Etusivu > Tilastot > Kasvihuonekaasut > 2012 > Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2012

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2012 vastasivat 60,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2-ekv.). Ne laskivat edellisestä vuodesta 5,9 miljoonalla hiilidioksiditonnilla alittaen Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden vuosittaisen keskimääräisen tavoitetason noin 14 prosentilla.

Päästöt vähenivät edelliseen vuoteen verrattuna kaikilla sektoreilla, merkittävimmin energiasektorilla, jossa laskua oli 10 prosenttia. Teollisuusprosesseista päästöt vähenivät 5 prosenttia, maataloudesta 2 prosenttia ja jätteiden käsittelystä 2 prosenttia. Liuottimien ja muiden tuotteiden käytön päästöt pienenivät 5 prosenttia. Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektorin nettonielu kasvoi 7 prosenttia. Päästövähenemästä suurin osa toteutui päästökauppasektorilla. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 13 prosenttia pienemmät. Kokonaispäästöissä ei ole mukana LULUCF-sektorin nettonieluja.

Vuoden 2012 kokonaispäästöistä 78 prosenttia oli peräisin energiasektorilta. Teollisuusprosessien (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 9 prosenttia, maatalouden 9 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 83 prosenttia oli hiilidioksidia, 9 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua), 7 prosenttia metaania ja 2 prosenttia F-kaasuja.

Energiasektorilla päästöt vähenivät eniten sähkön ja lämmön tuotannossa. Lähes puolet sähkön ja lämmön tuotannosta katettiin uusiutuvilla energialähteillä. Sähköntuotannossa fossiilisia polttoaineita korvattiin sähköntuonnilla hyvän pohjoismaisen vesitilanteen takia. Lisäksi energian kokonaiskulutus laski teollisuustuotannon vähenemisestä johtuen. Energiateollisuuden päästöt vaihtelevat suuresti vuosien välillä, viimeaikainen keskimääräinen päästötaso on vajaan kolmanneksen 1990 päästöjä suurempi. Liikenteen päästöt pienenivät myös hieman viime vuodesta, 1990-luvun alun laman jälkeen alkanut päästöjen tasainen kasvu taittui 2008 ja päästöt putosivat vuonna 2012 alle vuoden 1990 päästöjen. Liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoite oli 6 prosenttia vuosina 2011-2012.

Puunkäyttö nousi ensimmäistä kertaa tarkasteluajanjaksolla suurimmaksi energialähteeksi ohittaen öljyn.

Teollisuuden prosesseista mineraalituotteiden valmistuksen ja käytön päästöt pienenivät eniten, noin 11 prosenttia. F-kaasujen käytön päästöt vähenivät 10 prosenttia, raudan ja teräksen tuotannon päästöt pienenivät 3 prosenttia, kun taas kemianteollisuuden päästöt nousivat 5 prosenttia. F-kaasujen käytön päästöt ovat pienentymisestä huolimatta trendiltään edelleen reippaassa kasvussa ja vastaavat nykyisellään jo noin viidenneksestä teollisuusprosessien päästöistä. Suurin osa F-kaasupäästöistä tulee kylmä- ja ilmastointilaitteista. Kemianteollisuuden päästöt ovat vähentyneet runsaasti typpihaponvalmistuksessa käyttöönotetusta päästöjen vähennystekniikasta johtuen, ja sektorin nykytaso on alle puolet vuoden 1990 tasosta. Muiden teollisuusprosessien päästöt notkahtivat lamavuonna 2009, mutta ovat palautuneet sitä edeltävälle tasolle.

Maatalouden päästöt maaperästä ja eläinten ruuansulatuksesta vähenivät hieman, lannankäsittelyn päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla. Maaperän päästöt putosivat 1990-luvun alussa keinolannoituksen vähentymisen myötä, jonka jälkeen päästötaso on ollut melko vakio. Eläinten ruuansulatuksen päästöt laskivat vuosien 1990 ja 2007 välillä tasaisesti tuotantoeläinten (lähinnä nautojen) määrien vähetessä, viime vuosina päästötaso on vakiintunut. Lannankäsittelyn päästöt ovat pysyneet jo pitkään vuoden 1990 päästötasolla.

