Työllisyysaste nousi kaikissa ikäryhmissä vuonna 2022 ja varsinkin työllisten naisten määrä kasvoi reippaasti

Työvoimatutkimuksen vuoden 2022 pääkohdat työllisyydestä ja työttömyydestä on julkistettu 27.1.2023. Tässä katsauksessa tarkastellaan lähemmin työvoimatutkimuksen vuoden 2022 tietoja sekä joitakin aikasarjatietoja kymmenvuotisjaksolta 2013–2022. Katsauksen tiedot koskevat 15–74-vuotiaita, ellei toisin mainita.

Työllisyysaste nousi kaikissa ikäryhmissä vuonna 2022

Vuoden 2023 alusta työvoimatutkimuksessa on ryhdytty ilmoittamaan työllisyysaste pääasiassa 20–64-vuotiaiden ikäryhmän mukaan, kun se aiemmin ilmoitettiin 15–64-vuotiaiden ikäryhmästä. Vuonna 2022 työllisyysaste oli 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 78,1 %.

15–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi 1,5 prosenttiyksikköä 73,8 %:iin vuonna 2022 edellisvuodesta. 20–69-vuotiaiden ikäryhmässä työllisyysaste nousi 1,8 prosenttiyksikköä 72,2 %:iin.

Sisältöä ladataan

Työllisyysaste kasvoi kaikissa kymmenvuotisikäryhmissä, eniten 55–64-vuotiaiden ja 15–24-vuotiaiden ikäryhmissä. Korkein työllisyysaste (85,9 %) oli 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä.

Sisältöä ladataan

Työllisyysasteet erilaisilla ikäryhmäjaotteluilla on saatavissa työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2022.

Työllisten naisten määrä kasvoi reippaammin kuin miesten

Vuonna 2022 oli 15–74-vuotiaita työllisiä keskimäärin 2 619 000, mikä on 65 000 enemmän kuin edellisvuonna. Työllisten naisten määrä kasvoi 46 000:lla ja miesten 19 000:lla. Eniten työllisten määrä kasvoi 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, etenkin naisilla.

Pandemiavuonna 2020 työllisten naisten määrä väheni enemmän kuin miesten määrä, mutta vuonna 2021 ja edelleen vuonna 2022 työllisten naisten määrä kasvoi selvästi enemmän kuin miesten.

Työvoimaa enemmän ja työikäistä väestöä vähemmän edellisvuosiin verrattuna

Työikäisen (15–74-vuotiaat) väestön määrä vuonna 2022 oli 4 120 000, kun se vuotta aiemmin oli 4 123 000. Työvoimaa, eli työllisiä ja työttömiä yhteensä, oli 2 809 000, mikä on 43 000 enemmän kuin edellisvuonna.

Sisältöä ladataan

15–74-vuotiaan työvoiman osuus samanikäisestä väestöstä oli 68,2 % vuonna 2022. Työvoimaosuus kasvoi edellisvuodesta 1,6 prosenttiyksikköä.

Sisältöä ladataan

Työttömien määrä väheni

Työttömyysaste oli vuonna 2022 keskimäärin 6,8 %, mikä on 0,9 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2021. Työttömiä oli keskimäärin 190 000, mikä on 22 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Työttömistä miehiä oli 103 000 ja naisia 87 000.

Vuonna 2022 työttömyysaste laski edellisvuodesta 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä 2,9 prosenttiyksikköä 14,2 %:iin. Työttömyysaste laski niin ikään 25–34-vuotiaiden, 35–44-vuotiaiden ja hiukan myös 55–64-vuotiaiden ikäryhmissä. 45–54-vuotiaiden työttömyysaste pysyi samalla tasolla (5,7 %) kuin vuonna 2021.

Sisältöä ladataan

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisestä väestöstä oli 7,4 % vuonna 2022, kun se vuonna 2021 oli 8,8 %.

Sisältöä ladataan

Palkansaajien määrä kasvoi ja yrittäjien määrä väheni

Vuonna 2022 työllisten määrä kasvoi eniten majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä teollisuuden toimialoilla ja väheni eniten maataloudessa

Vuonna 2022 työllisten määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna eniten, 14 000 henkilöllä, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I). Saman verran työllisten määrä kasvoi teollisuuden sekä sähkö-, kaasu-, lämpö-, vesi-, viemäri- ja jätevesihuollon toimialoilla (C, D–E). Hallinto- ja tukipalveluissa (N) työllisiä oli 12 000 enemmän kuin edellisvuonna ja ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan toimialoilla (M) 6 000 enemmän. Informaation ja viestinnän toimialoilla työllisiä oli 8 000 enemmän kuin vuonna 2021. Työllisten määrä kasvoi 5 000 työllisellä julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialoilla (O) sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q). Myös toimialoilla rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä kiinteistöala (K, L) ja koulutus (P) työllisiä oli vuonna 2022 hieman enemmän kuin vuonna 2021.

