Etusivu > Tilastot > Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Arvonlisävero

Arvonlisävero (D211) on tavaroista ja palveluista maksettava vero, jonka yritykset keräävät vaiheittain ja joka lopulta veloitetaan kokonaisuudessaan lopullisilta ostajilta. Arvonlisävero käsittää julkisyhteisöjen keräämän arvonlisäveron, jota sovelletaan kotimaisiin ja tuontituotteisiin.

Koko kansantaloudessa ALV on yhtä suuri kuin laskutetun ALV:n yhteissumman ja vähennyskelpoisen ALV:n yhteissumman erotus.

Kansantalouden tilinpidossa verot kirjataan suoriteperusteisesti. Suoriteperusteinen kirjaustapa eroaa kassaperusteisesta kirjaustavasta. Kassaperusteinen vero kuvaa kassaan tullutta rahaa. Suoriteperusteinen vero kuvaa transaktiosta määräytyvää veroa sinä periodina, kun velvoite maksaa vero syntyi.

Kausitasoitus

Kausitasoituksella tarkoitetaan kausivaihtelun estimoimista ja sen vaikutuksen poistamista aikasarjasta. Tämän seurauksena saadaan kausitasoitettu aikasarja. Kun aikasarjasta poistetaan sekä kausivaihtelu että epäsäännöllinen satunnaisvaihtelu, saadaan aikasarjan trendi. Kauppa- tai työpäiväkorjatut sarjat puolestaan saadaan, kun alkuperäisen aikasarjan havainnoista poistetaan kauppa- tai arkipäivien lukumäärän vaihtelusta aiheutuvat tekijät. Tilastokeskuksessa aikasarjojen kausitasoituksessa käytetään Tramo/Seats -menetelmää. Tramo/Seats -menetelmässä esipuhdistus perustuu regressiomalliin (joka huomioi mm. äärihavainnot, arkipyhät ja viikonpäivärakenteen) ja varsinainen kausitasoitus aikasarjalle laadittuun ARIMA-malliin.

Kiinteän pääoman bruttomuodostus

Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista vähennettynä niiden luovutuksilla. Kiinteät varat ovat tuotantoprosessien tuotoksina tuotettuja aineellisia tai aineettomia varoja, joita käytetään tuotantoprosesseissa toistuvasti tai jatkuvasti pitempään kuin yhden vuoden ajan.

Kiinteän pääoman kuluminen

Kiinteän pääoman kuluminen (P.51C) kuvaa tarkasteluajanjakson aikana loppuun käytettyä kiinteiden varojen määrää. Kuluminen on seurausta normaalista kulumisesta sekä ennakoitavasta vanhenemisesta ja siihen sisältyvät myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteän pääoman menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus.

Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.

Luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot

Luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot koostuvat yksilöllisistä tavaroista ja palveluista, joita julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt siirtävät luontoismuotoisina tulonsiirtoina yksittäisille kotitalouksille ja jotka voivat olla markkinoilta ostettuja tai julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voitttoa tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamia markkinattomia tuotoksia.

Nettoluotonanto/ -otto

Nettoluotonanto/ -otto on tasapainoerä pääomatilillä ja rahoitustilillä.

Nettoluotonanto/ -otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta.

Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy jakson aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.

Omaisuusmenot ja -tulot

Omaisuustuloja ja -menoja (D.4) syntyy, kun rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistajat antavat tällaiset varat muiden institutionaalisten yksikköjen käyttöön. Rahoitusvarojen käytöstä saatavaa tuloa kutsutaan sijoitustuloksi, kun taas luonnonvaran käytöstä syntyvä tulo on vuokraa. Omaisuustulot ovat sijoitustulojen ja vuokrien yhteismäärä. Omaisuustulot luokitellaan seuraavasti:

a) korot (D.41);

b) yritysten jakamat tulot (D.42):

1) osingot (D.421);

2) yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422);

c) ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43);

d) muut sijoitustulot (D.44):

1) vakuutuksenottajien sijoitustulo (D.441);

2) eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot (D.442);

3) osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (D.443);

e) maan ja luonnonvaran vuokrat (D.45).

Palkansaajakorvaukset

Palkansaajakorvaukset (D.1) määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä.

Palkansaajakorvaukset jaetaan seuraavasti:

a) palkat ja palkkiot (D.11): rahamääräiset palkat ja palkkiot; luontoismuotoiset palkat ja palkkiot

b) työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12): työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121); työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122).

Pääomansiirrot

Pääomansiirrot eroavat tulonsiirroista siinä, että niihin sisältyy vähintään yhden taloustoimen osapuolen varan tai varojen hankintaa tai vähennystä. Riippumatta siitä, suoritetaanko pääomansiirrot rahamääräisinä vai luontoismuotoisina, ne johtavat vastaavaan muutokseen yhden tai molempien taloustoimen osapuolien taseissa esitetyissä rahoitus- tai muissa kuin rahoitusvaroissa.

Pääomansiirrot koostuvat pääomaveroista, investointiavustuksista ja muista pääomansiirroista.

Pääomaverot

Pääomaverot (D.91) koostuvat veroista, joita peritään epäsäännöllisin väliajoin ja erittäin harvoin institutionaalisten yksiköiden omistamien varojen tai nettovarallisuuden arvoista tai institutionaalisten yksiköiden välillä siirrettyjen varojen arvoista testamenttilahjoitusten, henkilöiden välisten lahjojen tai muiden siirtojen johdosta (esim. perintö- ja lahjavero).