Jätteiden käsittelyn päästöistä yli neljä viidennestä tulee kaatopaikoille sijoitetuista jätteistä, myös päästövähennys johtuu kyseisen luokan päästöjen pienentymisestä. Jäteveden puhdistuksen ja kompostoinnin päästöt pysyivät samalla tasolla kuin edellisvuonna. Vuodesta 1990 jätteiden käsittelyn päästöt ovat pudonneet lähes puoleen, syynä tähän ovat tehostunut kaatopaikkakaasun talteenotto ja kaatopaikalle menevän yhdyskuntajätteen määrän vähentyminen. Tätä ovat tukeneet jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin toimeenpanot 90-luvulla, jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys sekä jätteen polton yleistyminen. Myös kompostointi on lisääntynyt, ja päästöt tästä luokasta ovat lisääntyneet tasaisesti vuodesta 1990 alkaen, mutta vaikutus kokonaisuuteen on ollut pieni. Lisäksi päästöjä on pienentänyt tehostunut jätevesien puhdistus.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori on Suomessa nettonielu eli poistumat ilmakehästä ovat suuremmat kuin päästöt ilmakehään. Nettonielu vuonna 2012 kasvoi 7 prosenttia edellisvuodesta, ollen noin 26 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Suurin hiilinielu on puuston nettokasvu. Metsien kasvu on lisääntynyt Suomessa tasaisesti vuodesta 1990 lähtien. Hakkuumäärät sen sijaan ovat vaihdelleet vuosittaisen markkinatilanteen ja kysynnän mukaan. Merkittävimmät päästölähteet sektorilla ovat orgaaniset maat metsä- ja viljelysmailla sekä ruohikkoalueilla, vuonna 2012 ne olivat yhteensä noin 14,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kivennäismaat sen sijaan sitoivat hiiltä maaperään vuonna 2012 yhteensä noin 8 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Maaperän hiilivarastojen muutosten arviointi sisältää suuria epävarmuuksia.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 oli rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355,0 miljoonaa tonnia CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna keskimäärin 71,0 miljoona tonnia CO2-ekv. Sallittu päästömäärä vahvistettiin vuonna 2008, jolloin vastaava määrä päästöyksiköitä tilitettiin Kioton pöytäkirjan mukaisen kansallisen päästörekisterin (Kioton rekisteri) Suomen valtion tilille.

Tilastokeskuksen vuoden 2012 ennakollisten tietojen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat olleet Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012 noin 338,3 milj. t CO2-ekv. Kokonaispäästöt ovat lähes 5 prosenttia pienemmät kuin Kioton pöytäkirjan Suomelle asettama päästöjen rajoitusvelvoite. Suomi on täyttänyt velvoitteensa, mikäli sillä on velvoitekauden tilityskauden loputtua Kioto rekisterin tilillä kansallisia päästöjä vastaava määrä päästöyksiköitä. Tilityskausi alkaa huhtikuussa 2014 tehtävän inventaariolähetyksen kansainvälisen tarkastusprosessin päätyttyä ja kestää 100 päivää. Kioton pöytäkirjan rajoitusvelvoitteen täyttymiseen vaikuttavat myös muut tekijät kuin kokonaispäästöt (ks. taulukko 2). Ennakollisten lukujen valossa Suomi on täyttänyt velvoitteensa, koska päästöt ovat vähentyneet velvoitetta enemmän ja valtiolla on velvoitekauden kansalliset päästöt ylittävä määrä päästöyksiköitä.

