden 2021 tasosta. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 67 % vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF)

Ennakkotietojen mukaan maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin eli LULUCF-sektori oli nettopäästölähde vuonna 2022, koska sen päästöt ylittivät poistumat eli eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän 4,5 miljoonalla tonnilla CO₂-ekv. Metsämaa-maankäyttöluokan päästöjen ja poistumien summa eli nettonielu oli noin −4,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., puutuotevaraston −3,3 miljoonaa tonnia CO₂ ja viljelysmaa-maankäyttöluokan nettopäästö 8,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Vuoden 2022 sektorin päästöjen ja poistumien summa, 4,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv oli 1,0 miljoonaa tonnia suurempi kuin edellisvuoden päästöjen ja poistumien summa.

Vuoden 2022 metsämaa-maankäyttöluokan nettopoistumat, -4,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. olivat 5 % pienemmät kuin edellisvuonna. Tähän syynä olivat etenkin suuremmat päästöt suometsien maaperän, karikkeen ja kuolleen puun varastoista ja pienempi hiilen kertymä kangasmetsien vastaaviin maaperän, karikkeen ja kuolleen puun varastoihin. Toisaalta puuston hiilivaraston kasvu oli 16 % edeltävää vuotta suurempi, koska puuston hakkuukertymä ja kokonaispoistuma¹ olivat edeltävää vuotta 2 % alhaisemmat. Hakkuukertymä ja kokonaispoistuma pysyivät kuitenkin vuonna 2022 korkealla tasolla ollen tilastointihistorian kolmanneksi suurimmat (SVT: Hakkuukertymä ja puuston poistuma).

Metsämaan hiilinielun suuruuteen vaikuttaa hakkuiden ja luonnonpoistuman lisäksi myös puuston kasvu. Laskentaan saatiin aineistoa valtakunnan metsien 13. inventoinnin neljältä ensimmäiseltä mittausvuodelta (2019–2022). Ko. VMI13-aineiston mukaan runkopuun tilavuuden kokonaiskasvu oli 103,7 miljoonaa kuutiometriä (Luonnonvarakeskus 2023), joka oli edeltävällä metsien inventointikierroksella (VMI12, 2014-2018) mitattua kasvua, 107,8 miljoonaa kuutiometriä, pienempi. Tämä maastossa havaittu puuston kokonaiskasvun alenema selittää osaltaan metsämaan hiilinielun kehitystä viime vuosina. Kyseinen VMI13:ssa mitattu runkopuun tilavuuskasvun mittaus kattoi vuosien 2014–2022 kasvun. Puuston biomassana laskettuna koko metsämaan kasvu vastasi -128,9 miljoonaa tonnia CO₂ ja kokonaispoistuma, sisältäen hakkuut ja luonnonpoistuman, 116,4 miljoonaa tonnia CO₂ vuonna 2022.

Metsämaan kivennäis- ja turvemaiden yhteenlaskettu maaperän hiilen varastonmuutosten summa, sisältäen myös karikkeen ja kuolleen puun varastonmuutokset, oli noin 5,4 miljoonan hiilidioksiditonnin nettopäästö vuonna 2022. Kivennäismaiden metsien maaperän, karikkeen ja kuolleen puun varastot olivat yhteensä 4,8 miljoonan hiilidioksiditonnin nielu, kun taas ojitettujen suometsien vastaavat varastot olivat 10,1 miljoonan hiilidioksiditonnin päästölähde. Kivennäismaiden metsien maaperän, karikkeen ja kuolleen puun varastojen hiilenkertymä on pienentynyt johtuen maahan päätyvän hiilisyötteen lisääntymisen tasaantumisesta sekä ilmaston lämpenemisestä. Ojitettujen suometsien yhdistetyn maaperän orgaanisen hiilen, karikkeen ja kuolleen puun varaston päästöt kasvoivat 18 % edeltävään vuoteen verrattuna. Päästöjen kasvu selittyy kohonneella touko-lokakuun keskilämpötilalla, joka on lisännyt turpeen ja karikkeen hajoamista, sekä puuston karikesyötteen pysymisellä edellisvuoden tasolla. Ojitettujen suometsien metaani- ja typpidioksidipäästöt, yhteensä 2,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., olivat lähes samansuuruiset kuin edeltävänä vuonna.