Rahamääräiset sosiaalietuudet

Rahamääräisiin sosiaalietuuksiin sisältyvät (D62)

a) rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet, joita sosiaaliturvarahastot maksavat kotitalouksille sosiaaliturvajärjestelmistä. Esim. eläkkeet, työttömyysturva.

b) rahamääräiset sosiaaliavustukset, joita julkisyhteisöt maksavat kotitalouksille samojen tarpeiden tyydyttämiseen kuin sosiaalivakuutusetuudet, mutta niitä ei suoriteta sosiaaliturvamaksut ja sosiaalivakuutusetuudet yhdistävästä sosiaalivakuutusjärjestelmästä. Esim. kunnallinen toimeentulotuki, elatusavut.

Sosiaaliturvamaksut

Sosiaaliturvamaksuihin (OECD-verotilaston luokka 2000) sisältyvät kaikki pakolliset maksut joiden suorittamisesta seuraa oikeus sosiaalietuuksien saamiseen tulevaisuudessa. Nämä sisältävät:

a) työnantajan sosiaaliturvamaksut, esim. työnantajan työttömyysvakuutusmaksut, työnantajan työeläkevakuutusmaksut

b) palkansaajan sosiaaliturvamaksut, esim. palkansaajien työttömyysvakuutusmaksut, palkansaajien työeläkevakuutusmaksut, palkansaajien kansaneläkevakuutusmaksu (KEVA), palkansaajien sairasvakuutusmaksu (SAVA)

c) itsenäisten yrittäjien ja työllisiin kuulumattomien henkilöiden sosiaaliturvamaksut, esim. yrittäjien eläketurvamaksut.

OECD-verotilastossa sosiaaliturvamaksuihin luetaan vain pakolliset sosiaaliturvamaksut, joten siihen eivät sisälly kansantalouden tilinpidon vapaaehtoiset sosiaaliturvamaksut (todellisten sosiaaliturvamaksujen (D611) alaerä).

Säästö

Säästö on tulonkäyttötilien tasapainoerä. Se on positiivinen tai negatiivinen juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttumaton tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen poismaksamiseen. Jos säästö on negatiivinen, jotkut varat realisoidaan tai velat kasvavat.

Trendi

Trendi kuvaa aikasarjan pitkän aikavälin kehitystä. Trendisarja on puhdistettu kausivaihtelusta ja satunnaisesta vaihtelusta, joten esimerkiksi sääolojen ja lyhytkestoisten lakkojen vaikutus ei näy trendissä. Sen sijaan pysyvät muutokset, kuten esimerkiksi veronmuutoksista aiheutuva kysynnän kasvu, näkyvät trendissä. Trendin loppupään osoittaman suunnan tulkinnassa on hyvä noudattaa harkintaa. Trendikuvaajan loppuosa saattaa muuttua tulevien kuukausitietojen päivittämisen jälkeen.

Tukipalkkiot

Tukipalkkiot (D.3) ovat juoksevia vastikkeettomia maksuja, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin laitokset suorittavat kotimaisille tuottajille tavoitteenaan vaikuttaa niiden tuotannon tasoon, hintoihin tai tuotannontekijäkorvauksiin. Muut markkinattomat tuottajat voivat saada muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, mikäli nuo maksut ovat riippuvaisia yleisistä sekä markkinatuottajiin että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista säännöksistä.

Euroopan unionin laitosten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.

Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:

a) tuotetukipalkkiot (D.31)

(1) tuontitukipalkkiot (D.311)

(2) muut tuotetukipalkkiot (D.319)

b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39).

Tuotannon ja tuonnin verot

Tuotannon ja tuonnin verot (D.2) koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä tai luontoismuotoisista maksuista, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin laitokset kantavat tuotannosta ja tavaroiden ja palveluiden tuonnista, työvoiman käytöstä, maan, rakennusten tai muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä. Nämä verot on maksettava, tuottipa toiminta voittoa tai ei.

Tuotannon ja tuonnin verot jakautuvat seuraavasti:

a) tuoteverot (D.21)

(1) arvonlisäverot (ALV) (D.211)

(2) tuontiverot ja -tullit ilman ALV:a (D.212)

– tuontitullit (D.2121)

– muut tuontiverot kuin ALV ja tuontitullit (D.2122)

(3) muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot (D.214)

b) muut tuotantoverot (D.29).

Tuotos perushintaan

Tuotos perushintaan koostuu tilinpitojakson aikana tuotetuista tuotteista. Tuotos eritellään kolmeen tyyppiin: markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja muu markkinaton tuotos. Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin kun tuotantoprosessi tuottaa sen.

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D611). Työnantajat maksavat työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut sosiaaliturvajärjestelmiä ylläpitäville sosiaaliturvarahastoille ja eläkerahastoille varmistaakseen sosiaalietuuksia työntekijöilleen. Esim. työnantajan työttömyysvakuutusmaksut, työnantajan työeläkevakuutusmaksut, työnantajan sosiaaliturvamaksut.

Välituotekäyttö

Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut voidaan joko muuntaa tai käyttää hyväksi tuotantoprosessissa.

Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.