Päästökauppasektorin päästöt pienempiä kuin sektorin päästöoikeudet

EU:n päästökauppadirektiivin mukaisesti Suomi on luovuttanut osan sallitun päästömäärän yksiköistä päästökaupan piiriin kuuluville toiminnanharjoittajille. Luovutettu määrä on vastannut päästökauppasektorille allokoitua päästöjen rajoitusvelvoitetta. Toiminnanharjoittajat ovat vuosittain palauttaneet valtiolle todellisia päästöjään vastaavan määrän päästöyksiköitä. Mikäli toiminnanharjoittajan päästöt ovat ylittäneet sille luovutetun määrän, on se hankkinut lisää päästöyksiköitä päästökauppamarkkinoilta. Taulukossa 2 toiminnanharjoittajille tapahtuneiden päästöyksiköiden luovutuksen ja niiden palautusten on oletettu tapahtuneen samana vuonna kuin päästöt ovat toteutuneet. Todellisuudessa päästöyksiköiden siirroissa tilien välillä on viiveitä. Päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien konkurssit ovat myös vähentäneet palautettavien päästöyksiköiden määrää. Tämä määrä on suhteellisen pieni eikä sitä ei ole huomioitu taulukossa 2.

Ensimmäisellä velvoitekaudella yritysten päästökauppasektorin päästöt olivat noin 11,2 miljoonaa tonnia päästöoikeuksia pienemmät. Nämä päästöyksiköt ovat kuitenkin kohdennettu päästökaupan toiminnanharjoittajille eivätkä ole Suomen valtion käytössä velvoitteen täyttämistä arvioitaessa.

Myös päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähentyneet

Päästökauppasektorin ulkopuolelle jää muun muassa rakennusten erillislämmitys, maatalous, liikenne ja jätehuolto. Näiden sektoreiden päästöjen on arvioitu vähentyneen lähes 20 prosenttia vuodesta 1990. Koska päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorin päästöjen erotuksena, on arvio karkea. EU:n päästökauppa alkoi vuonna 2005 ja päästökaupan kattavuus on nykyisin laajempi kuin päästökaupan alkaessa. Vuoden 1990 päästökaupan ulkopuoliset päästöt on laskettu kauden 2005–2007 tilanteen mukaisesti.

Eniten päästöjä on vähentynyt rakennusten erillislämmityksessä, jossa on siirrytty kaukolämpöön sekä uusiutuviin energialähteisiin. Lisäksi päästöjä on vähentänyt kaatopaikoille vietävän jätteen määrän pienentyminen: kierrätys ja jätemateriaalien uusio- ja energiakäyttö ovat lisääntyneet ja kaatopaikkakaasun talteenotto on yleistynyt. Myös kemianteollisuuden N2O-päästöjä alentavat toimenpiteet ovat vähentäneet runsaasti päästöjä.

Kioton pöytäkirjan artiklat 3.3 ja 3.4

Kioton pöytäkirjan artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaiset päästöt ja poistumat vaikuttavat velvoitteen täyttämiseen. Artiklan 3.3 mukaisista toimista ( metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävity s) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi on pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Artiklan 3.4 mukaisten toimien ( metsänhoito, maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito ja/tai uudelleen kasvittaminen ) raportointi on vapaaehtoista ensimmäisellä velvoitekaudella. Suomi on valinnut raportoitavaksi artiklan 3.4 mukaisen metsänhoitotoimen.

Artiklan 3.3 toimien vuotuiset päästöt ovat olleet vuosina 2008–2012 keskimäärin 2,8 milj. t CO2-ekv. Metsän hävityksen päästöt ovat olleet keskimäärin noin 2,9 milj. t CO2-ekv. vuodessa, kun metsittäminen on vastaavasti ollut keskimäärin 0,1 milj.t CO2-ekv. suuruinen nielu (ks. taulukko 1). Suomessa on raivattu metsää vuosina 1990–2012 yhteensä 324 000 hehtaaria. Pääosin metsää on raivattu rakentamisen, tiestön ja voimansiirtolinjojen alta, mutta metsäpinta-alaa on muutettu myös pelloiksi ja otettu turvetuotantoon. Metsämaan muuttamista toiseen maankäyttöön on Suomessa vaikea välttää, sillä Suomen maapinta-alasta metsää on 73 prosenttia.