Työllisten määrä väheni eniten toimialalla maa-, metsä- ja kalatalous; kaivostoiminta (A, B). Näiden toimialojen työllisten määrän vähentymisestä suurin osa, 9 000 henkilöä, kohdistui maatalouteen, jossa työllisten määrä palautui vuoden 2020 tasolle. Rakentamisesssa (F) työllisten määrä väheni 4 000 työllisellä. Toimialoilla tukku- ja vähittäiskauppa ym., (G), kuljetus ja varastointi (H) sekä taiteet, viihde ja virkistys; muu palvelutoiminta (R–U) muutokset työllisten määrässä olivat vähäisiä edellisvuoteen verrattuna.

Palkansaajien toimihenkilöistyminen jatkui

Palkansaajia oli vuonna 2022 keskimäärin 2 265 000, mikä on 72 000 enemmän kuin edellisvuonna. Alempien toimihenkilöiden määrä kasvoi 31 000 henkilöllä, ylempien toimihenkilöiden 20 000 henkilöllä ja työntekijöiden määrä 11 000 henkilöllä edellisvuoteen verrattuna.

Vuonna 2022 kaikista palkansaajista suurin osa, 69 %, oli toimihenkilöitä. Kaikista palkansaajista alemman toimihenkilön tehtävissä toimi 38 %, ylemmän toimihenkilön tehtävissä 30 % ja työntekijäammateissa niin ikään 30 % palkansaajista. Naisia alemmista toimihenkilöistä oli 68 %, ylemmistä toimihenkilöistä 49 % ja työntekijäammateissa toimivista 31 %. Osuudet ovat samat kuin vuonna 2021.

Vuonna 2022 miespalkansaajista 57 % työskenteli toimihenkilönä (31 % ylemmän ja 25 % alemman toimihenkilön tehtävissä), mikä on edellisvuoteen verrattuna prosenttiyksikön verran enemmän ja työntekijäammateissa 42 %, mikä taas on prosenttiyksikön vähemmän kuin vuonna 2021.

Sosioekonomisen aseman mukaisessa tarkastelussa muutokset ovat vähäisiä ja melko hitaita. Vuodesta 2009 alkaen toimihenkilöiden, etenkin ylempien toimihenkilöiden, määrä on hieman kasvanut ja vastaavasti työntekijäammateissa toimivien määrä on hieman laskenut, etenkin miehillä.

Yrittäjien määrä väheni vuonna 2022

Vuonna 2022 oli keskimäärin 328 000 yrittäjää, mikä on 16 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Yrittäjien osuus kaikista työllisistä oli lähes 13 %.

Yrittäjistä työnantajayrittäjiä oli 88 000, mikä on 10 000 vähemmän kuin vuonna 2021, yksinyrittäjiä oli keskimäärin 240 000 vuonna 2022. Työnantajayrittäjien osuus kaikista yrittäjistä laski kaksi prosenttiyksikköä 27 %:iin ja yksinyrittäjien osuus vastaavasti nousi 73 %:iin edellisvuodesta.

Vuonna 2022 yrittäjämiehiä oli 218 000, mikä on 15 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Myös yrittäjänaisten määrä väheni hieman, vuonna 2022 heitä oli 110 000. Naisten osuus kaikista yrittäjistä oli 34 %, yksinyrittäjistä 38 % ja työnantajayrittäjistä 21 %. Miesten osuus työnantajayrittäjistä kasvoi edellisvuodesta yhdellä prosenttiyksiköllä 79 %:iin.

Maatalousyrittäjistä lähes viidennes työnantajia

Vuonna 2022 oli yhteensä 51 000 maatalousyrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä (7 000), mikä on 4 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Naisia maatalousyrittäjistä oli 10 000 eli 23 %, mikä on saman verran kuin edellisvuonna. Myös työnantajayrittäjien määrä (8 000) ja osuus maatalousyrittäjistä (19 %) pysyivät viimevuotisella tasolla. Työnantajayrittäjien osuus maatalousyrittäjistä on kasvanut vuodesta 2009 alkaen.

Maatalousyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä oli 13 % vuonna 2022, mikä on yhden prosenttiyksikön vähemmän kuin viime vuonna.