Koko maankäyttösektorin osalta eroon edellisvuodesta vaikuttivat metsämaan kehityksen lisäksi myös vuoden 2022 pienempi puutuotevaraston kertymä ja suuremmat päästöt viljelysmaiden maaperästä. Puutuotteiden hiilinielu vuonna 2022 oli ennakkotiedon mukaan −3,3 miljoonaa tonnia CO₂. Nielu pienentyi 0,5 miljoonaa tonnia CO₂ edellisvuodesta johtuen puutuotteiden tuotantomäärien laskusta (Metsäteollisuus ry, 2023). Puutuotevaraston muutosten laskennassa otetaan huomioon vain kotimaisesta puusta tehdyt tuotteet. Kotimaisen puun osuus puutuotteisiin käytetystä puusta kasvoi tuontipuun määrien vähennyttyä.

Viljelysmaan päästöt vuonna 2022 olivat 8,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv, joista 6,8 miljoonaa tonnia oli peräisin orgaanisista maista eli turvepelloilta ja 1,5 miljoonaa tonnia kivennäismaista. Päästöt olivat 0,6 miljoonaa tonnia eli 7 % suuremmat kuin vuonna 2021, mitä selittää osaltaan turvepeltojen pinta-alan lisääntyminen. Lisäksi kivennäismailla vuosittaiset vaihtelut johtuvat pääosin ilmaston- sekä satotasojen vaihtelusta.

Ruohikkoalueiden nettopäästöt vuonna 2022 olivat 0,8 miljoonaa tonnia CO₂, eli ne pysyivät edellisvuoden tasolla. Kivennäismaiden nettopoistumat (eli nielu) olivat 0,03 miljoonaa tonnia ja orgaanisten eli turvepohjaisten maiden nettopäästöt olivat 0,8 miljoonaa tonnia. Ko. ruohikkoalueet ovat pääosin hylättyjä peltoja.

Maankäyttösektorin laskentaa kehitettiin vuoden 2022 ennakkotietojen julkistusta varten. Laskennassa otettiin käyttöön valtakunnan metsien 13. inventoinnin neljännen vuoden aineisto. Lisäksi metsämaan laskentaa kehitettiin puuston osalta: Runkopuun tilavuuskasvun biomassaksi muuntamista muutettiin niin, että menetelmä vastaa paremmin puuston poistuman laskennassa eli hakkuissa tai luonnonpoistumana elävästä puustosta poistuneen biomassan arvioinnissa käytettyä. Tämä laskentamuutos näkyi alempana puuston biomassan kasvuna ja siten pienempänä metsämaan nieluna aikasarjassa. Lisätietoja maankäyttösektorin tuloksista ja laskennasta löytyy Luken uutisesta.

¹ Puuston kokonaispoistumalla tarkoitetaan metsän elävästä puustosta poistunutta tai poistettua runkopuuta eli teollisuuspuuksi, kotitarvesahaukseen ja energiakäyttöön päätynyttä puuta, hakkuiden yhteydessä metsään jäävää hukkapuuta eli latvusta ja muuta hukkapuuta ja luonnollisesti kuollutta puustoa eli luonnonpoistumaa.

Epäsuorat CO₂-päästöt

Energiasektorilla haihtumapäästöistä sekä teollisuusprosesseissa ja tuotteiden käytöstä muodostuvista haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (NMVOC) ja metaanista (CH₄) lasketut epäsuorat hiilidioksidipäästöt sisältyvät Suomen kokonaispäästöihin. Niiden osuus kokonaispäästöistä oli vain 0,1 % (0,05 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2022.

Päästöjen yhteismitallistaminen

Vuoden 2022 kokonaispäästöistä (ilman LULUCF) hiilidioksidin osuus oli 79 %, dityppioksidin (ilokaasun) 9 %, metaanin 10 % ja F-kaasujen 2 %.

Sisältöä ladataan

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m²) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen.

Kasvihuonekaasuinventaariossa kertoimien lähteenä käytetään IPCC:n arviointiraportteja. IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) mukaisia GWP(100) -kertoimia (hiilidioksidi 1, metaani 28, dityppioksidi 265, F-kaasut 4-23 500) on käytetty vuoden 2021 tietojen raportoinnista (inventaariolähetys 2023) lähtien.

