Etusivu > Tilastot > Kasvihuonekaasut > 2009 > Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Korjaus 13.12.2010: toisessa kappaleessa yksi prosenttiluku korjattu. Korjattu luku merkitty punaisella. (Virheellinen oli 78 %.)

Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat 66,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (CO2-ekv.) vuonna 2009. Päästöt pienenivät 5,8 prosenttia edellisvuodesta ja alittivat 6,4 prosentilla Kioton pöytäkirjan velvoitetason. Vuonna 2009 päästöt pienenivät kaikilla raportoiduilla sektoreilla edellisvuoteen verrattuna.

Suomen päästöistä valtaosa syntyy energiasektorilla, noin 80 prosenttia vuonna 2009. Energiasektorin päästöt vähentyivät edellisvuodesta 3,5 prosenttia. Talouden taantumaa heijastellen eniten pienenivät teollisuuden ja rakentamisen polttoaineiden käytön päästöt (23 %), samoin edellisvuonna alkanut liikenteen päästöjen pienentyminen jatkui (5 %). Energiateollisuuden päästöt sen sijaan kasvoivat (5 %). Päästöjen kasvu aiheutui suurelta osin hiilen käytön lisääntymisestä sähkön erillistuotannossa, joka puolestaan oli seurausta vesivoiman saatavuuden vähenemisestä. Muut energiasektorin päästöt kasvoivat vajaan prosentin. Vuodesta 1990 energiasektorin päästöt ovat pienentyneet 2,4 prosenttia.

Taantuma pienensi myös teollisuuden prosessiperäisiä päästöjä reilusti edellisvuodesta, kokonaisvähennystä oli 25,9 prosenttia; eniten päästöt vähenivät sementin (40 %) ja teräksen (23 %) valmistuksessa. Typpihapontuotannon päästöt vähenivät puoleen laitosten otettua käyttöön uusia päästövähennysmenetelmiä. Teollisuusprosessien päästöihin luetaan myös voimakkaina kasvihuonekaasuina tunnetut F-kaasut, joiden päästöt ovat kasvaneet tasaisen jyrkästi 90-luvun alusta. Vuonna 2009 kasvukehityksessä tapahtui selkeä vähennys (10 %). Pienentyneitä päästöjä selittää sekä taantuma että vuonna 2007 voimaan tullut F-kaasuja koskeva EY-asetus. Vuoteen 1990 verrattuna teollisuusprosessien päästöt olivat 3,3 prosenttia korkeammat.

Maatalouden päästöt vähenivät edellisvuodesta 3,6 prosenttia, pääosin keinolannoituksen vähentymisen myötä. Maatalouden päästöt ovat pienentyneet 14,2 prosenttia vuodesta 1990.

Jätesektorin päästöt pienentyivät 3,8 prosenttia edellisvuodesta ja olivat 44,9 prosenttia alemmalla tasolla kuin 1990. Päästöt jätesektorilta ovat vähentyneet tasaisesti vuodesta 1990. Vähennystä ovat tukeneet jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin toimeenpanot 90-luvulla. Jätteiden synnyn ehkäisy, kierrätys ja uusiokäyttö ovat lisääntyneet ja kaatopaikkakaasun talteenotto sekä jätevesien puhdistus ovat tehostuneet.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektori on Suomessa nettonielu (poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin päästöt). Nettonielu kasvoi edellisestä vuodesta huomattavasti 40,7 miljoonaan tonniin CO2-ekv. Suurin hiilinielu on puuston nettokasvu. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti vuodesta 1990 lähtien, hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Vuonna 2009 markkinahakkuut romahtivat viidenneksen edellisvuodesta 41 miljoonaan kuutiometriin, mikä kasvatti puuston nettonielun yli 49 miljoonaan tonniin CO2-ekv. Metsä- ja maatalousmaiden ojitettujen turvemaiden maaperäpäästöt ovat merkittävät (2009 yhteensä 15,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv.), sen sijaan kivennäismaat sitovat hiiltä maaperään (2009 yhteensä 7,0 miljoonaa tonnia CO2-ekv.). Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355 017 545 tonnia CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna 71,0 miljoona tonnia CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin vuonna 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Kansallisten päästöjen määrää seurataan kasvihuonekaasujen inventaarion avulla. Jos päästöt ovat suuremmat kuin sallittu päästömäärä, voi Suomi hankkia päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta tai toteuttamalla nk. hankemekanismeja muissa maissa.