Määräaikaiset työsuhteet yleisempiä naisilla kuin miehillä, vuokratyöntekijöiden määrä kasvanut

Määräaikaisten osuus palkansaajista ennallaan

Vuonna 2022 Suomessa oli 390 000 määräaikaista palkansaajaa, mikä oli 25 000 enemmän kuin edellisvuonna. Naisia määräaikaisista oli 225 000 ja miehiä 165 000. Palkansaajien kaikista työsuhteista 83 % oli jatkuvia ja 17 % määräaikaisia.

Määräaikaiset työsuhteet ovat olleet yleisempiä naisilla kuin miehillä, mutta myös miehillä määräaikaisten palkansaajien osuus on kasvanut hieman. Vuonna 2022 naispalkansaajista lähes 20 % ja miespalkansaajista miltei 15 % työskenteli määräaikaisena.

Sisältöä ladataan

Pysyvän työn puutteessa eniten nuoria ja naisia

Vuonna 2022 oli 390 000 määräaikaisessa työsuhteessa olevaa palkansaajaa, joista 260 000 eli 67 % ilmoitti määräaikaisuuden syyksi pysyvän työn puutteen. Näistä 154 000 oli naisia ja 107 000 miehiä. Määräaikaisista palkansaajista, jotka olisivat halunneet vakinaisen työn, 30 % oli 25–34-vuotiaita. Näistä 46 000 oli naisia ja 32 000 miehiä.

Pysyvän työn puute oli yleisin syy työn määräaikaisuuteen kaikissa muissa kuin vanhimmassa (65–74-vuotiaat) ikäryhmässä. 65–74-vuotiaat ilmoittivat tärkeimmäksi määräaikaisuuden syyksi sen, etteivät halunneet pysyvää työtä. 35–44-vuotiaista määräaikaisista 81 % nimesi pysyvän työn puutteen määräaikaisuutensa syyksi.

Määräaikaisista palkansaajista 20 % ei halunnut vakituista työsuhdetta. Näistä suurin osa, ⁠40 000, oli alle 25-vuotiaita. Kuitenkin myös alle 25-vuotiaista määräaikaisista palkansaajista 49 % (56 000 henkilöä) olisi halunnut vakituisen työn. Vain 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä suurin osa määräaikaisista (57 %) ei halunnut pysyvää työtä.

Harvinaisempia määräaikaisuuden syitä kaikilla 15–74-vuotiailla palkansaajilla olivat opiskeluun liittyvä työharjoittelu (6 %) ja koeaika (2 %).

Uudet työsuhteet naisilla useammin määräaikaisia ja miehillä pysyviä

Vuonna 2022 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 516 000, mikä on 46 000 enemmän kuin vuonna 2021.

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 47 % oli määräaikaisia, kun vastaava osuus vuotta aiemmin oli 50 %. Miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 43 %, naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 51 %.

Vuokratyötä teki kolme prosenttia palkansaajista

Vuonna 2022 vuokratyötä tekeviä palkansaajia oli keskimäärin 60 000, kun edellisvuonna vuokratyöntekijöitä oli 50 000. Vuokratyöntekijöiden osuus kaikista palkansaajista vuonna 2022 oli 3 %. Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee päätyössään työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta.

Eniten vuokratyöntekijöitä päätyössään oli vuonna 2022 toimialaloilla teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto ym. (C-E), joissa heitä oli kaikkiaan 10 000, sekä tukku- ja vähittäiskaupassa (G), jossa vuokratyöntekijöitä oli 9 000. Liike-elämän palveluissa (69–82) sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) oli molemmissa keskimäärin 8 000 vuokratyöntekijää vuonna 2022.

Yleisintä vuokratyö oli majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I), jossa vuokratyöntekijöiden osuus oli 6 % toimialan kaikista palkansaajista sekä kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla, missä vuokratyöntekijöiden osuus oli 5 % toimialan palkansaajista. Näillä toimialoilla vuokratyöntekijöiden lukumäärä pysyi viimevuotisen tasolla, kun taas kaikilla muilla toimialoilla vuokratyöntekijöiden lukumäärä kasvoi.

Naisvuokratyöntekijöiden määrä kasvoi liike-elämän palveluissa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa, kun taas miesvuokaratyöntekijöiden määrä kasvoi lähes kaikilla toimialoilla. Miesten osuus vuokratyöntekijöistä vuonna 2022 oli 54 %, kun se vuotta aiemmin oli 45 %.

