Etusivu > Tilastot > Kasvihuonekaasut > 2008 > Suomen 2008 kasvihuonekaasupäästöt

Suomen 2008 kasvihuonekaasupäästöt

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat 70,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (t CO2-ekv.) vuonna 2008. Päästöt olivat yli 10 prosenttia edellisvuotta pienemmät ja noin 1,2 prosenttia alle Kioton pöytäkirjan velvoitetason.

Valtaosa päästöistä, noin 78 prosenttia vuonna 2008, syntyi energiasektorilla. Energiasektorin päästöt vähentyivät 13 prosenttia vuodesta 2007. Päästöt vähentyivät eniten energiateollisuudessa (- 21 %), teollisuuden ja rakentamisen päästöt (- 6 %) ja muut energiasektorin päästöt vähenivät myös merkittävästi (- 6 %). Myös liikenteen päästöt olivat ensimmäistä kertaa 2000-luvulla edellisvuotta pienemmät (- 4 %). Liikenteen päästöjen laskentaa on parannettu. Dityppioksidipäästöjen laskennassa otetaan nyt huomioon autojen katalysaattoreiden myönteinen kehitys, joka on laskenut viimeisten vuosien arvioitua päästötasoa noin 0,5 miljoona t CO2-ekv.

Teollisuusprosessien päästöt ovat kasvaneet hieman vuodesta 2007 (+ 5 %). Nk. F-kaasujen päästöt kasvoivat noin 10 prosenttia ja ylittivät ensimmäisen kerran miljoona t CO2-ekv.

Myös maataloussektorin päästöt kasvoivat hivenen edellisvuodesta (2 %), kasvun sai aikaan typpilannoituksen lisääntyminen. Vuoteen 1990 verrattuna päästöt ovat pienentyneet 12 prosenttia. Laskennassa on nyt käytetty tarkennettuja arvioita maatalousmaan pinta-alalle sekä eläinmäärille. Lisäksi käyttöön on otettu uusi maatalousmaiden N2O-päästöjen laskentamalli. Uudet tulokset osoittavat matalampaa päästötasoa 1990-luvulla aiemmin raportoituun verrattuna. Päästöjen laskeva trendi on myös loiventunut ja 2000-luvulla päästöjen pienentyminen on jopa pysähtynyt. Syynä tähän on orgaanisten maiden oletettua vähäisempi poistuminen maatalouskäytöstä.

Jätesektorin päästöt ovat pienentyneet noin 7 prosenttia vuodesta 2007 ja 45 prosenttia vuodesta 1990. Kaatopaikkasijoituksen päästöjä vähentää merkittävästi lisääntynyt kaatopaikkakaasun talteenotto.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektori on Suomessa nettonielu (poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin päästöt). Nettonielun suuruus vuonna 2008 oli 35,4 miljoonaa t CO2-ekv., joka on noin 15 prosenttia edellisvuoden nielua suurempi. Suurin hiilinielu on puuston kasvu, joka sitoo hiiltä enemmän kuin mitä hakkuiden seurauksena vapautuu takaisin ilmakehään. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti vuodesta 1990 lähtien, hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Vuonna 2007 markkinahakkuut olivat poikkeuksellisen suuret, 58 miljoonaa m3, vuonna 2008 51 miljoonaa m3. Hakkuiden pienentyminen nosti puuston nettonielun yli 40 miljoonan t CO2-ekv. Suurimmat LULUCF-sektorin päästöt tulivat ojitettujen turvemaiden maaperästä sekä metsä- että maatalousmailta.

Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia. Uusissa mallilaskelmissa on arvioitu lämpötilan vaikutusta hajotuksen nopeuteen vuositasolla. Ne osoittavat, että viimeisten keskimääräistä lämpimämpien vuosien aikana maaperän hiilivarasto on muuttumassa nielusta lähteeksi. Nykyisessä inventaarioon sisältyvässä arviossa hajotuksen lämpöriippuvuus kuvataan pitkän aikavälin keskiarvolla. Uusien mallilaskelmien tuloksia ja niiden käyttöönottoa inventaariossa arvioidaan parhaillaan.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355 017 545 t CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna noin 71 miljoona t CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioton rekisterin poistotilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Kansallisten päästöjen määrää seurataan kasvihuonekaasujen inventaarion avulla. Jos päästöt ovat suuremmat kuin sallittu päästömäärä, voi Suomi hankkia päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta tai toteuttamalla nk. hankemekanismeja muissa maissa.

Lisäksi Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaisia poistumayksiköitä voi käyttää velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton sopimuksen ensimmäisellä velvoitekaudella vuosina 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien (metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoito-toimen. Tässä inventaariossa kyseisten toimien raportointi (ennakkotieto) on mukana ensimmäistä kertaa varsinaisena osiona.

Artiklan 3.3 toimien kokonaispäästö oli vuonna 2008 1,7 milj. tonnia CO2. Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2008 rakennetuksi maaksi 144 000 ha ja pelloksi 66 000 ha. Lisäksi ko. aikajaksolla turvetuotantoon on otettu 8 000 ha. Pääasiassa näistä kertyi vuodelle 2008 raportoitavaa metsän hävityksen päästöä yhteensä 2,8 milj. tonnia CO2. Vastaavalla aikajaksolla on metsitetty viljelymaita ja ruohikkoalueita 109 000 ha ja rakennettua aluetta 20 000 ha. Turvetuotantoalueita on metsitetty 5 000 ha. Metsittämisen nieluvaikutus vuonna 2008 oli yhteensä 1,1 milj. tonnia CO2.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu oli vuonna 2008 39,9 milj. tonnia CO2. Tällä voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukainen kokonaispäästö ja lisäksi saada hyvitystä Suomelle määritetyn nielukaton verran, 0,58 milj. tonnia CO2 per vuosi. Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan sopimuskauden päätettyä.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Siinä esitetään miten tavoitteeseen on arvioitu päästävän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa ja verrattu sitä vuoden 2008 päästöihin ja nieluihin. Seurantaa monimutkaistaa EU:n sisäinen päästökauppa. Suomi on luovuttanut osan päästöyksiköistään päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille. Nämä ovat velvollisia palauttamaan vuosittaisia päästöjään vastaavan määrän päästörekisteriin vuosittain. Jos toiminnanharjoittajien päästöt ovat suuremmat, joutuvat he hankkimaan päästöoikeuksia päästökaupan avulla, jos pienemmät, voivat he siirtää päästöoikeuksien käyttöä seuraaville vuosille, tai myydä ne. Vuoden 2008 ennakkotietojen perusteella Suomi on Kioto-uralla.

Taulukko 3. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiaan ja vuoden 2008 päästötietoihin perustuva tarkastelu Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttämisestä Suomessa

	Arvioitu (vuotuinen keskiarvo velvoitekaudella)	Toteuma 2008 (ennakkotieto)
Päästökauppasektorin päästöt	46,4	36,2 1)
Hankittavien (-) / ylijäävien (+) päästöyksiköiden määrä päästökauppasektorilla	-8,8	+0,4 1)
Ei-päästökauppasektorin päästöt	35,2	33,9
“Käytetyt päästöyksiköt”	72,8	70,5
Suomen sallittu päästömäärä	71,0	71,0
Artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaiset poistumayksiköt	0,6	0,6
Kioton mekanismeista hankittavat päästöyksiköt	1,4 2)	1,4 2)
Käytettävissä olevat päästöyksiköt	73,0	73,0
Etäisyys tavoitteeseen (positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja että päästöoikeuksia jää yli)	+0,2	+2,5

1) Energiamarkkinaviraston tiedote
2) Hallituksen päästöoikeuksien hankintaohjelman mukainen määrä

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Pipatti (09) 1734 3543, Timo Kareinen (09) 1734 3528, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

---

Päivitetty 4.12.2009