Lisäksi Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaiset päästöt ja poistumat vaikuttavat velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton sopimuksen ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien (metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoitotoimen.

Artiklan 3.3 toimien kokonaispäästö oli 3,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv. vuonna 2009. Metsää raivattiin rakennetuksi alaksi noin 171 tuhatta hehtaaria ja pelloksi noin 78 tuhatta hehtaaria vuosina 1990–2009. Lisäksi ko. aikajaksolla turvetuotantoon on otettu noin 10 tuhatta hehtaaria. Pääasiassa näistä kertyi vuodelle 2009 raportoitavaa metsän hävityksen päästöä yhteensä 3,6 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Vastaavasti ko. aikajaksolla metsitettiin viljelymaita ja ruohikkoalueita noin 113 tuhatta hehtaaria, rakennettuja alueita noin 25 tuhatta hehtaaria sekä turvetuotantoalueita noin 4 tuhatta hehtaaria. Metsittämisen alussa maaperäpäästöt ovat yleisesti suuremmat kuin taimikon kasvun nieluvaikutus, turvemailla ero on selkeästi suurempi kuin mineraalimailla. Näin ollen metsittämisestäkin kertyi päästöä vuonna 2009 yhteensä 0,2 miljoonaa tonnia CO2-ekv.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu oli vuonna 2009 50,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Tällä voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukainen kokonaispäästö ja lisäksi saada hyvitystä Suomelle määritetyn kattoluvun verran, 0,58 miljoonaa tonnia CO2-ekv vuotta kohti. Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Siinä esitetään miten tavoitteeseen on arvioitu päästävän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa ja verrattu sitä vuosien 2008–2009 päästöihin ja nieluihin. Seurantaa monimutkaistaa EU:n sisäinen päästökauppa. Suomi on luovuttanut osan päästöyksiköistään päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille. Nämä ovat velvollisia palauttamaan vuosittaisia päästöjään vastaavan määrän päästörekisteriin vuosittain. Jos toiminnanharjoittajien päästöt ovat suuremmat, joutuvat he hankkimaan päästöoikeuksia päästökaupan avulla, jos pienemmät, voivat he siirtää päästöoikeuksien käyttöä seuraaville vuosille, tai myydä ne. Vuoden 2009 ennakkotiedot huomioiden Suomi on Kioto-uralla.

Taulukko 1. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiaan ja vuosien 2008–2009 päästötietoihin perustuva tarkastelu Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutumisesta Suomessa

	Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian vuotuinen keskiarvo velvoitekaudella	Toteuma 2008	Toteuma 2009 (ennakkotieto)
	miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Päästökauppasektorin päästöt	46,4	36,2 1)	34,4 1)
Ei-päästökauppasektorin päästöt	35,2	34,3	32,0
Toteutuneet kokonaispäästöt	81,6	70,5	66,4
Päästökauppasektorille allokoidut päästöoikeudet	37,6	36,5 1)	37,1 1)
Päästökauppasektorille allokoitujen päästöoikeuksien yli-/alijäämä	-8,8	+0,4 1)	+2,7 1)
“Käytetyt päästöyksiköt”	72,8	70,9	69,1
Suomen sallittu päästömäärä	71,0	71,0	71,0
Artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaiset poistumayksiköt	0,6	0,6	0,6
Päästöyksiköt Kioton mekanismeista	1,4 2)	0,05 3)	0,4 4)
Kioton velvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevat päästöyksiköt	73,0	71,6	72,0
Yli-/alijäämä	+0,2	+0,7	+2,9
Kumulatiivinen yli-/alijäämä 5)	+1,0 6)	+0,7	+3,6

1) Energiamarkkinaviraston tiedote (päästökauppa / päästötiedot)
2) Hallituksen päästöoikeuksien hankintaohjelman mukainen määrä
3) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt vuonna 2008 (Ympäristöministeriö 8.12.2010)
4) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt vuonna 2009 (Ympäristöministeriö 8.12.2010)
5) Ylijäämä (posit. luku) tarkoittaa että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli
6) Arvio koko velvoitekaudelle

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Pipatti (09) 1734 3543, Timo Kareinen (09) 1734 3528, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

---

Päivitetty 10.12.2010