Tietojen tarkentuminen

Kasvihuonekaasujen inventaarion päästö- ja poistumaluvut tarkentuvat koko aikasarjan osalta joka vuosi, koska inventaariossa tehdään jatkuvasti parannuksia ottaen huomioon inventaarion kansainvälisten tarkastusten suositukset ja päästölaskentamenetelmien tieteellisen perustan kehittyminen. Laskentamuutokset kuvataan vuosittain YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Tässä katsauksessa esitettävät Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaiset ennakkotiedot vuosien 1990–2022 päästöistä ja poistumista on laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Ennakkotiedot tulevat tarkentumaan maaliskuussa EU:lle tehtävään raportointiin. Tarkentuneet tiedot tullaan julkaisemaan tietokantajulkistuksena 15.3.2024. Sekä maaliskuussa julkaistavat varsinaiset inventaariotiedot että tämän katsauksen ennakkotiedot perustuvat yksityiskohtaisempaan lähtöaineistoon kuin toukokuussa julkaistu pikaennakko, jota laadittaessa kaikki tarvittavat tiedot eivät ole vielä käytössä.

Nyt julkistetut kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria vuodelle 2022 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. (0,5 %) korkeammat. Suurin syy muutokseen on tarkennukset, joita on tehty rauta- ja terästeollisuuden päästöjen laskentaan.

Ennakkotietojen mukainen maankäyttösektorin nettopäästö vuodelle 2021 on 5,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. suurempi kuin toukokuussa julkaistu pikaennakkotieto. Ennakon laskenta perustuu pikaennakon laskentaa tarkempiin tietoihin, minkä lisäksi laskentaa on tarkennettu puuston tilavuuskasvun biomassan kasvuksi muuntamisen osalta. Lisätietoja laskennasta on saatavilla Luken uutisessa.

Suomen päästöjen vähentämistavoitteet ja -velvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Tässä katsauksessa kuvataan Suomen voimassa olevia päästövähennysvelvoitteita, siltä osin kuin kyseisten velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tuottamiin tietoihin.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomella on vuodelle 2035 kansallinen hiilineutraaliustavoite, joka sisällytettiin vuonna 2022 ilmastolakiin. Ilmastolakiin on sisällytetty myös seuraavat kansalliset päästövähennystavoitteet verrattuna vuoden 1990 tasoon: 60 % vähennys vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja vähintään 90 %, mutta tavoitellen 95 % vähennystä vuoteen 2050 mennessä.

EU:n ilmastotavoitteet ja lainsäädäntö Pariisin sopimuksen toimeenpanon alkaessa

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjänsä kaudella 2021-2030. Paketti sisältää myös muita energia- ja ilmastotavoitteita kuten uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden lisäämisen.

EU:n yhteiset ja jäsenmaakohtaiset päästövähennysvelvoitteet on määritelty tarkemmin erillisissä säädöksissä päästökauppaan kuuluville päästöille (EU-tason toimi), päästökaupan ulkopuolisille päästöille (jäsenmaakohtaiset velvoitteet) ja maankäyttösektorille.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin ja siihen liittyvän yksityiskohtaisemman lainsäädännön hyväksymisen jälkeen EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin, eli vähentämään päästöjään vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n kansallisesti määritelty panos (engl. nationally determined contribution, NDC) Pariisin sopimuksen alla on päivitetty vastaamaan tätä vähintään 55 %:n EU:n ja sen jäsenmaiden yhteistä, sitovaa päästövähennystavoitetta. 55 %:n tavoite on myös sisällytetty EU:n eurooppalaiseen ilmastolakiin vuodelta 2021.

EU seuraa taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin velvoitteiden toimeenpanoa viisivuotiskausittain (2021–2025 ja 2026–2030). Kyseisten viisivuotiskausien tilinpito raportoidaan vuosina 2027 ja 2032. Tiedot tarkastetaan EU:n toimesta.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti rajoittaa EU:n päästökauppaan kuuluvia päästöjä. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa EU-tason vähennysvelvoitteiden täyttymistä. Koko EU:n yhteinen päästökauppasektorin vähennystavoite on 62 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästökauppa kattaa suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset ja Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen.

EU:n taakanjakoasetus (2018/842) ja sitä muuttavat (2023/857) ja täytäntöönpanevat säädökset (2023/1319) määrittelevät päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen eli ns. taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet. Taakanjakosektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmitys, työkoneet, maatalous, liikenne, jätehuolto, F-kaasut sekä päästökauppaan kuulumattomat teollisuus- ja energiantuotantolaitokset.

Kaikille jäsenmaille on määritetty vuotuiset päästökiintiöt ja ne on vahvistettu vuosille 2021-2025. Suomen maakohtainen päästövähennysvelvoite on 50 % vuoden 2005 tasosta. Vuoden 2022 ennakkotieto Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä on 26,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., mikä on 1,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. kyseiselle vuodelle määritettyä päästökiintiötä alhaisempi. Kuluvan viisivuotiskauden päästökiintiöt ja vuosien 2021 ja 2022 taakanjakosektorin päästöt on esitetty oheisessa taulukossa.