Vuosien 1990–2012 aikana on syntynyt uutta metsäpinta-alaa metsittämisen seurauksena yhteensä 167 000 hehtaaria. Pääasiassa nämä alueet ovat entisiä viljelysmaita, joita on metsitetty joko aktiivisesti tai ne ovat metsittyneet luontaisesti peltojen viljelyn loputtua. Jonkin verran on metsitetty myös entisiä turvetuotantoalueita.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu on ollut vuosina 2008–2012 keskimäärin 37,8 milj. t CO2-ekv. vuodessa. Metsänhoidon nielu on Suomelle tärkeä, sillä Kioton ensimmäisen kauden sääntöjen mukaan metsänhoidon nielulla voidaan kompensoida artiklan 3.3 mukaiset kokonaispäästöt. Kompensaation lisäksi Suomi saa metsänhoidon nieluista päästötaseeseen hyvitystä maakohtaisen enimmäismäärän ns. kattoluvun mukaisesti. Suomelle määritetty nielukatto on 0,6 milj. t CO2-ekv. per vuosi (koko velvoitekauden nielukatto on 2,9 milj. t CO2-ekv.). Suomen valinnan mukaisesti hyvitys saadaan velvoitekauden päätyttyä.

Tiedot artiklan 3 kohtien 3 ja 4 mukaisista päästöistä ja poistumista ovat tarkentuneet edellisvuodesta maankäytön muutospinta-aloja selvittäneen hankkeen valmistuttua ja viimeisimpien valtakunnallisen metsäinventaarion (VMI11) tietojen käytön myötä.

Taulukko 1. Kioton pöytäkirjan artiklan 3 mukaisten toimien päästöt (+) ja postumat (-) vuosina 2008–2012 sekä velvoitteen laskenta Kioton 1. velvoitekaudella

Kioton pöytäkirjan mukaiset toimet		Nettopäästöt/ poistumat						Velvoitteeseen laskettava määrä
		2008	2009	2010	2011	2012	Yhteensä
		miljoonaa tonnia CO2-ekv.
A. Artiklan 3.3 toimet							14,0	0 1)
Metsitys ja uudelleen metsitys		-0,1	-0,1	-0,1	-0,1	-0,1	-0,5
	Alueet, joita ei ole hakattu velvoitekaudella	-0,1	-0,1	-0,1	-0,1	-0,1	-0,5
	Alueet, joita on hakattu velvoitekaudella
Metsän hävitys		3,4	3,1	2,8	2,7	2,5	14,5
B. Artiklan 3.4 toimet							-189,2	-2,9 2)
Metsänhoito		-38,0	-48,9	-33,2	-33,6	-35,6	-189,2

1) Artiklan 3.3 toimien päästöt kompensoituvat metsänhoidon poistumilla
2) Maakohtainen metsänhoidon nielukatto Kioton 1. velvoitekaudelle on määritelty Marrakeshin sopimuksessa (16/CMP.1)

Suomi hyödyntänyt Kioton joustomekanismeja

Suomen valtio on hankkinut päästöyksiköitä noin 5,8 miljoonaa tonnia Kioton pöytäkirjan mukaisilta päästökauppamarkkinoilta ja toteuttamalla päästöjä vähentäviä hankkeita muissa maissa.

Suomessa toteutetut yhteistoteutushankkeet ovat vähentäneet kemianteollisuuden päästöjä yli 4 milj. t CO2-ekv. Osa hankkeissa saavutetuista päästövähennyksistä – vajaat miljoona tonnia hiilidioksidiekvivalentteina – ei ole kuitenkaan hankesopimuksen mukaisesti Suomen valtion käytettävissä.

Ennakkotiedon mukaan Suomella 13,2 miljoonaa tonnia päästöyksiköitä yli velvoitteen

Suomi on siis ennakkotietojen mukaan saavuttamassa Kioton pöytäkirjan asettaman tavoitteen kasvihuonekaasujen rajoittamiselle. Valtion tilillä on 13,2 miljoonaa tonnia enemmän päästöyksiköitä kuin ensimmäisen velvoitekauden rajoitusvelvoite edellyttäisi.

Arvioinnissa esitetyt päästömäärät tarkentuvat, kun Tilastokeskus julkaisee vuoden 2012 lopulliset päästöluvut huhtikuussa 2014. Kioton pöytäkirjan mekanismeja voi hyödyntää vuonna 2015 päättyvän tilityskauden loppuun saakka, joten muutokset valtion hallinnoimiin päästöyksiköihin ovat mahdollisia.