Työllisyys kasvoi ennen muuta kokoaikatyönä, myös osa-aikatyö lisääntyi

Naispalkansaajista lähes neljännes osa-aikaisia, miespalkansaajista joka kahdeksas

Vuonna 2022 osa-aikatyötä teki 488 000 työllistä, mikä oli 19 % kaikista työllisistä (naiset 24 %, miehet 13 %). Osa-aikatyötä tekeviä työllisiä oli 14 000 enemmän kuin vuonna 2021. Osa-aikaisesti työskentelevistä palkansaajia oli 416 000, mikä oli 31 000 enemmän kuin edellisvuonna.

Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa tarkastellaan osa-aikatyötä tekevistä vain palkansaajia.

Vuonna 2022 osa-aikatyötä teki 18 % kaikista palkansaajista. Osa-aikainen työ oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 24 % eli 278 000 ja miespalkansaajista 12 % eli 138 000. Edelliseen vuoteen verrattuna osa-aikatyötä tekevien naisten osuus palkansaajista pysyi lähes ennallaan. Miehillä osa-aikatyön osuus kasvoi hieman.

Osa-aikatyön tekeminen oli yleistä nuorimmilla ja etenkin vanhimmilla palkansaajilla. 15–24-vuotiaista palkansaajista 50 % teki osa-aikatyötä vuonna 2022, pääosin opiskelun takia. 65–74-vuotiaista palkansaajista 61 % työskenteli osa-aikaisesti.

Kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista palkansaajista oli isoin yksityisellä sektorilla, 19 %. Kuntasektorilla osa-aikatyötä tekevien osuus oli 17 % ja valtiosektorilla 9 %.

Palkansaajien määrällä mitattuna osa-aikatyötä tehtiin eniten terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla (89 000 henkilöä), toiseksi eniten tukku- ja vähittäiskaupan (G) toimialoilla (71 000 henkilöä). Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin vähittäiskaupassa (44 %) ja majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (44 %). Yleistä osa-aikatyö oli myös taiteissa, viihteessä ja virkistystoiminnassa, jossa osa-aikatyötä tekevien osuus oli 38 %.

Sisältöä ladataan

Joka neljäs osa-aikatyötä tekevä haluaisi kokoaikaista työtä

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Alityöllisiä osa-aikaisista ovat puolestaan ne, jotka tekevät osa-aikatyötä siksi, ettei kokoaikatyötä ollut tarjolla.

Vuonna 2022 oli 101 000 sellaista osa-aikaista palkansaajaa, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaikaista työtä. Näistä naisia oli 65 000 ja miehiä 36 000. Joka neljäs osa-aikatyötä tekevä olisi siis halunnut kokoaikatyötä, edellisvuonna kokoaikatyötä haluavia oli lähes kolmannes.

Opiskelu tai muu syy olivat naispalkansaajien yleisimmät syyt työskennellä osa-aikaisesti. Opiskelun ilmoitti syyksi 28 % ja muun syyn 29 % osa-aikaisesti työskentelevistä naisista. Lasten tai omaisten hoito oli syynä 25 %:lla.

Miehillä yleisimmät syyt olivat opiskelu ja kokoaikatyön puute. Miespalkansaajista 33 % ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun ja 28 % kokoaikatyön puutteen. Myös miehillä muu syy oli melko yleinen, 27 %. Lasten tai omaisten hoidon ilmoitti syyksi osa-aikatyölle vain 3 % miespalkansaajista.

Nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiaissa reilu kaksi kolmasosaa ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun.

Sisältöä ladataan

Työajat vuonna 2022

Työajat ovat muuttuneet hitaasti

Tilastollisia työaikakäsitteitä ovat tavanomainen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Tavanomainen viikkotyöaika on työllisen normaali tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla tavanomaiseen työaikaan lasketaan mukaan tavaksi tulleet palkalliset ja palkattomat ylityöt. Poissaolot, kuten lomat tai sairauspoissaolot, eivät vaikuta tavanomaiseen työaikaan.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan kaikki tutkimusviikolla tehdyt palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten sekä pää- että sivutöissä vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten määrän vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Työllisten palkansaajien vuosityöaika lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

Tavanomaisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla eli 67 %:lla palkansaajista tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia viikossa vuonna 2022. Palkansaajista kahdeksalla prosentilla oli yli 40-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika. Alle 35-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika oli 22 %:lla palkansaajista. Tässä ryhmässä tyypillisin tavanomainen työaika oli 30–34 tuntia viikossa.

Pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli palkansaajia selvästi yleisempää yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä. Heistä 34 %:lla tavanomainen työaika oli yli 40 tuntia viikossa. Vain 27 %:lla yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia. Alle 35 viikkotunnin tavanomainen työaika oli yrittäjillä yleisempää (32 %) kuin palkansaajilla (22 %).