Taakanjakosektorin päästökiintiö vuosille 2021-2025 sekä vuosien 2021-2022* vastaavat päästötiedot ja niiden ero päästökiintiöön (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät päästökiintiöt, voivat jäsenmaat käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteen toteuttamiseen. Taakanjakoasetuksen toteutukseen vaikuttaa myös LULUCF-asetuksen velvoitteiden toteuttaminen.

EU:n LULUCF-asetukset eli maankäyttösektoria (land use, land use change and forestry -sektori) koskevat asetukset määrittelevät miten maankäyttösektorin päästöt ja poistumat huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030.

Ensimmäisellä viisivuotisella kaudella 2021–2025 mukaan kunkin jäsenmaan maankäyttösektorin päästöt eivät saa ylittää poistumia (nk. ”no debit” sääntö) (LULUCF-asetus (841/2018)). Kyseisen säännön seurannassa maankäyttösektorin päästöt ja poistumat jaetaan maankäyttöä kuvaaville tilinpitoluokille inventaarion päästölaskennasta poikkeavalla tavalla. Metsitetty maa ja metsäkatoalue -tilinpitoluokkien nettopäästöt/poistumat vaikuttavat täysmääräisesti velvoitteeseen. Hoidettu metsämaa -luokan (pois lukien metsitys inventaarion tietoihin verrattuna) velvoitteeseen vaikuttava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia komission delegoidussa asetuksessa (268/2021) määritettyyn jäsenmaakohtaiseen metsien vertailutasoon. Lisätietoa metsien vertailutasosta Suomen osalta löytyy Luken teemasivulta ja uutisesta.

Hoidettu viljelysmaa - ja hoidetut ruohikkoalueet -luokkien ja hoidettujen kosteikkojen vastaava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia vuosien 2005–2009 kyseisten alueiden keskimääräiseen päästö/poistumatasoon. Hoidettujen kosteikkojen mukaanotto velvoitteen laskentaan on vapaaehtoista vuosien 2021–2025 osalta. Rakennetun maan päästöt vaikuttavat velvoitteeseen, kun kyseessä on maankäytön muutos jostakin tilinpitoluokasta rakennetuksi maaksi.

Jos sektori tuottaa tilinpitolaskennan perusteella nettopoistumia ensimmäisellä viisivuotiskaudella, niitä voidaan hyödyntää taakanjakoasetuksen velvoitteen toimeenpanossa tietyissä rajoissa. Jos sektori tuottaa laskennallisia nettopäästöjä, niitä voidaan kompensoida tietyin säännöin sen jälkeen, kun taakanjakoasetuksen ylijääneet yksiköt on ensin hyödynnetty ja lisäksi varmistettu, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä poistumia. Jos nettopäästöjä ei saada katettua LULUCF-asetuksen joustoilla tai hankkimalla LULUCF-ylijäämäyksiköitä toiselta EU:n jäsenmaalta, ne lisäävät taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitetta.

Asetuksen 2023/839 mukaisesti toisella viisivuotisella velvoitekaudella 2026–2030 käytetään maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaariossa raportoituja päästö- ja poistumatietoja ensimmäisen viisivuotiskauden tilinpitoluokkien sijaan. Jäsenmaiden LULUCF-sektoreiden poistumien ja päästöjen summalle asetettu yhteinen EU-tason tavoite vuodelle 2030 on −310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettonielu.

Lisäksi asetuksessa määritellään jäsenvaltioiden tavoitteet vuodelle 2030 ja jäsenvaltiokohtainen vuosien 2026–2029 kumulatiivinen velvoite. Suomen velvoite vuodelle 2030 on lisätä maankäyttösektorin nettonielua eli poistumien ja päästöjen summaa 2,889 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vertailuvuosien 2016–2018 keskimääräisestä tasosta. Vuosittainen ja jäsenvaltiokohtainen poistumien ja päästöjen tavoitesumma vuosille 2026–2029 määräytyy vuosien 2021–2023 keskiarvon ja sekä vuoden 2030 tavoitteesta laskettavan lineaarisen kehityspolun perusteella

LULUCF-asetuksen toimeenpanon ja vaatimustenmukaisuuden (compliance) ensimmäinen varsinainen tarkastus tehdään vuonna 2027. Se koskee vuosien 2021–2025 maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia ja LULUCF-asetuksen tilinpitoa ja raportointia ensimmäisen viisivuotisen kauden osalta.