Suomi voi siirtää tämän vuoden alussa alkaneelle Kioton pöytäkirjan toiselle velvoitekaudelle yksiköitä maksimimäärän, jonka kansainväliset säännöt ja EU:n lainsäädäntö sallivat. Hankemekanismeista hankittujen yksiköiden ylijäämä voidaan käyttää EU:n taakanjakopäätöksen velvoitteen hoitamiseksi vuosina 2013–2020.

Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämistä on arvioitu alla olevassa taulukossa. Ei-päästökauppasektorin päästöt on laskettu kokonaispäästöarvion ja päästökauppasektorin toteutuneiden päästöjen erotuksena.

Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteutuminen Suomessa vuosien 2008–2012 päästötietojen perusteella

	Toteuma 2008	Toteuma 2009	Toteuma 2010	Toteuma 2011	Ennakko 2012	Yhteensä 9)
	miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Kokonaispäästöt
Toteutuneet päästöt	70,1	66,0	74,4	66,8	60,9	338,3
Suomen sallittu päästömäärä	71,0	71,0	71,0	71,0	71,0	355,0
Päästökauppasektori
Päästöt 1)	36,2	34,4	41,3	35,1	29,5	176,4
Yrityksille myönnetyt päästöyksiköt	36,5	37,1	37,9	38,0	38,1	187,6
Yritysten päästöyksiköiden yli-/alijäämä 2)	+0,4	+2,7	-3,4	+2,9	+8,6	+11,2
Ei-päästökauppasektori
Päästöt	34,0	31,6	33,1	31,8	31,4	161,9
Käytettävissä olevat päästöyksiköt 3)	34,5	33,9	33,1	33,0	32,9	167,4
Valtion vastattava päästöyksiköiden yli-/alijäämä	+0,5	+2,3	-0,03	+1,2	+1,4	+5,5
Kioton pöytäkirjan toimet ja joustomekanismit sekä muut yksiköt
Artiklan 3.3 ja 3.4 toimista saatava hyvitys 4)	+0,6	+0,6	+0,6	+0,6	+0,6	+2,9
Päästöyksiköt Kioton mekanismeista 5)	+0,1	+0,4	+0,3	+0,5	+2,3	+5,8 8)
Suomen JI-hankkeiden päästöyksiköiden siirrot valtion tililtä 6)					-1,0	-1,0
Suomen valtion yli-/alijäämä 7)	+1,2	+3,3	+0,9	+2,3	+3,3	+13,2

1) Energiamarkkinaviraston tiedot
2) Ylijäämä (positiivinen luku) tarkoittaa, että toiminnanharjoittajille on luovutettu enemmän päästöoikeuksia kuin heidän tarvitsee palauttaa valtiolle. Alijäämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tulee palauttaa valtiolle enemmän päästöoikeuksia kuin heille on myönnetty
3) Laskennallinen määrä, laskettu sallitun päästömäärän ja päästökauppasektorille myönnettyjen päästöoikeuksien erotuksena
4) Suomelle määritetty nielukatto
5) Valtion tilille tilitetyt päästöyksiköt (Ympäristöministeriö 4.12.2013)
6) Arvio koko velvoitekaudelle (Ympäristöministeriö 26.4.2013)
7) Positiivinen luku tarkoittaa, että tavoite saavutetaan ja päästöyksiköitä jää yli. Luvuissa ei ole mukana yritysten konkursseissa menetettyjä päästöoikeuksia. Lukuihin ei myöskään kuulu päästökauppasektorin yli-/alijäämä
8) Yhteensä sarakkeessa ilmoitettu luku sisältää myös vuonna 2013 tilitettyjä Kioton pöytäkirjan 1. velvoitekaudella käytössä olevia yksiköitä
9) Ennakkotieto
(pyöristyksistä johtuen taulukossa esitettyjen lukujen summat eivät aina täsmää)

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 09 1734 2937, Timo Kareinen 09 1734 3563, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

---

Päivitetty 12.12.2013