Kun tarkastellaan palkansaajien tavanomaista työaikaa ja sosioekonomista asemaa, erot tavanomaisessa viikkotyöajassa näkyvät selvimmin pitkää viikkotyöaikaa tekevien osuudessa. Selvästi yleisin työaika vuonna 2022 oli kaikilla ryhmillä 35–40 tuntia viikossa. Yli 40 tuntia viikossa työskenteli 12 % ylemmistä toimihenkilöistä, 6 % alemmista toimihenkilöistä ja 8 % työntekijöistä. Alle 35-tuntinen tavanomainen työviikko oli joka neljännellä alemmalla toimihenkilöllä ja työntekijällä. Ylemmillä toimihenkilöillä alle 35-tuntinen työviikko oli harvinaisempi.

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisilla

Vuonna 2022 palkansaajien keskimääräinen tavanomainen viikkotyöaika päätyössä oli 35,0 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 33,7 tuntia viikossa . Yrittäjillä (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet) viikkotyöaika oli huomattavasti palkansaajien työaikaa pidempi: tavanomainen viikkotyöaika oli 37,7 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika oli 36,5 tuntia viikossa. Verrattuna tavanomaiseen viikkotyöaikaan, tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot, mutta toisaalta pidentää ylityössä tehty työaika.

Kuten edeltävinäkin vuosina, miehillä sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat pidempiä kuin naisilla vuonna 2022. Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä.

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien ammattiryhmistä johtajilla oli pisin tavanomainen viikkotyöaika, 41,2 tuntia vuonna 2022. Lähes yhtä pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä, 41,1 tuntia. Seuraavaksi pisin tavanomainen viikkotyöaika oli rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä, 39,5. Lyhyin tavanomainen viikkotyöaika, 36,9 tuntia, oli toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä.

Palkansaajien tehty vuosityöaika väheni hiukan

Vuonna 2022 kaikkien työllisten tehty vuosityöaika oli keskimäärin 1 567 tuntia työllistä kohti. Vastaava luku vuonna 2021 oli 1 593 tuntia ja vuonna 2020 keskimäärin 1 602 työtuntia.

Palkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 536 tuntia palkansaajaa kohden vuonna 2022, mikä oli 21 tuntia vähemmän kuin edellisvuonna. Valtiosektorilla palkansaajien tehty vuosityöaika väheni eniten vuodesta 2021. Myös kunta- ja yksityisen sektorin vuosityöajat vähenivät. Valtiosektorin palkansaajien tehty vuosityöaika on ollut vuodesta 2015 alkaen pitempi kuin yksityisellä sektorilla, mutta vuonna 2022 tehty vuosityöaika valtiolla ja yksityisellä oli lähes sama. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika puolestaan on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla.

Vuonna 2022 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 439 tuntia ja miespalkansaajien tehty vuosityöaika 1 637 tuntia. Miesten ja naisten työaikojen eroihin vaikuttaa se, että naisten työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia kuin miesten. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Työvoiman ulkopuolella olevat

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä väheni

Vuonna 2022 työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 1 310 000 henkilöä eli 32 % 15–74-vuotiaasta väestöstä. Määrä oli 46 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2021.

Työvoiman ulkopuolella olevat vähenivät eniten 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, 22 000 henkilöllä ja toiseksi eniten 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, 16 000 henkilöllä. Työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä eivätkä työttömiä. Myös asevelvollisuutta suorittamassa olevat luetaan työvoiman ulkopuolisiin.

Työvoimatutkimuksessa kerätään tietoa siitä, mitä työvoiman ulkopuolella olevat itse katsovat pääasialliseksi toiminnakseen. Heistä valtaosa, eli 62 %, ilmoitti olevansa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairaita vuonna 2022. Työvoiman ulkopuolella olevista 22 % ilmoitti olevansa opiskelijoita tai koululaisia. Omia lapsia tai muuta omaista hoitavia oli kolme prosenttia.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella seitsemän prosenttia nuorista

Vuonna 2022 sellaisia 15–24-vuotiaita nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 45 000 henkilöä, mikä oli 7 % 15–24-vuotiaista. Heistä suurin osa, 32 000, oli 20–24-vuotiaita. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä ja osuus samanikäisistä pysyi samana kuin vuonna 2021.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaan nuorten ryhmään viitataan usein myös käsitteellä NEET (Not in Employment, Education or Training). Koulutukseen osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä tutkintoon johtavaa koulutusta että erilaisille kursseille osallistumista.